Yhteiset rahat- miten toimii käytännössä ?

Meillä toimii niin, että minä maksan kaikki lainat ja laskut, jonka jälkeen tili on tyhjä. Sitten mies siirtää minulle käyttörahaa. Ja mies maksaa kaikki ylimääräiset laskut, joihin palkkani ei riitä, kuten viime kuussa minun autoni korjauksen. 

Ei meillä riitaa tule. Meillä kummallakaan ei ole kalliita harrastuksia tms, eli aika lailla yhtä paljon käytetään omiin menoihin.

 

Vierailija kirjoitti:

Meillä toimii niin, että minä maksan kaikki lainat ja laskut, jonka jälkeen tili on tyhjä. Sitten mies siirtää minulle käyttörahaa. Ja mies maksaa kaikki ylimääräiset laskut, joihin palkkani ei riitä, kuten viime kuussa minun autoni korjauksen. 

Ei meillä riitaa tule. Meillä kummallakaan ei ole kalliita harrastuksia tms, eli aika lailla yhtä paljon käytetään omiin menoihin.

 

Jatkan vielä: meillä on omat tilit, ei yhteisiä tilejä. Minä jostain syystä näen miehen tilin, mutta hän ei näe minun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se ei toimi, niin miksi sitä pitää väkisin yrittää? En tosin tajua muutenkaan koko yhteisrahahommelia. Kuulostaa vaan oudolta sumplimiselta, mitä kukakin laittaa ja kuinka paljon millekin tilille, onko tasapuolista, voinko ostaa luisvittonin kun miehellä paistaa perse viimeisistä verkkareista... 

 

Ei "yhteisrahahommeli" ole tuollainen. Se on sellainen, että kaikki tulot tulee yhteiselle tilille ja sieltä maksetaan menot. Tämä edellyttää yhteistoimintaa ja yhteen hiileen puhaltamista, joka lienee avioliiton ihan perusperiaate. Se edellyttää myös aika vahvaa luottamusta puolisoon, joka on myös avaintekijä onnistuneissa liitoissa. 

 

Niin ilmeisesti teillä on tuollainen hommeli, mutta kuten tässäkin ketjussa on käynyt ilmi, käytäntöjä on monia muitakin. Voi myös olla luottamus ja yhteen hiileen puhallus omilta tileiltä. Vaikka meillä, siis mulla, tuo "tulot yhteiselle tilille" ois hyvä koska mulla ei ole palkka- tai tukituloja lainkaan :-) 

Nykyään olen onnellisesti sinkku ja sellaisena haluan pysyä, joten ei tarvii noilla asioilla enää päätä vaivata. Aikanaan avioliitossa meillä oli yhteinen taloustili, johon molemmat siirsi joka kuukausi saman summan rahaa, ja sieltä maksettiin laskut ja yhteiset ruokamenot. Kaikki omat ylimääräiset menot kumpikin maksoi itse omilla rahoillaan. Yhteinen taloustili varmisti tasapuolisuuden, ja toimi ainakin meillä hyvin. Kaikki rahat ei siis olleet yhteisiä, molemmilla oli tuon taloustilin lisäksi omat tilit, ja vapaus käyttää omia rahoja kuten itse haluaa. Vaikka avioliitto lopulta kaatui, oli syyt aivan muualla kuin raha-asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on omat rahat, mutta dödön tai vaikka paidan ostaminen toiselle ei aiheuta tilisiirtoja. Sitten jos kyseessä on usesmman satasen ostos, ollaan tarkempia.

Jatkan vielä, ketjua enempi luettuani: meillä on kyllä molemmilla käyttöoikeus toisen käyttötilille. Se ei kuitenkaan tarkoita että tilien rahat olisi toisen käytettävissä tai mitenkään yhteisiä. Ei meidän yhteisen tilinkään rahoja voi käyttää muuhun kuin yhteisten laskujen maksuun. Käyttöoikeus on helpottamaan asioita, jos toinen on vaikka tajuttomana sairaalssa.

Jos toinen olisi oikeasti kykenemätön hoitamaan raha-asioitaan, toinen voi hakea edunvalvojuutta. Käyttöoikeus tilille ei ole sama asia.

Minusta on ahdistava ajatus, että toisella olisi käyttö- ja kyttäysoikeus toisen omalle tilille. Mieluummin yhteinen tili, jonne kumpikin siirtää rahaa henkilökohtaisiin menoihin ja henkilökohtainen tili pysyy henkilökohtaisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on omat rahat, mutta dödön tai vaikka paidan ostaminen toiselle ei aiheuta tilisiirtoja. Sitten jos kyseessä on usesmman satasen ostos, ollaan tarkempia.

Jatkan vielä, ketjua enempi luettuani: meillä on kyllä molemmilla käyttöoikeus toisen käyttötilille. Se ei kuitenkaan tarkoita että tilien rahat olisi toisen käytettävissä tai mitenkään yhteisiä. Ei meidän yhteisen tilinkään rahoja voi käyttää muuhun kuin yhteisten laskujen maksuun. Käyttöoikeus on helpottamaan asioita, jos toinen on vaikka tajuttomana sairaalssa.

Jos toinen olisi oikeasti kykenemätön hoitamaan raha-asioitaan, toinen voi hakea edunvalvojuutta. Käyttöoikeus tilille ei ole sama asia.

Minusta on ahdistava ajatus, että toisella olisi käyttö- ja kyttäysoikeus toisen omalle tilille. Mieluummin yhteinen tili, jonne kumpi

Siis siirtää rahaa yhteisiin menoihin, piti kirjoittamani..

Vaimolla on rinnakkaskortti, musta. Mutta laitoin 50000  € rajan, kun meni viinipäissään ostamaan 2 Porschea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä osalla toimii. Meillä kaveripariskunta joilla pelkästään yhteinen tili. Meillä omat sekä yksi yhteinen tili. 

suoattaapi toimia jos eivät halua vaurastua vaan pysyä persaukisina koko elämänsä ja elää aina kädestä suuhun.

 

Ei tuo mitenkään vaurastumista estä. Oikeastaan päinvastoin: Kädestä suuhun eläminen yhteisten rahojen kanssa olisi todella rasittavaa, kun pitäisi jatkuvasti seurata jokaista toisen ostosta, koska muuten ei tietäisi riittävätkö ne yhteiset rahat mihinkään. Säästeliäisyys säästää myös hermoja, kun ei ole viimeiset rahat menossa ja tarvitse stressata ostiko mies ylimääräisen sukkaparin ja tili onkin tyhjä. 

T. 74

Meille yhteiset rahat muodostui heti suhteen ekoina päivinä, joten siihen on tottunut. Omat tilit mutta molemmilla käyttöoikeudet. Ei koskaan vahdita kuka maksaa mitäkin, eikä koskaan olla rahasta riidelty, ei silloinkaan kun tilit oli tyhjiä ennen seuraavaa rahapäivää.

Jos aloittaisin uuden suhteen ja kaupassa mies maksaisi ruokaostokset ja sitten pyytäisi minua siirtämään hänelle 50% loppusummasta, maksaisin toki mutta myös päättäisin suhteen. En kestäisi. Mulle sopiva tapa on se että miehenkään ei tarvitse maksaa mulle 50 prosenttia silloin kun minä käyn kaupassa. Asiat tasaantuu aivan riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se ei toimi, niin miksi sitä pitää väkisin yrittää? En tosin tajua muutenkaan koko yhteisrahahommelia. Kuulostaa vaan oudolta sumplimiselta, mitä kukakin laittaa ja kuinka paljon millekin tilille, onko tasapuolista, voinko ostaa luisvittonin kun miehellä paistaa perse viimeisistä verkkareista... 

 

Ei "yhteisrahahommeli" ole tuollainen. Se on sellainen, että kaikki tulot tulee yhteiselle tilille ja sieltä maksetaan menot. Tämä edellyttää yhteistoimintaa ja yhteen hiileen puhaltamista, joka lienee avioliiton ihan perusperiaate. Se edellyttää myös aika vahvaa luottamusta puolisoon, joka on myös avaintekijä onnistuneissa liitoissa. 

 

Niin ilmeisesti teillä on tuollainen hommeli, mutta kuten tässäkin ketjussa on käynyt ilmi, käytäntöjä on monia muitakin. Voi myös

Käytäntöjä onkin vaikka kuinka monta, mutta ap taisi kysyä, miten yhteiset rahat -systeemi toimii. Mielestäni se toimii noin, eikä siinä nimenomaan ole sitä sumplimista, mitä ylläolevan kirjoittaja väitti. Sen idea on nimenomaan se, että ei tarvitse sumplia. Ja varmaan muutkin osaavat puhaltaa yhteen hiileen, mutta väitän, että kun rahat ovat yhteiset, se lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Silloin pohditaan, miten säästetään ja mihin kohteisiin. Siinä naisen pitää myös todella uskaltaa luottaa mieheensä, mikä usein naisille on vaikeaa (ainakin näiden rahaketjujen mukaan...).

Vierailija kirjoitti:

Meille yhteiset rahat muodostui heti suhteen ekoina päivinä, joten siihen on tottunut. Omat tilit mutta molemmilla käyttöoikeudet. Ei koskaan vahdita kuka maksaa mitäkin, eikä koskaan olla rahasta riidelty, ei silloinkaan kun tilit oli tyhjiä ennen seuraavaa rahapäivää.

Jos aloittaisin uuden suhteen ja kaupassa mies maksaisi ruokaostokset ja sitten pyytäisi minua siirtämään hänelle 50% loppusummasta, maksaisin toki mutta myös päättäisin suhteen. En kestäisi. Mulle sopiva tapa on se että miehenkään ei tarvitse maksaa mulle 50 prosenttia silloin kun minä käyn kaupassa. Asiat tasaantuu aivan riittävästi.

Jaa mulle kävisi täysin hyvin, että maksan puolet kaikista menoista. Tuohon vaan parempi ratkaisu yhteinen käyttötili, mutta molemmat pitävät kuitenkin omat tilinsä, jonne palkka tulee. Miksi sulle on vaikeaa maksaa 50% yhteisistä menoista. Mulle ei ainakaan ole väliä miten nämä yhteiset menot maksetaan. Eikö sulle suhde tarkoita mitään muuta  kuin miten maksetaan laskuja? Jos maksetaan sinun mielestä väärällä tavalla, niin lopetat suhteen vaikka raha-asioista ei muuten ole ongelmaa? Miksi elämä pyörii vaan siinä miten laskuja maksetaan eikä siinä mitä se parisuhde oikeasti on? 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteinen taloustili, jonne siirretään tietty summa kuukausittain ja tililtä maksetaa kaikki yhteiset menot. Muuten käyteään omat rahat miten haluaa. Meillä toinen säästää ja toinen tuhlaa. 

Tämä. Ainoa yhteinen tilimuoto mihin olen koskaan suostunut. On myös ainoa toimiva malli. Nykyisen siipan kanssa ylibudjetoidaan pikkasen koska kummankin mielestä yhteistilillä on hyvä olla vähän ylimääräistä. Omat rahansa kumpikin käyttää kuten haluaa. Jos toinen haluaa opiskella, tulee lomautetuksi taäi jää työttömäksi niin toinen maksaa enemmän tai koko talouden pyörittämisen. Eikä niiden rahojen perään ole koskaan kyselty. Me ollaan perhe ja huolehditaan toisistamme. Samoin jos toisella on odottamattomia isoja laskuja niin jeesataan. Jep, olen löytänyt kultakimpaleen 😃

Jaa mulle kävisi täysin hyvin, että maksan puolet kaikista menoista. Tuohon vaan parempi ratkaisu yhteinen käyttötili, mutta molemmat pitävät kuitenkin omat tilinsä, jonne palkka tulee. Miksi sulle on vaikeaa maksaa 50% yhteisistä menoista. Mulle ei ainakaan ole väliä miten nämä yhteiset menot maksetaan. Eikö sulle suhde tarkoita mitään muuta  kuin miten maksetaan laskuja? Jos maksetaan sinun mielestä väärällä tavalla, niin lopetat suhteen vaikka raha-asioista ei muuten ole ongelmaa? Miksi elämä pyörii vaan siinä miten laskuja maksetaan eikä siinä mitä se parisuhde oikeasti on? 

Olen eri, mutta ihmiset saattavat näissä ketjuissa puhua vähän eri asioista. Jotkut puhuvat parisuhteesta, toiset puhuvat avioliitoista, jotka kestävät koko elämän. Saattaa olla, että jos ei ole liikkeellä sillä ajatuksella, että ollaan yhdessä kuolemaan saakka, niin niitä omia rahojaan alkaa suojella vähän eri tavalla. Ja kyllä se avioliitto on aika pitkälle taloudellinen suhde. Nainen usein tienaa vähemmän ja on äitiyslomilla tai kotona lasten kanssa ja eläke jää pienemmäksi jne. Nämä otetaan automaattisesti huomioon, jos tulot ja menot on yhteiset. Mielestäni yhteinen talous vahvistaa suhdetta ja tuo näkyväksi myös emotionaalisen riippuvuuden toisesta (emotionaalinen riippuvuus on siis mielestäni olemassa ja positiivinen asia sekä sen tunnustaminen tervettä).

Vierailija kirjoitti:

"Meille yhteiset rahat muodostui heti suhteen ekoina päivinä, joten siihen on tottunut. Omat tilit mutta molemmilla käyttöoikeudet. Ei koskaan vahdita kuka maksaa mitäkin, eikä koskaan olla rahasta riidelty, ei silloinkaan kun tilit oli tyhjiä ennen seuraavaa rahapäivää.

Jos aloittaisin uuden suhteen ja kaupassa mies maksaisi ruokaostokset ja sitten pyytäisi minua siirtämään hänelle 50% loppusummasta, maksaisin toki mutta myös päättäisin suhteen. En kestäisi. Mulle sopiva tapa on se että miehenkään ei tarvitse maksaa mulle 50 prosenttia silloin kun minä käyn kaupassa. Asiat tasaantuu aivan riittävästi.

Vierailija kirjoitti

Jaa mulle kävisi täysin hyvin, että maksan puolet kaikista menoista. Tuohon vaan parempi ratkaisu yhteinen käyttötili, mutta molemmat pitävät kuitenkin omat tilinsä, jonne palkka tulee. Miksi sulle on vaikeaa maksaa 50% yhteisistä menoista. Mulle ei ainakaan ole väliä miten nämä yhteiset menot maksetaan. Eikö sulle suhde tarkoita mitään muuta kuin miten maksetaan laskuja? Jos maksetaan sinun mielestä väärällä tavalla, niin lopetat suhteen vaikka raha-asioista ei muuten ole ongelmaa? Miksi elämä pyörii vaan siinä miten laskuja maksetaan eikä siinä mitä se parisuhde oikeasti on? "

Nimenomaan, meillä parisuhde ja yhteinen elämä on ykkösenä. Ei raha-asiat eikä niiden vahtiminen. Ei käytetä pätkääkään aikaa siihen mitä kumpikin maksaa, koska raha on vaan väline kaiken tarvittavan hankkimiseen. Ihan sama kumpiko nyt maksaa jonkun ostoksen tai huomenna toisen, me ollaan yhtä yksikköä ja taloutta, on yhteinen elämä, perhe ja parisuhde. Siihen ei rahan kyttääminen kuulu.

Sun mielestä "parempi ratkaisu" on meille täysin turhaa pelleilyä. Meillä on homma toiminut samalla rentoudella yli 30 vuotta, ja toimii jatkossakin. Ihan sama kumpi milloinkin tienaa enemmän, onko toinen saikulla tai toinen opiskelemassa, osat vaihtuu ja aina toinen kannattelee. Ei mitään ongelmaa.

"Olen eri, mutta ihmiset saattavat näissä ketjuissa puhua vähän eri asioista. Jotkut puhuvat parisuhteesta, toiset puhuvat avioliitoista, jotka kestävät koko elämän. Saattaa olla, että jos ei ole liikkeellä sillä ajatuksella, että ollaan yhdessä kuolemaan saakka, niin niitä omia rahojaan alkaa suojella vähän eri tavalla. Ja kyllä se avioliitto on aika pitkälle taloudellinen suhde. Nainen usein tienaa vähemmän ja on äitiyslomilla tai kotona lasten kanssa ja eläke jää pienemmäksi jne. Nämä otetaan automaattisesti huomioon, jos tulot ja menot on yhteiset. Mielestäni yhteinen talous vahvistaa suhdetta ja tuo näkyväksi myös emotionaalisen riippuvuuden toisesta (emotionaalinen riippuvuus on siis mielestäni olemassa ja positiivinen asia sekä sen tunnustaminen tervettä)."

Juuri näin! Me ollaan oltu ihan nuoresta saakka yhdessä ja ollaan vanhuuteen saakka, joten todellakin ollaan yhtä yksikköä rahojenkin suhteen. Ei ole tarpeen kytätä kuka maksaa mitäkin, kun rahat on kuitenkin yhteisiä. Ja jos toisella rahat loppuisi, toinen antaisi lisää. Se siitä.

Meillä on yhteiset tilit, joille on koko puolivuosisataisen avioliiton aikana rahat tulleet.

Hyvin nuorina mentiin naimisiin ja aluksi oli selvää, että se on miehen tili, johon tilit menee ja hän sieltä maksaa laskut. Hän sitä paitsi tienasikin enemmän.

Joskus kävin itsekin pankissa niitä maksamassa.  Isommat ostoksetkin on aina hankittu hänen nimiinsä. Asunnot ja velat kuitenkin kummankin nimiin.

Mies on välillä ollut työtön kuten itsekin pieniä pätkiä, mutta ei ole nillitetty ostoksista. 

Tietysti hankinnoista on neuvoteltu aina. Pääasia, että rahat riittävät. Nykyisin  on kortit ja sen sellaiset.

Vanhanaikaista varmaan, mutta  noin se on mennyt, kun pidämme toistemme ja perheemme puolia.

Lapsia ja lastenlapsia on myös hyvä voida auttaa.

Ensimmäisessä pitkässä avioliittossa miatä lapset ovat meillä.oli yhteiset tilit ja rahat pitkään. Toimi oikein hyvin. Jossain vaiheessa mies halusi alkaa eriyttämään tilejä ja palkat laitettiin omille tileille ja otettiin käyttöön taloustili. Toimi hyvin tämäkin, jostain syystä mies koki että hyödyin yhteisistä rahoista (molemmilla about samat palkat koko työuran mutta minä oli neljä vuotta lasten kanssa kotona mikä näkyy varallisuudessa ja eläkkeessä, en tuhalaillut, miehen omaa kulutusta ne hupenevat rahat olivat kun asiaa tarkasteltiin). Erottiin ilman rahariitoja, molemmat piti omansa eli mies vähän enemmän ja linä vähemmän. En pitänyt tätä ongelmana koska ero oli minun hakemani.

Nykyisessä suhteessa raha-asiat ovat erillään yhteistä taloustiliä lukuunottamatta. Tämä sen takia että molemmilla on omat lapsensa (perintö), lisäksi on avioehto. Meillä on melko erilaiset rahan käyttötavat. Itse sijoitan aktiivisesti jotta lapsille jäisi perintöä ja jotta voin jäädä työelämästä pois ennen varsinaista eläkeikää. Mies käyttää rahaa rennommin, koska haluaa elää tässä ja nyt ja toisaalta hänellä on hyvä eläke jo (jäänyt eläkkeelle ensimmäistä työstä jo alle 50v ja tekee toista uraa) mikä mahdollistaa töistä poisjäännin koska vaan. Tämäkin toimii.

Ainoa mikä minulle ei toimisi on se että joku tuhlaa minun rahani ja vie minun taloudellisen itsenäisyyteni. Siitä pidän kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä osalla toimii. Meillä kaveripariskunta joilla pelkästään yhteinen tili. Meillä omat sekä yksi yhteinen tili. 

suoattaapi toimia jos eivät halua vaurastua vaan pysyä persaukisina koko elämänsä ja elää aina kädestä suuhun.

 

Ei tuo mitenkään vaurastumista estä. Oikeastaan päinvastoin: Kädestä suuhun eläminen yhteisten rahojen kanssa olisi todella rasittavaa, kun pitäisi jatkuvasti seurata jokaista toisen ostosta, koska muuten ei tietäisi riittävätkö ne yhteiset rahat mihinkään. Säästeliäisyys säästää myös hermoja, kun ei ole viimeiset rahat menossa ja tarvitse stressata ostiko mies ylimääräisen sukkaparin ja tili onkin tyhjä. 

T. 74

eli "yhteiseltä tililtä" voisi mielestäsi vaikka toinen alkaa kartutteleen mielensä mukaan OMAA omaisuuttaan vaikka ostelemalla niillä rahoilla itselleen osakkeita.. Takuulla riidaksi menee jossain vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Tämän toimiminen vaatisi sen, että molemmat kunnioittaisivat toistensa ominaisuuksia ja kykyjä. Amerikoissa on lukuisia esimerkkejä tätä hyvin hoitavista ihmisistä, esimerkiksi se yksi radiojuontaja. Hän on parin työssäkäyvä ja hyvin yksinkertaisesti selittää, että avioliitossa tullaan yhdeksi lihaksi. Toinen erikoistuu vaikkapa sitten rahan tekemiseen, ja toinen elämän puitteiden ylläpitämiseen, äitiyteen, jne. Hänen rahansa ovat vaimon rahat. Ei ole mitään "minä ja sinä", vaan pelkästään me. Jos hän satuttaa vaimoa, se on kuin hän pahoinpitelisi omaa raajaansa.

Tämä ettei Suomessa tunnusteta naisen erilaista biologiaa ja tarpeita on aika äärimmäinen naisvihan muoto. Kukaan vähänkään viisaampi hengellinen johtaja, eikä kyllä kukaan täysipäinen silmänsä auki pitävä taviskaan, kiellä naisen ja miehen erilaisia tarpeita ja mieltymyksiä. Naiseutta ja siihen kuuluvia tarpeita ja toimintoja kuitenkin täysin avoimesti halveksuta

Yritä nyt päästä nykyaikaan, hyvä kirjoittelija. Ei kaikki naiset halua olla kotiäitejä eikä "ylläpitää elämän puitteita" ts.kotiorja, oikeastaan aika harva sellaisesta haaveilee. Siksipä kouluttaudumme lääkäreiksi, juristeiksi jne. Naiset ovat osa työmarkkinoita ja tärkeä voimavara siellä. Mutta oletkin mies, joka unelmoi 50-luvusta, joilloin Amerikassa (ei Suomessa huom) pääsi vaimo-äidin hemmotteluun työpäivän jälkeen. Mies kävi työssä 9-17, vaimolla "työ" 6-22. Ottaisin miehen roolin tässä kuviossa any day. 

Erotilanteessa muuten käy noin 0.01 minuutissa selväksi, että miehen rahat ovat miehen rahoja. 

Naisen paras turva maailmassa on taloudellinen itsenäisyys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on omat rahat, mutta dödön tai vaikka paidan ostaminen toiselle ei aiheuta tilisiirtoja. Sitten jos kyseessä on usesmman satasen ostos, ollaan tarkempia.

Jatkan vielä, ketjua enempi luettuani: meillä on kyllä molemmilla käyttöoikeus toisen käyttötilille. Se ei kuitenkaan tarkoita että tilien rahat olisi toisen käytettävissä tai mitenkään yhteisiä. Ei meidän yhteisen tilinkään rahoja voi käyttää muuhun kuin yhteisten laskujen maksuun. Käyttöoikeus on helpottamaan asioita, jos toinen on vaikka tajuttomana sairaalssa.

Jos toinen olisi oikeasti kykenemätön hoitamaan raha-asioitaan, toinen voi hakea edunvalvojuutta. Käyttöoikeus tilille ei ole sama asia.

Minusta on ahdistava ajatus, että toisella olisi käyttö- ja kyttäysoikeus toisen omalle tilille. Mieluummin yhteinen tili, jonne kumpi

Edunvalvonta pidemmän päälle, joo. Mutta jos toinen nyt joutuu vaikka onnettomuuteen samaan aikaan kun talouden kaikki vakuutusmaksut tulee maksuun toukokuussa, niin käyttöoikeus riittää sellaseen lyhyempään tarpeeseen.