Miten pääsit pitkästä työttömyysputkesta takaisin työelämään?

Otin itseäni niskasta kiinni ja aloin yrittäjäksi.

Jos haettaisiin vastauksia 2010-> työllistyneistä pitkäaikaistyöttömistä, kuten aiemmin joku jo todennut-yhteiskunta on kovin erilainen mitä viime vuosituhannella

Minä olen ollut työttömänä niin paljon, että ainakin neljä kertaa olen ollut pitkäaikaistyötön. Lähes koko ysäri meni ensimmäisen ammattiin valmistumisen jälkeen laman takia niin, että en saanut mitään kunnollista työpaikkaa, kaikki oli jotain provikka/keikka shaibaa josta ei tienannut eikä ollut uran avittajaksi. Sitten pääsin työkkärin kautta koulutukseen joka normaalisti maksaa aika paljon, ja sen innoittamana ryhdyin yrittäjäksi. Kun se osoittautui kannattamattomaksi jouduin lopetamaan ja hirveät velat jäi niskaan joita makselen vieläkin vaikka liikkeen lopetin 19 vuotta sitten.

Sen jälkeen olin taas pari vuotta työttömänä, sitten kävin taas uuden ammattitutkinnon tekemässä, omalla kustannuksella, mutta työkkärin siunauksella iltaisin ja viikonloppuisin eri paikkakunnalla. Se piti olla ala josta jää paljon porukkaa eläkkeelle ja palkka on hyvä jne. Paskan marjat. Kerran pääsin haastatteluun, ja siinä se. Loppui pula sen alan tekijöistä siihen paikkaan kun minä sain todistuksen käteeni.

Pääsin kaupan alalle palkkatuen turvin pariksi vuodeksi töihin. Sitten vierähtikin 5,5 vuotta äitiyslomalla/kotihoidontuella/työttönänä vaikka koko ajan etsin töitä.

No pääsin kuitenkin sitten eri alalle sen edellisen alan koulutuksen perusteella, kun sattumalta tuli muun asian ohessa erään johtajan kanssa puhetta, että olen sen alan koulun käynyt ja he voisivat hyödyntää sitä heillä, ja kun mulla oli palkkatukioikeuskin... ja siellä paikassa sitten olin reilu kolme vuotta, ja suoritin taas uuden erikoisammattitutkinnon oppisopimuksella sille alalle.

Sitten taas pari vuotta työttömänä, ja vuoden palkkatukityö... sitten tein itselleni tavallaan työpaikan kolmannelle sektorille kun hain avustusta eräälle yhdistykselle, ja minut palkattiin sitten sinne, sitä kesti reilut pari vuotta, ja samaan aikaan pääsin ammattikorkeaan, ja opiskelin työn ohessa monimuotona ja pian olen valmis.

Työttömyyttä oli välissä taas aika pitkä pätkä, mutta nyt olen saanut elämäni ensimmäisen oikean työpaikan, ihan hakemuksella ja vakituisen. Ja täytän syksyllä 50v. Olen ollut työttömänä neljällä eri vuosikymmenellä. Ja mulla on kohta viides tutkinto plakkarissa. Työpaikkoja on kertynyt tänä aikana parikymmentä, joista olen joskus jotain palkkaa saanut.

Lisäksi olen ollut eri yhdistyksissä mukana, politiikassa eli olen ollut luottamushenkilönä eri jutuissa, eli olen kaikenlaista tehnyt myös työuran ulkopuolella, joka on hyödyttänyt yhteiskuntaa.

Oppisopimuksella. Työnantaja tähtää siihen, että vakinaistaa minut kun koulu on ohi.

Puoli vuotta sitten mietin vielä, että elämä tulee varmaan olemaan kurjaa kun en keksinyt mitä ihmettä voin tehdä koulutuksellani. Olen todella huojentunut ja onnellinen.

Vuosien työttömyyden jälkeen hain töitä toiselta paikkakunnalta, pikkukylältä usean sadan kilometrin päästä. Sellaista huonopalkkaista osa-aikaista työtä, mikä ei oikein kenellekään kelpaa. Ennen haastattelua soittivat ja kysyivät, olenko ihan oikeasti muuttamassa tämän työn takia.

Aika epätoivoisen kuvan itsestäni taisin antaa, mutta sentään pääsin johonkin töihin. Toista kertaa en tällaisen työn takia aio muuttaa. Muuta työtä ei tältä kyläpahaselta löydy. Niinpä olen nyt jumissa huonopalkkaisessa osa-aikatyössä, joka ei elätä ja jota ei kukaan muu huoli. Jee.

Hoitoalalla on töitä tarjolla burnouttiin asti jos sietää ainaista kiirettä ja sitä ettei mitään ehdi tehdä kunnolla.

Löytyykö ketään tällä vuosituhannella työllistynyttä? Tuntuu että aukko työhistoriassa johtaa siihen ettei kukaan edes vilkaise hakemustasi, varmaan olettavat että laitoit hakemuksen vain työkkärin velvoittamana...