Matkustaminen suhteen estäjä?

Ylipäätään parisuhteeseen kannattaa etsiä henkilöä, jonka tulevaisuuden toiveet, tavat elää ja viettää vapaa-aikaa, jne. ovat samankaltaiset tai hyvin yhteensovitettavissa. Matkustaminen ei ole tästä mikään poikkeus. Toki kumpikin osapuoli joutuu tekemään kompromisseja välillä myös mutta jos toinen haluaa olla joka toinen kuukausi ulkomaanmatkalla ja sinä taas et halua mennä edes kerran kymmenessä vuodessa, tyydyttäviä kompromisseja on mahdoton tehdä. Olennainen kysymys on, miksi ihmeessä haluaisit näin erilaisen henkilön puolisoksi? Itselle tärkeiden asioiden kohdalla nyt vain olisi järkevää etsiä samanlaisuutta.

Se matkustamattomuuden syy siellä taustalla on myös se, miksi en lähtisi suhteeseen. Piheys/rahaongelmat, pahat terveysongelmat, kaiken uuden ja vieraan pelko, totaalinen kielitaidottomuus, yleinen kiinnostamattomuus mitään uutta kohtaan, minkään väliaikaisenkaan epämukavuuden sietämättömyys, tms

Tuskin olisi unelmakumppani ihan täällä kotimaassakaan. 

Ei tule pidemmän päälle onnistumaan tuollainen. Erosin tuollaisesta miehestä aikoinaan. Minun prioriteettini ovat ihan muut kuin lähes paniikinomaisesti matkailla ympäri maailmaa ja hampaat irvessä hakea kokemuksia ja elämyksiä kaikessa, etsiä jatkuvasti lähes äärirajojaan. Luulen että tuolla tyypillä on joku kuolemanpelko tms ja tuo kumpuaa siitä. Nykyisen mieheni kanssa matkailimme aikoinaan, mutta nyt edes yhteiset kotimaanreissut eivät kiinnosta, mies matkailkoot itsekseen. Kyllästyin siihen kun emme matkailleet tavallaan pariskuntana, vaan yhteisilläkin matkoilla mies meni menojaan ja minä olin yksin. Päätin että parempi olla yksin ihan vaan kotona.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies matkustaa paljon työn takia, joten ei ole niin innokas vapaa-ajalla sitä tekemään. Kuitenkin käydään kerran vuodessa yhdessä jossain ulkomailla. Itse en juurikaan ollut matkustellut ennen kuin tavattiin, vaikka polte oli kova, mutta ei uskallusta yksin sitä tehdä.

Nykyisin matkailen ystävieni tai lasten kanssa. Jopa yksinkin. On joskus 2-3 reissua vuodessa, mutta välillä esim. ulkomaille ei yhtään vaan käyn myös mielelläni kotimaassa jossain. Mies ymmärtää ja hän saa myös tehdä itselleen tärkeitä asioita, jotka taas ei mua niin nappaa. Yhteistä aikaa löytyy hyvin myös. Molemmat tyytyväisiä.

Yhdessä 30+

Kiinnostaisi tämä yksin matkustaminen. Mutten ole vielä rohjennut.  Tosin tuskin kukaan edes miettisi miksi tuokin on tksin liikkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tule pidemmän päälle onnistumaan tuollainen. Erosin tuollaisesta miehestä aikoinaan. Minun prioriteettini ovat ihan muut kuin lähes paniikinomaisesti matkailla ympäri maailmaa ja hampaat irvessä hakea kokemuksia ja elämyksiä kaikessa, etsiä jatkuvasti lähes äärirajojaan. Luulen että tuolla tyypillä on joku kuolemanpelko tms ja tuo kumpuaa siitä. Nykyisen mieheni kanssa matkailimme aikoinaan, mutta nyt edes yhteiset kotimaanreissut eivät kiinnosta, mies matkailkoot itsekseen. Kyllästyin siihen kun emme matkailleet tavallaan pariskuntana, vaan yhteisilläkin matkoilla mies meni menojaan ja minä olin yksin. Päätin että parempi olla yksin ihan vaan kotona.

Lisään tähän vielä että tuo elämysten hakija matkailija oli sellainen  joka halusi olla lähellä koko ajan, me olimme the pariskunta niin tiiviisti ettei minulle jäänyt yhtään omaa tilaa jota kaipaan. Nykyisen mieheni kanssa omaa tilaa on vähän liikaakin, koska mies ei kuulemma jatkuvasti halua nyhjätä kylki kyljessä = lähes koskaan siis. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies matkustaa paljon työn takia, joten ei ole niin innokas vapaa-ajalla sitä tekemään. Kuitenkin käydään kerran vuodessa yhdessä jossain ulkomailla. Itse en juurikaan ollut matkustellut ennen kuin tavattiin, vaikka polte oli kova, mutta ei uskallusta yksin sitä tehdä.

Nykyisin matkailen ystävieni tai lasten kanssa. Jopa yksinkin. On joskus 2-3 reissua vuodessa, mutta välillä esim. ulkomaille ei yhtään vaan käyn myös mielelläni kotimaassa jossain. Mies ymmärtää ja hän saa myös tehdä itselleen tärkeitä asioita, jotka taas ei mua niin nappaa. Yhteistä aikaa löytyy hyvin myös. Molemmat tyytyväisiä.

Yhdessä 30+

Kiinnostaisi tämä yksin matkustaminen. Mutten ole vielä rohjennut.  Tosin tuskin kukaan edes miettisi miksi tuokin on tksin liikkeellä.

Olen muutaman pienen ulkomaan matkan tehnyt yksin, kotimaassa sitäkin enemmän. En tiedä mitä olen pelännyt aiemmin, sitäkö, etten ymmärrä jotain, tai toimisin jotenkin väärin, mutta nyt alkaa olla sellainen fiilis, että mitä sitten. Muutkin mokaa joskus, se ei ole maailmanloppu. Kysymällä asiat selviää.

Suunnittelen lähteväni jonnekin ihan uuteen paikkaan ns. kiertomatkalle, jossa useampi mielenkiintoinen kohde. Kallista, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla jo kokonaan omatoimimatka? Askel kerrallaan.

Mitä olen nyt yksin käynyt, siinä on se hyvä puoli, että saat käydä just siellä missä itse haluat. Ei tarvitse tehdä kompromisseja. Aiemmin yhteisreissuissa olen pitänyt siitä, että on joku kenen kanssa jakaa sitä kokemusta ja jutella siitä. Nyt se ei ole enää niin tärkeää. Ne on mun ikiomia kokemuksia.