Lue keskustelun säännöt.
Mies, kuinka paha turn off on, jos naisella ei ole kavereita?
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät arvota naisia samoin perustein kuin naiset miehiä. Miehiä ei voisi vähempää kiinnostaa, onko naisilla kavereita vai ei.
Miksi nainenkaan välittäisi miehen kohdalla, onko miehellä kavereita? Parempi ehkä jos ei ole, sillä liikaa kavereiden kanssa notkuva mies on todennäköisesti huono puoliso ja isä. Minä en ainakaan ryhtyisi hoitamaan kakaroita, kun miehellä on jatkuvasti menoa kavereiden kanssa.
Ja minä en alkaisi seurustelemaan ihmisen kanssa, joka yrittäisi varastaa kaiken minun ajan itselleen.
Totta hitossa sillä on väliä millaista elämää se toinen elää, kun etsitään itselleen oikeaa kumppania.
Minulla on tuollainen erittäin ekstrovertti veli, joka on koko ajan menossa. Ikinä en olisi huolinut samanlaista miestä, ihan hirveä puoliso tuollainen. Kaikki kaatuu sen toisen niskaan ja joustoa vaaditaan aivan liikaa, kun omat menot ovat niin helvetin tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erään naisen kanssa vähän aikaa seurustelin, ei ollut kavereita ja olihan ne suhteet huonot sit vanhempiin ja sisaruksiin.
Kyllä se syy sit paljastui lopulta.
opettihan se katselemaan vähän tarkemmin uusia tuttavuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät arvota naisia samoin perustein kuin naiset miehiä. Miehiä ei voisi vähempää kiinnostaa, onko naisilla kavereita vai ei.
Miksi nainenkaan välittäisi miehen kohdalla, onko miehellä kavereita? Parempi ehkä jos ei ole, sillä liikaa kavereiden kanssa notkuva mies on todennäköisesti huono puoliso ja isä. Minä en ainakaan ryhtyisi hoitamaan kakaroita, kun miehellä on jatkuvasti menoa kavereiden kanssa.
Ja minä en alkaisi seurustelemaan ihmisen kanssa, joka yrittäisi varastaa kaiken minun ajan itselleen.
Totta hitossa sillä on väliä millaista elämää se toinen elää, kun etsitään itselleen oikeaa kumppania.
Kumppanin etsiminen on parasta itsensätutkistelua. Miksi etsin kumppania, jolla on ystäviä?
Jos haluaa lapsia, ei kannatta seurustella miehen kanssa joka viettää paljon aikaa ystävien kanssa.
jne
Voisin mutta nainen ei halua yksinäistä miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En seurustelisi ihmisen kanssa, jolla ei ole tuttavia edes harrastuksien kautta. Liian iso riski otettavaksi, koska yksinäisyyden taustalla on usein jokin selittävä syy.
Odotan seurustelukumppaniltani sujuvia sosiaalisia taitoja enkä halua, että minuun takerrutaan. Olisi ahdistavaa olla toiselle ainoa ihmiskontakti.
Hän tuskin takertuisi sinuun, kun ei ole vaivautunut takertumaan keneenkään muuhunkaan.
Itseni kohdalla päin vastoin eli pelkään ajatusta parisuhteesta sen takia, että minuun takerrutaan ja tukahdutetaan siinä. Olen "vältellyt" kaverisuhteita kun en halua, että kukaan roikkuu ja takertuu. Sitä on joskus tapahtunut. Samoin kaikki ylimääräiset draamailut on ehdoton ei. Olenkin tullut lopputulemaan, etten ole parisuhdeihminen, enkä hae sellaista aktiivisesti. Jos samankaltainen mies joskus tulee vastaan niin voin antaa sille mahdollisuuden. Todennäköisesti en kuitenkaan halua koskaan asua kenenkään kanssa yhdessä, parisuhde voi mielestäni olla lojaali ja kahdenkeskinen, luottamuksellinen silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täydellinen kumppani miehelle, jolla ei ole kavereita.
Ei mitään väliä. Minulla on naispuolisia kavereita ja ystäviä, joista voi löytää kavereita ja ystäviä itsellekin. Itseasiassa olisi prioriteettini etsiä yksinäiselle naiselle kaveria. Tärkeämpää kuin oma mahdollinen suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät arvota naisia samoin perustein kuin naiset miehiä. Miehiä ei voisi vähempää kiinnostaa, onko naisilla kavereita vai ei.
Se on uskomatonta ettei naiset tätä ymmärrä. Miten voivat olla niin tyhmiä. Evätkä usko edes kun sanotaan.
Kaverit voiva puuttua niin monesta syystä.Voi olla vaikka kipusairaus ettei jaksa nähdä jne. Aivan sama onko kavereita. Nykyään ei ihmiset edes näe toisiaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei haittaa. En minä niiden kavereiden kanssa seurustele.
M37
Just näin.
M
Vierailija kirjoitti:
En seurustelisi ihmisen kanssa, jolla ei ole tuttavia edes harrastuksien kautta. Liian iso riski otettavaksi, koska yksinäisyyden taustalla on usein jokin selittävä syy.
Odotan seurustelukumppaniltani sujuvia sosiaalisia taitoja enkä halua, että minuun takerrutaan. Olisi ahdistavaa olla toiselle ainoa ihmiskontakti.
Kun en olisi sinun kanssa, niin käyttäisin "vapaa-ajan" itselle tärkeisiin harrastuksiin. Musiikinkuuntelu, lukeminen, autoharrastukset ym. Hiukan introvertin hommia mutta mitä siitä? Ei kai kukaan odota 24/7 yhdessäoloa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei haittaa. En minä niiden kavereiden kanssa seurustele.
M37
Juuri näin! Tässä on jännä ero miesten ja naisten välillä. Yksikin nainen lopetti tapailun, kun kaverini olivat hänen mielestään liian juntteja. Oikeasti mitä ihmettä?
No, kyllähän se kertoo aika paljon ihmisestä itsestään millaisten ihmisten kanssa tämä viettää sitä aikaansa.
Minä ainakin osaan tehdä päätelmät naisesta itsestään enkä lähde keksimään naisen kaveripiirin pohjalta. Miksi tämä ei naisilta onnistu?
Miksi se olisi turn off?
Mulle se olis turn on koska voisimme keskittyä toisiimme
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole merkitystä.
Se ei haittaa jollei nainen ole sitten liian takertuvaa tyyppiä, joka ei osaa tehdä mitään yksin omissa oloissaan. Semmoiset kaveritkin ovat rasittavia, joilla ei ole aitoja harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita vaan muiden pitäisi aina keksiä heille tekemistä. Pessimistit ovat myös rasittavaa seuraa, jos he olettavat että muiden pitäisi olla aina piristämässä ja ratkomassa heidän pieniäkin ongelmiaan.
Vierailija kirjoitti:
No jos ei ole sit edes mitään läheisiä sisarussuhteita tai vanhempiin suhteita niin laittaa mietityttää et onko kaikki kotona.
Tai vanhemmilla ja sisaruksilla ei ole kaikki kotona... mennyt luotto muihinkin ihmisiin. Ennemmin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Voisin mutta nainen ei halua yksinäistä miestä.
Tämähän se. Edes se yksinäinen nainen ei yksinäistä miestä kelpuuta. Koska se yksinäisyys on turn-off vain miehen tapauksessa. Naisille säännöt on vedetty hatusta, eikä vaatimuksille ole minkäänlaista rajaa. Näkyyhän tämä jo kaikessa. Ei enää pariuduta. Ei enää hankita lapsia. Ei enää perheitä. Ei enää tulevaisuutta. Sitä saa mitä tilaa, sanotaan.
Ei se minua haittaisi yhtään. Ei minullakaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En seurustelisi ihmisen kanssa, jolla ei ole tuttavia edes harrastuksien kautta. Liian iso riski otettavaksi, koska yksinäisyyden taustalla on usein jokin selittävä syy.
Odotan seurustelukumppaniltani sujuvia sosiaalisia taitoja enkä halua, että minuun takerrutaan. Olisi ahdistavaa olla toiselle ainoa ihmiskontakti.
Hän tuskin takertuisi sinuun, kun ei ole vaivautunut takertumaan keneenkään muuhunkaan.
Itseni kohdalla päin vastoin eli pelkään ajatusta parisuhteesta sen takia, että minuun takerrutaan ja tukahdutetaan siinä. Olen "vältellyt" kaverisuhteita kun en halua, että kukaan roikkuu ja takertuu. Sitä on joskus tapahtunut. Samoin kaikki ylimääräiset draamailut on ehdoton ei. Olenkin tullut lopputulemaan, etten ole parisuhdeihminen, enkä hae sellaista aktiivisesti.
Parisuhdetta muodostaessa kannattaa ottaa huomioon, että kun mennään naimisiin, silloin otetaan vastuu toisesta ihmisestä. Vaikka ihminen olisi kuinka osaava ja pärjäävä, voi tulla tilanne, että joutuu toisen avun varaan. Jos ei ole valmis pitämään huolta puolisosta, ei kannata mennä naimisiin. Jos jo terveev puolison kanssa oleminen ahdistaisi, sairastuneen kanssa tilanne olisi paljon kuormittavampi. Parisuhde on paljon isompi sitoumus kuin sellaiset kysymykset, häiritseekö puoliso omaa treeniharrastusta tai kavereiden tapaamista, ainakin jos parisuhteeseen lähdetään tosimielellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen vähentänyt kaverisuhteet minimiin, kun mikään vastavuoroisuus ei toiminut. Tulivat kotiini ja asettuivat taloksi silloin kun heille sopi, ilmoittamatta mitään etukäteen tai kysymättä että kävisikö. Vastakutsuja kylään en saanut ja jos yritin ehdottaa, se ei koskaan käynyt. En kaipaa tuollaisia ns. ystäviä.
Ja sitten vielä kyläilyt osalla kesti tuntikausia. Ei mitään 1-2 tuntia vaan jopa 8 tuntia. En vaan jaksanut. Hankkiuduin näistä vähitellen eroon.
On järkevämpää ja helpompaa tavata kavereita jossain viihtyisässä kahvilassa tai ruokaravintolassa, jossa jokainen ostaa itse syömisensä ja juomisensa. Parin tunnin tiiviissä keskustelussa saman pöydän ympärillä muutaman kaverin kanssa ehtii hyvin käydä läpi ne tärkeimmät yleiset ja yksityiset jutunaiheet maailmanpolitiikasta tuttavapiirin tapahtumiin.
Monesti nuorena kaverit jää suhteen tultua. Vanhemmiten ehkä eri juttu. Minua ei haittaa vaikka ei kavereita ole. Jos ei ole erityisen sosiaalinen ja haluttava, niin kavereiden saaminen voi olla vaikeaa.