Miten pääsit pitkästä työttömyysputkesta takaisin työelämään?

Tuurilla. Olin tehnyt eräässä firmassa lyhyitä pätkiä vuosien ajan, mutta niin, että suurimman osan vuodesta olin aina työttömänä. Näiden vuosien aikana firmaan oli myös palkattu monia ihmisiä vakituisiksi, mutta minuun valinta ei koskaan sattunut, monestakin syystä.

Yhden tällaisen työpätkän aikana eräs työntekijä onnistui hölmöilemään itselleen pikapotkut ja heidän piti sitten täyttää kyseinen vakanssi nopeasti. Minä satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja he tarjosivat vakityön minulle. Sitä edeltävät 10 vuotta olivat menneet pääosin työttömänä.

Ei noista työkokeiluista ja palkkatukitöistä oikein pääse työllistymään kun yrityksillä ei ole varaa palkata normaalihinnoilla työntekijöitä.

Olin monta vuotta kotiäiti ja sen jälkeen työtön, mutta se oli aikaa, jolloin työmarkkinatukeen vaikutti puolison tulot, joten tein mitä vain pieniä sijaisuuspätkiä siivoojana, kirjastossa, postissa ym., koska muita tukia en saanut kuin lapsilisät. Sitten laitoin vain kaupungin päivähoitoon kyselyä, että olisiko töitä, ja minulle ehdotettiin perhepäivähoitajaksi ryhtymistä. Pääsin kunnalliseksi pph:ksi, mutta olisin alkanut yksityiseksi, jos kaupunki ei olisi palkannut. Minulla oli työhön hyvä pohjakoulutus. Pian jään pph:n työstä eläkkeelle. 

Minä olin puolet 1990-luvusta työttömänä vaan en kuitenkaan mitään tekemättömänä ja tällä lienee vaikutusta siihen, että työllistyin vielä 45-vuotiaana vakituiseen työsuhteeseen, josta eläköidyin muutama vuosi sitten. Työttömyysaikana osallistuin työvoimapoliittiseen koulutukseen; kielikursseja, atk-koulutusta ym. Hakeuduin myös oma-aloitteisesti työkokeiluihin aloille joissa en ollut ennen työskennellyt, otin vastaan lähes jokaisen pätkätyökeikan mitä onnistuin saamaan ja lakkasin olemasta turhan vaatimaton osaamisteni suhteen ja aloin kehua rohkeasti tietojani ja taitojani ja tämä johti työhaastatteluihin ja määräaikaisiin työsuhteisiin ja lopulta myös siihen vakinaiseen työsuhteeseen. Jos olisin jäänyt kädet ristissä istumaan kotiin ja odottamasn ihmeen tapahtumista en varmasti olisi enää koskaan saanut muuta kuin jotain ei koskaan mihinkään pysyvämpään johtavia työllistymistöitä.

Täällä on näköjään onnistuttu työllistymään vakituisesti työttömyyden jälkeen viimeksi n 20 vuotta sitten, kun Suomen valtionbudjetti oli vielä ylijäämäinen... Ajat on hieman muuttuneet. 

Palkkatuella pääsin ensin ja siitä sitten heti sain jatkoa. Nyt 7v ollut samassa paikassa. 

Koulun kautta. Tosin jättäydyin hyvin nopeasti pois, sillä työyhteisöt ovat sairaita. Työtön ei ole todellakaan terapian tarpeessa kun vertaa siihen porukkaan, jotka työelämässä säätävät. Ihmisten kunnianhimo ja kilpailuvietti tekee heidät aivan sokeaksi hyvinvoinnille ja hyvälle sosiaaliselle kulttuurille. Työpanoksen lisäksi joutuu luopumaan mielenterveydestään ja ihmisyydestään

Eräs tuttu pääsi töihin kun hänen siskonsa kiskoi hänet paikkaan jossa oli vapaana homma, oli sitä ennen niin masentunut ettei olisi muuten edes hakenut.

Kuntakokeilun kautta, tukivat taloudellisesti opiskeluita että sain kouluttauduttua sairaanhoitajaksi. Ei ole sittemmin työtöntä päivää ollut.

Opiskeltuani vuosia kuntoutustuella perustin yrityksen. Nykyään olen päässyt jo palkkatöihin. Kokoomusta äänestelen.

En ikinä jäänyt työttömäksi. 

Ollut vain kerran työttömänä 35v aikana, jakso kesti 7kk ja en osannut suhtautua siihen ollenkaan. 100+ hakemusta, 5 haastattelua ennen kuin nappasi, palkka tippui 2000€ aikaisempaan verrattuna eikä ole sama vieläkään. Nyt jos jäisi työttömäksi en jaksaisi stressata enää ollenkaan, toisenlainen taloudellinen tilanne nyt.

Lähdin opiskelemaan hyvin työllistävää alaa, huijasin työkokemusta ja muutin kesätyön perässä. Elämän sain kuntoon vasta paljon myöhemmin. Ei tämäkään mikään kunniakas tie mutta minkä sille voi? Yhteiskunta vaatii käymään töissä.

Kyllästyin dokaamaan ja vähensin radikaalisti. Open pätevyys, joten duunia oli helppo löytää. Pula pätevistä, joten työnantajilla ei varaa ihmetellä työttömyyttä.

Monta vuotta tässä menikin. Sain lisäsisältöä elämään - nuoret ovat oikeasti mukavia.

Vierailija kirjoitti:

Olin monta vuotta kotiäiti ja sen jälkeen työtön, mutta se oli aikaa, jolloin työmarkkinatukeen vaikutti puolison tulot, joten tein mitä vain pieniä sijaisuuspätkiä siivoojana, kirjastossa, postissa ym., koska muita tukia en saanut kuin lapsilisät. Sitten laitoin vain kaupungin päivähoitoon kyselyä, että olisiko töitä, ja minulle ehdotettiin perhepäivähoitajaksi ryhtymistä. Pääsin kunnalliseksi pph:ksi, mutta olisin alkanut yksityiseksi, jos kaupunki ei olisi palkannut. Minulla oli työhön hyvä pohjakoulutus. Pian jään pph:n työstä eläkkeelle. 

Työhön hyvä pohjakoulutus? Mikä se voisi olla, jos et työllistynyt muualle sillä. Lastentarhanope? Mitä pätkiä kirjastoon palkataan?

Menin viihdelinjalle töihin. Sinne pääsee kuka tahansa.

Muutin isommalle paikkakunnalle kuin mistä olen kotoisin. Paljon paremmat työllistymismahdollisuudet etenkin maine menee edellä, kun on säntillinen eikä lusmuile koskaan sekä tekee sen mitä on sovittu ja hieman päälle. Tämä siis pätkätöitä haettaessa, kyllä työnantajat toisilleen soittavat ja tuntevatkin toisensa, joten parempi pitää hyvää mainetta yllä.

Paikkakuntien välimatka on yli 400 km. Nyt jäämässä eläkkeelle, joten tuosta on jo aikaa melkoisesti, mutta kerroin koska haluan rohkaista tosiaan muuttamaan työn perässä. Tässä tilanteessa pitäisi olla varmaankin vakituinen paikka haettuna ja saatuna ennen muuttoa. Tuollainen muutto meinaan maksaa melkoisesti.

Menin homobaariin tanssijaksi.  Nyt tienaan hyvin.

Muutin maaseudulta massatyöttömyyden alta isoon kaupunkiin missä TE-toimistollakin on jonkinlaisia mahdollisuuksia osoittaa niitä työpaikkoja. Vuorotteluvapaan siajisuuden kautta taloon sisälle ja sijaisuudesta toiseen. Toisen sijaisuuden jälkeen ei tarvinnut enää hakea paikkoja vaan niitä tarjottiin.Työkokemusta karttui monenlaisista tehtävistä eri yksiköissä ja sen jälkeen vapailtakin markkinoilta löytyi avoimia paikkoja. Pätkätöitä tuli tehtyä n. 15 vuotta ja 50-vuotiaana ensimmäistä kertaa vakituiseen työhön. Sellaista se oli 90-luvun laman aikana ammattiin valmistuneella...

Kai sitä pitää vaan lähettää hakemuksia ympäri Suomen, että saisi edes jotain työtä. Onneksi nykyään saa Kelasta/Työttömyyskassasta liikkuvuusavustusta kun menee töihin kauas.