Miksi omassa nuoruudessa, n. 30v sitten, oltiin kauniimpia

Kuspäisyys ja yleinen ilmapiiri  sekä mulkoilijat vaikuttaa...

Vierailija kirjoitti:

Anne Pohtamo, Marita Lindahl ja Leena Brusin olisivat olleet kauneimmat elokuvatähdet, jos olisivat menestystä halunneet. Ei tarvitsisi katsella Ingrid Bergmania ja Liv Ullmania. 

Miksi elokuvassa pitää esiintyä joidenkin missien?

Ingrid Bergman ja Linn Ullman olivat näyttelijöitä, joten tietysti heitä katselee mieluummin.

Mun koulussa 90-luvulla, jossa oli noin 300 oppilasta, oli tasan kaksi pullukkaa kun teinejä oltiin. Verrataan nykyaikaan niin on aika iso ero. Silloin liikuttiin paljon, eikä syöty samaa roskaa kuin tänään- ja lihavuus nolotti, ei ollut tätä body positive- sontaa. 

Tytöt oli tyttöjä ja pojat poikia, kukaan ei päättänyt tuosta vaan että identifioi itsensä erisukupuoliseksi, kissaksi tai postilaatikoksi. Masennus ei ollut silloin muoti-ilmiö. Kakaroita rangaistiin jos he eivät käyttäytyneet. Isit ja varsinkin äidit eivät heti leimanneet sitä ujoa, hiljaista tai muuten vaan hidasta teiniä heti autistiksi tms.

Ok, meni vähän aiheen vierestä; mutta helpompaa oli silloin, sekä vanhemmilla että nuorilla. 

"Ehkä joo, mutta toisaalta nuorena se liiallinen puleeraaminen ja pakkelien kanssa pelaaminen on tyhmää ja turhaa, koska harvempi niillä oikeasti kaunistuu. Suurin osa nuorista meikkaa ihan liian raskaalla kädellä ja lopputulos on tunkkainen ja suttuinen. Ihan naturellinakin olisi freesimpi vaikka sitä yritetään aikaansaada meikillä. Tosi moni kun ei halua niinkään korostaa niitä omia piirteitään vaan meikillä yritetään saada jonkun muun, omasta mielestä kauniin, ulkonäkö ja eihän se vaan onnistu.

Lisäksi nämä kaikki lisähärpäkkeet ja pulleiksi filleröidyt huulet jne on epäaitoudessaan tosi rumaa ja irvokastakin kun halutaan näyttää joltain pornobarbaralta."

Onneksi ysärillä meikattiin kevyesti ja luonnollisesti :D Paksu kerros liian vaaleaa meikkivoidetta ja sen päälle valkoista puuteria, silmiin mustat suttuiset kajalrajaukset ja reilusti paakkuista ripsiväriä, huuliin ruskeaa huulipunaa ja rajaukset. Lopputulos oli todella freesi.

Missä helvetin rinnakkaistodellisuudessa oikein ihmiset ovat eläneet?

Minusta on karua kuinka jo 10-vuotiaat tytöt kulkee vähissä vaatteissa (muodikkaissa napatopeissa ja minihameissa) ja opettelee meikkaamisen viimeisen päälle. Tytöt ei enää saa olla tyttöjä kun joka somessa varsinkin tiktokissa jauhetaan vaan ulkonäöstä ja seksikkyydestä...

Luonnollisemmat elintavat, plus kauneus on katsojan silmässä. Nykyään kun pääsee sitä paitsi karkuun omalta kylältä, oikeasti hyvännäköiset ovat kaikki Helsingissä ja ulkomailla. Paitsi minä

Vierailija kirjoitti:

Mun koulussa 90-luvulla, jossa oli noin 300 oppilasta, oli tasan kaksi pullukkaa kun teinejä oltiin. Verrataan nykyaikaan niin on aika iso ero. Silloin liikuttiin paljon, eikä syöty samaa roskaa kuin tänään- ja lihavuus nolotti, ei ollut tätä body positive- sontaa. 

Tytöt oli tyttöjä ja pojat poikia, kukaan ei päättänyt tuosta vaan että identifioi itsensä erisukupuoliseksi, kissaksi tai postilaatikoksi. Masennus ei ollut silloin muoti-ilmiö. Kakaroita rangaistiin jos he eivät käyttäytyneet. Isit ja varsinkin äidit eivät heti leimanneet sitä ujoa, hiljaista tai muuten vaan hidasta teiniä heti autistiksi tms.

Ok, meni vähän aiheen vierestä; mutta helpompaa oli silloin, sekä vanhemmilla että nuorilla. 

Ylipainoon vaikuttaa myös se, onko saanut lapsena rintamaitoa vai korviketta. Sama ilmiö näkyy apinalaumoissa, missä koiraat varastavat poikasia ihmishuomion ja -ruuan toivossa. Nämä poikaset saavat emonsa maidon sijaan ihmisruokaa, ja ne kasvavat ylipainoisiksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun kaveripiirissä oli moni yli 170cm silloin 30 vuotta sittenkin. Itsekin. Ei se keskipituus ole noussut siinä ajassa kuin ehkä sentin.

Mutta nykyään on paljon 180-senttisiä tyttöjä ,joita 30 v sitten oli omalla luokalla ym ehkä 1.

Nykyäänkin 180-senttisiä tyttöjä on noin prosentin luokkaa. Ennen vielä vähän vähemmän. Mutta aika vähän vähemmän, jos verrataan vaan kolmenkymmenen vuoden takaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun koulussa 90-luvulla, jossa oli noin 300 oppilasta, oli tasan kaksi pullukkaa kun teinejä oltiin. Verrataan nykyaikaan niin on aika iso ero. Silloin liikuttiin paljon, eikä syöty samaa roskaa kuin tänään- ja lihavuus nolotti, ei ollut tätä body positive- sontaa. 

Tytöt oli tyttöjä ja pojat poikia, kukaan ei päättänyt tuosta vaan että identifioi itsensä erisukupuoliseksi, kissaksi tai postilaatikoksi. Masennus ei ollut silloin muoti-ilmiö. Kakaroita rangaistiin jos he eivät käyttäytyneet. Isit ja varsinkin äidit eivät heti leimanneet sitä ujoa, hiljaista tai muuten vaan hidasta teiniä heti autistiksi tms.

Ok, meni vähän aiheen vierestä; mutta helpompaa oli silloin, sekä vanhemmilla että nuorilla. 

Ylipainoon vaikuttaa myös se, onko saanut lapsena rintamaitoa vai korviketta. Sama ilmiö näkyy apinalaumoissa, missä koiraat varastavat poikasia ihmishuom

Nykynuoret, jotka ovat keskimäärin painavampia kuin ysärinuoret, ovat kyllä saaneet enemmän äidinmaitoa kuin 70-luvun lapset.