Iiik! Meillä asuu peukunsyöjä!
Nelikuinen neitimme on löytänyt peukalonsa ja imeskelee sitä rauhoittuakseen uneen. Tuttia hän kaluaa mielenkiinnolla, mutta ei pidä sitä suussaan kuin hetken.
Olen päättänyt antaa neidin syödä peukkuaan (sitä paitsi minkäs vauvalle teet, kun ei ymmärrä puhetta), mutta mitä tapahtuu jatkossa?
Loppuuko peukunimeminen itsestään vai pitääkö peukku leikata 2-vuotiaana pois...
Luulin että nämä peukunimijät ovat vain legendaa.
Kommentit (6)
Itse imin peukkua n. kuusivuotiaaksi.Hampaissa ei mitään vikaa. Hammaslääkäri-isäni taisi kyllä vähän stressaantua :)
suunnilleen saman ikäisenä, mutta se vaihe meni itsestään ohi n. kuukaudessa tai parissa.
Itse olin peukalon syömisestä kovin huolestunut, lähipiirissäni on lapsi, joka on imenyt peukaloa 5-vuotiaaksi asti ja hänen hampaansa ovat aivan kamalan näköiset! Hammaslääkärin mukaan hampaiden vinoon kasvaminen johtuu juuri peukalon syömisetä. Sen lisäksi kitalaki voi muotoutua väärän malliseksi. Mutta onneksi meidän vauveli lopetti peukun syönnin lyhyeen. ;o)
Meilläkin parin kk ikäinen poika alkoi imeä peukkua tosissaan. Erityisesti tuntui maistuvan sängyssä. Laitoin sen takia yöksi käteen ohuet puuvillatumput joissa ei ole peukaloa erikseen. Lutkutti sitten tumpun reunaa ja pari kertaa heräsi kiukuissaan kun ei peukkua löytynyt.. pian kuitenkin tottui ja lopulta peukku unohtui. Päivällä ei sentään tumppuja kädessä, kun silloin pystyi vähän katsomaan perään ja " harhauttamaan" lelulla tai tutilla.
www.pompoli.net -kaupasta löytyy kyseiset bamboo-raapimisenestotumput (nuo meillä oli, pysyvät hyvin käsissä nauhojen avulla).
Löysi peukun suuhunsa n. 2½ kk ikäsenä. Siitä asti on syönyt aina kun tulee väsy. Se on merkki, että nyt tarttis viedä nukkumaan :) Tuttia syö kun menee pihalle, samaten iltasyönnin jälkeen työnnän tutin suuhun. Sylkee unissaan sen aika nopeesti sitten pois. Yöllä peukku on loistoapu, kun se ei oo koskaan kateis niinkun tutti :) Yritin estellä aluksi urakalla, mutta minkäs teet. Hermostu vaan.
Meillä esikoinen oli myös peukun imijä. Imeskeli sitä ihan antaumuksella aina 3v saakka. Peukussa oli välillä oikein kunnon mätäpaise imemisen johdosta. Mitään hammasongelmia ei tullut. Suorat ovat ja kauniit, nyt jo pysyvät hampaat siis (tyttö 9v), vaikka jossakin vaiheessa olinkin melko huolissani purennasta.
Keskimmäinen imi tuttia ja täytyy sanoa, että tutista oli kyllä rutkasti helpompi päästä eroon kuin peukun imemisestä. Tutin voi aina ottaa pois, mutta peukku seuraa kaikkialle aina mukana, siinä kun yöllä tutti tippuu suusta, peukku kyllä löytää tiensä suuhun aina, vaikka pilkkopimeässä.
Tämä meidän kuopus ei tykkää tutista lainkaan ja nyt kun ikää on 2½kk, hän on alkanut imemään nyrkkejään ja etusormeaan...saa nähdä mitä tästä vielä kehittyy...tutti ei neidille maistu muuten kuin äärimmäisessä hädässä.
Kanelisokeri
syödään peukkua. Tosin tytäremme on nyt 1v10kk eikä tutti ole maistunut neidille ikinä. Seitsemää eri tutti mallia on kokeiltu aikoinaan, muttei mikään onnistanut.
Nyt on reilu ½vuotta mennyt niin, että tyttö syö peukkua vain unille mennessä, muutoin ei peukku enää maistu. Tiedän kyllä peukun syöjiä, jotka ovat syöneet peukkua vielä ala-asteellakin. Meillä on neljä lasta ja yksi on ollut peukun syöjä, muille on tutti maistunut.