Lue keskustelun säännöt.
Miksi monet menevät synnyttämään valmistautumatta siihen?!
31.01.2007 |
Palstalla on pämisty siitä, miten voi synnyttää huutamatta, kiljumatta ja karjumatta. Mutta siis eihän kai kyse ole siitä, onko huutaminen tyylikästä tai väistämätöntä, vaan siitä että se on väärä tekniikka (jos nyt tekniikasta voi puhua) synnyttämisessä.
Tärkeintä on oikea hengitys, jolla nainen auttaa kehoaan avautumisessa ja ponnistusvaiheessa sitten työntämistä. Synnyttäminen sattuu järkyttävän paljon, se on selvä. Tiedän, kun olen synnyttänyt kaksi lasta. Mutta hengittämisen opettelu ennalta auttoi mua synnyttämisessä todella paljon ja voin suositella kaikille raskaana oleville. Huusin itsekin (avautumisvaiheen loppuvaiheessa varsinkin!) mutta siitä huolimatta yritin keskittyä oikeaan hengittämiseen.
Ihemttelen muutenkin sitä, että monet naiset menevät synnyttämään valmistautumatta siihen mitenkään, vaikka siinä 9 kk onkin aikaa. Kyse nyt kuitenkin on yhdestä naisen elämän kovimmista koitoksista.
(Joo, enkä siis väheksy kenenkään kovia, rankkoja, armottomia synnytyskokemuksia. Tietysti valmistautuminen ja opiskelun suun muu voi olla täysin turhaa, kun joku meneekin pieleen tai homma ei muuten kulje odotusten mukaisesti.)
Kommentit (53)
Jälkiviisaana kyselen, kun takana on yksi suunniteltu sektio perätilan takia ja kaksi alatiesynnytystä. Menin synnyttämään avoimin mielin sen kummempia suunnittelematta ja ihan hyvin selvisin. Ekassa alatiesynnytksessä huusin - tokassa en ehtinyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaiken maailman videoiden katselu ym vain alkaa pelottamaan!!!
En oikeestaan edes ajatellut koko synnytystä etukäteen, aattelin vaan, että katotaan sitten kun se on ajankohtaista ja eletään sitten sen mukaan.
Kaikkeen tulisi valmistautua. Kaikki olisi osattava itse.
Mihinkään ei saisi ryhtyä valmistautumatta. Synnärillekin mennessä olisi oltava valmiina vähintään viisisivuinen toivelista kätilölle jne.
*huoh*
Ap on oman aikansa lapsi, suokaamme hänelle hänen " omat" ajatuksensa.
Eipä siitä juuri olisi ollut hyötyäkään, kun kummassakin synnytyksessä tuli komplikaatioita, joihin en olisi voinut omalla valmistumisellani vaikuttaa.
Ja kyllä, huusin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisen kerran 90-luvulla ja hyvä oli kerrata.
Kolmannen kerran en sit tarvinnut kun synnytysten väliä oli alle kaksi vuotta.
Tärkein pointti on tuo rentoutuksen opettelu, ja hengitystekniikka.
Lisäksi on hyvä tietää mitä synnytyksessä tapahtuu. 70-luvulla ei ollut nettiä josta olis voinut lukea tai katsella.
Asiantuntijan opastus on aina paikallaan.
hengitystekniikoita meidän synnytysvalmennuksessa opetettu....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kukaan ei opeta sitten niitä tekniikoita jos se on kerran niin tärkeää? Miksi synnytysvalmennus on niin ala-arvoista? Miksi siinä ei käydä lainkaan läpi itse synnytystä, muutoin kun lyhyen videon kanssa?
Sama homma imetyksenkin kanssa. Kukaan ei anna ohjausta, mutta silti sen pitäisi onnistua kaikilta ihan luonnostaan.
pääasiassa kai siksi, etten ole " huutavaa tyyppiä" . En huuda muussakaan kivussa tai missään tilanteessa. Tai karju.
Mulla on kyllä vanhastaan olemassa kyky rentoutua ja rentouttaa myös vatsan ja selän ja lantionseudun lihakset, ehkä siitä oli apua. Tai sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En paljoa ajatellut hommaa etukäteen. En halunnut katsella videoita tai käydä valmennuksissa. Kyllä se luonto tikanpojan puuhun ajaa. Kätilöt kyllä neuvovat myös oikein hyvin. Ei minun tapauksessani ainakaan olisi millään valmistautumisella mitään tehnyt.
En huutanut, kironnut tms. Epiduraali toimi hyvin synnytyksen loppuun saakka. Ponnistusvaihe kesti peräti 6 minuuttia. Ponnistuksen aikanakin naureskelin kätilölle jotain käsittämätöntä. Kun ei sattunut, niin hermostus piti ilmeisesti muuntaa huumoriksi...
Menin synnyttämään avoimin mielin sen kummempia suunnittelematta ja ihan hyvin selvisin.
Kyllä minä otin selvää synnytyksen kulusta sekä " tempuista" joista saattaisi olla apua synnytyksen aikana. Niin teen mihin tahansa hankkeeseen ryhtyessäni, ota selvää etukäteen ja haalin mahdollisimman paljon tietoa. Tämä on minulla luonnekysymys, en koe olevani " oman aikani lapsi" . Mielestäni on tyhmää ummistaa silmät vaihtoehtoisilta kivunlievityskikoilta. Hengistystekniikasta oli hyötyä paljonkin vaikka otin myös epiduraalin. Monella ilokaasusta ei ole apua koska ei osata hengittää sitä. Minä otin siitäkin selvää ja sain paljon apua supistuksiin.
Mutta mikäli suoraan pystymetsästä kipuihin tekniikka on jonkun mielestä itselleen parempi, siitä vaan. Itse tuntisi itseni vähän hölmöksi tuolla asenteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni jännitys on elämän suola.
Mutta hei, eiköhän jokainen mene synnyttämään just sillä asenteella kun itse haluaa, mitä sitä täällä päivittelemään.
Siellä ei kerrottu mitään uutta.
Loppuraskauden sairastelin ja päällimmäisenä oli mielessä ihan muut kuin oikea hengitystekniikka. JOs olisin ollut terve, olisin ehkä kuluttanut aikaani etsien tietoa synnytystekniikasta, mutta nyt se meni nukkumiseen ja sairauden kanssa tuskailuun.
Synnytys oli pitkä ja hankala. Huusin loppuvaiheessa kuin tapettava sika, koska vaoimani olivat loppu eikä vauva tullut ulos ilman imukuppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni jännitys on elämän suola.
Toki pieni jännitys on elämän suola joissakin tilanteissa, mutta kun pääset tositoimiin synnytyssalissa et sitä suolaa kaipaa. ;D
Vasta synnytyksen jälkeen tajusinkin miten tärkeää se " etukäteen tonkiminen" on. Minulla oli helppo synnytys, mutta törmäsin moneen äitiin joilla meni kaikki mahdollinen pieleen. Huonetoverini menetti niin paljon verta, ettei hengen lähtö ollut kaukana. Hänen kohdallaan syynä oli synnytyksen pitkittyminen. Pitkittyminen johtui osittain äidin kiltistä luonteesta, ei osannut vaatia ansaitsemaansa kohtelua.
Harmitti hänen puolestaan. Minulle meinasi käydä samoin, mutta nostin metakan siinä vaiheessa kun supistukset yltyivät ja minut meinattiin passittaa takaisin osastolle. Koska olin ottanut asioista selvää ja lukenut synnytyskertomuksia, tiesin miten kannattaa toimia.
Luinhan mä kaiken synnytykseen liittyvän mitä käsiini sain. Synnytysvalmennus 11 vuotta sitten oli kyllä aika surkea. Päällimmäisenä jäi mieleen hoitajan kehoituksen nauttia miehen kanssa toisistamme nyt kun vielä on mahdollisuus ennen kun vauva syntyy, kun se on sitten mennyttä elämää. (!!?!?)
Sillä asenteella menin että katsotaan mitä tuleman pitää ja tehdään sen mukaan, esim. kivunlievitystä ajatellen. Osasin rentoutua kovasta kivusta huolimatta vaikken sitä yhtään etukäteen harjoitellutkaan.
3
Vierailija:
Menin synnyttämään avoimin mielin sen kummempia suunnittelematta ja ihan hyvin selvisin.
Kyllä minä otin selvää synnytyksen kulusta sekä " tempuista" joista saattaisi olla apua synnytyksen aikana. Niin teen mihin tahansa hankkeeseen ryhtyessäni, ota selvää etukäteen ja haalin mahdollisimman paljon tietoa. Tämä on minulla luonnekysymys, en koe olevani " oman aikani lapsi" . Mielestäni on tyhmää ummistaa silmät vaihtoehtoisilta kivunlievityskikoilta. Hengistystekniikasta oli hyötyä paljonkin vaikka otin myös epiduraalin. Monella ilokaasusta ei ole apua koska ei osata hengittää sitä. Minä otin siitäkin selvää ja sain paljon apua supistuksiin.
Mutta mikäli suoraan pystymetsästä kipuihin tekniikka on jonkun mielestä itselleen parempi, siitä vaan. Itse tuntisi itseni vähän hölmöksi tuolla asenteella.
synnytyksessäni. Kipu oli kamala ilokaasun kanssa. Ilman ilokaasua kipu olisi ollut helvetillinen. Olen edelleen kiitollinen ystävälleni, joka " valmensi" ilokaasun käyttöön etukäteen. Muuten olisin luultavasti saanut pahan trauman synnytyksestä.
nää on taas näitä akkojen kotkotuksia.
Ensimmäinen synnytys menikin hyvin ja olin kaikin puolin tyytyväinen. Enkä muuten edes huutanut.;) Se näyttää olevan olennaista.=)
Toinen synnytys oli rajumpi ja nopeampi mutta hyvin sekin meni.
Itse en käynyt synnytysvalmennuksessa, en tutustumassa sairaalaan tai harjoittelemalla, saati sitten suunnittelemalla ja ajattelemalla synnytystä! Ja hyvin meni molemmat synnytykset. Eka kesti 6,5 tuntia ja en huutanut, en oikeestaan pitänyt mitään ääntä. Toinen synnytys kesti 2 tuntia kaikkines ja en silloinkaan huutanut. Molemmat olivat helppoja synnytyksiä. En tiedä millaisia ne olis sit ollut jos olisin harjoitellut ja suunnitellut kaiken etuläteen. Luulenpa, että olisi mennyt pahemmin. Tai ei ainakaan välttämättä suunnitelmieni mukaan ;)
Parasta on mennä synnyttämään koko asiaa miettimättä! Kun ei siihen itse kuitenkaan voi vaikuttaa mitenkään!
olen kysellyt lukemattomilta naisilta auttoiko synnytysvalmennus ja sä ole eka joka puhuu sen puolesta. Olet tosi pätevä kun opit ja synnyttäessä osasit hyödyntää oppimaasi.