Minua on alkanut ahdistamaan mies jota olen tapaillut
Välillä on ihan kivaa, mutta monesti tapaamisen jälkeen ahdistaa koko tyyppi. Vaikuttaa vähän takertuvaiselta ja treffejä ei meinaa saada loppuun, koska viihtyy muka niin hyvin seurassani. Miehellä ei ole oikein muita ystäviä ja haluaisi oikeastaan tehdä kaikkea kanssani.
En ole viitsinyt lopettaa tapailua, koska tavallaan viihdyn tyypin seurassa, mutta tavallaan se myös uuvuttaa mua tosi paljon.
Kommentit (29)
On kyl käsittämätöntä, miten joka ikinen mun tuntema suomalainen nainen on elämänsä aikana ahdistunu useammastakin tapailemastaan miehestä. Mistä tää kertoo? Kasvatetaanko teidät ahdistumaan? Että teille toitotetaan joka tuutista, et tämmönen ja tämmönen käytös on väärin sua kohtaan, red flag, love bombingia, sairasta yms. tms.? Miten ykskään mun tuntema kurdi, ruotsalainen, hollantilainen, brasilialainen, thaimaalainen, ranskalainen, marokkolainen ja iranilainen nainen ei oo kertaakaan kertonu mulle ahdistuneensa jostain tapailemastaan miehistä, vaikka hyvinkin syvälle ollaan usein menty, ku ollaan juteltu treffikumppaneista.
Miksi me suomalaiset ahdistutaan niin helposti? Eikö tunneta itseämme ja tarpeitamme ja mennään ihan haavi auki treffeille kenen kanssa sattuu? Vai mistä kyse? En ole ihan oikeesti yhdenkään toisen kansalaisuuden omaavalta kuullu tämmöstä ahdistumista miehestä - ikinä. Tää hämmentää mua ihan hitosti.
Aivan älytöntä että mies haluaa naimisiin kanssasi kyllä pelkkä pikapano pitäisi riittää 🙄
Ei ole tasapainoine suhde jos miehellä ei ole muita kuin sinä. Heikot sosiaaliset taidot ja se tulee näkymään isoina ongelmina suhteessa. Miehellehän se käy, että on olemassa vain hänen elämä ja tarpeet. Raskas tyyppi 😝
Mua ahdistaa ihmiset, jotka eivät viihdy mielitiettynsä seurassa.
Jos mies uuvuttaa jo aluksi, tilanne on pian kauhea. Alussa kuuluu olla iloista ja kevyttä, raskas vasta myöhemmin ja vain osan aikaa. Mies on energiasyöppö.
Vierailija kirjoitti:
Ap, minulle kävi samalla tavoin. Mies oli lopulta hyvin itse/minäkeskeinen; kaikki pyöri hänen ympärillään, oli sitten hyvää tai huonoa elämässä. Joskus ikään kuin päälleliimattuna kysyi "mitä sinulle kuuluu, miten sinä voit?" Sitten jatkoi omista asioistaan. En kokenut tasapuolisuutta enkä aitoa kohtaamista. Lopetin kaiken yhteydenpidon.
Olen alkanut ihmetellä, onko olemassakaan miehiä, joita aidosti kiinnostaa toinen ihminen.
Niinpä, sama kuvio toistuu aina miesten kanssa. En usko, että toiset ihmiset aidosti kiinnostavat. Etusijalle menevät omat harrastukset ja työ, koneet, laitteet, auto jne.
Olisko nyt vaan parempi ettet tapaile koskaan ketään, vaan elät itsekseen lopun elämääsi. Tämä siksi että yleensä tapailu vaiheessa kumpikin osapuoli haluaa olla toisten kanssa, eikä niin että käväistään treffeillä ja kumpikin lähtee omiin suuntiinsa