Mieheni on toimitusjohtaja ja elintasomme on ultraluksusta, tänäänkin pöydässä kolmea eri leikkelettä. Miksi kadehdit onneamme?
Kommentit (166)
En katehdi, elin tuon jo vuosia sitten. Kaikella on aikansa.
Vierailija kirjoitti:
Tää leikkelehomma on vähän vanhenemaan päin. Ihan ok hauska alun perin kyllä.
Oli ehkä joskus, ns kastiin- Laskostetut leikkeleet ja Raikkaat voileivät, meni ohi jo, ap . mene pois
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on huippukirurgi. Leikkeleet annetaan koiralle. Rahaa annetaan Pelastusarmeijalle. Kateus on sairaus.
Muuten ok sun jutut. MUTTA, se että käytät sana -huipuukirurgi- palajstaa että näin ei ole. Olen itse seurustellut Lääkärin kanssa joka oli kirurgi-sekä psykiatri. Me emm käyttäneet mitään moisia nimityksiä. Pelkkä lääkäri riitti alkuun. Jos joku kysyo lisää, niin siten tarkempi kuvaus. Olen pöyristynyt tuosta sanastasi huippu se ja se.. normalli fiksu ihminen, ei tarvitse moisia etuliitteitä. Mutta tuo on totta kateus on sairaus. Yhdellä on yhtä, toisella toista. vaikka olisi miljonääri, voi olla vain surua,huonoa oloa. Ei hyvää peruselämää. Rikas ,voikin olla sairaaana aina tai lapset rikollisia. Mutta sulle toivotan kivaa kesää. Itse odotan syksyä. sekin makuasia. Mulla on muikut, muusi ja lisänä vielä uusia pottuja, pesto-pasta-vihreä salaatti. Huomenna uuni ohrapuuroa ja se kesän eka retro mansikkakakku (tarkoittaa, että ei liivatteita jne, mansikka ja kermaa paljon)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on suhde sun miehen kanssa.
Sullakin, niin mullakin. Varmaan tavataan eri päivinä.
Tää on hulvattomin ketju pitkään aikaan 🤭
Meillä on aina kolmea leikkelettä. En ole koskaan ajatellut, että sitä kadehtisi joku. Ennemmin häpeän ja yritän tuoda myös vihanneksia joukkoon.
Leikkeleet eivät edusta meille luksusta. Näin kesällä tuoreet marjat ovat luksusta. Emme ole tainneet ostaa kuin kerran tämän vuoden aikana leikkelettä, ei ole meidän juttumme.
t. toimitusjohtajan akka
Mullapa on raastepöytä salongissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka nyt ei olisi kateellinen leikkeleitä? Rahapäivänä meillä pieni pala lauantaimakkaraa ja siinä se.
Anna kun arvaan, tuossa ei ole kaikki, vaan teillä on myös autossa keskuslukitus!
Kenties myös vetokoukku.
Nyt mä alan jo vähän tuntea harmitusta. Sano vielä, että teidän autossa on ilmastointi, niin mun ilta on ihan pilalla.
2 maailmansodan jälkeinen pula-aika on jo ohitse. Elintasoa ei enää mitata leikkeleillä ja makkaroilla kuten vanhoissa suomifilmeissä.
En ole kateellinen kenellekkään leikkeleiden ja makkaran syömisestä tai alkoholin juomisesta.
Meidän toimitusjohtaja 60V makaa sängyssä vaipoissa ja on hyvä eläke. Olipahan kuitenkin kova ja kuluttava toimarin ura. Tykkäsi lauantaimakkarasta ja kanankoivista.
En kadehdi rikkaita. Elän tällä hetkellä ns. melko rikkaasti. Rikkaus ei takaa onnea.
Minulla on aivan tavallinen joskus jopa likainen perustyö. En koe "köyhyyttä" vaan voin ostaa mitä pieneen elintasoon syntyjään tottunut haluaakin ostaa kun tarvitsee. Minun itsetunto ei ole siitä kiinni juonko pari vuotta vai neljäkymmentä vuotta vanhaa kuohujuomaa.
Takaan kirkkain silmin tässä etten halua yhtään tämän enempää rahaa, koska se ajaa ihmisen kierteeseen jossa rahan palvonta sairastuttaa ihmisen. Tulee ns. Roope-sedän syndrooma.
Rikkaiden riikinkukkoilu on samaan aikaan koomista ja surullista- kellä on enemmän on enemmän itsetietoinen, hieno, ja hyväksytty pörhistelijä. Kilpailu on vain loputon ja tiedämme että maailmassa on taatusti hurjan paljon muita rikkaampia kuin satku-teslaa toimarin palkallaan maksava on huomenna.
Kun enenevästi nuori sukupolvi ei osaa tehdä fyysisiä töitä, vain tuottaa e-mediaa, rahan arvo muuntuu. Miksi monelle tarpeettoman hittituotteen esittelystä tubessa pitäisi tienata kovasti, kun klinikalla hampaan korjaus on melkein halpaa mutta todella paljon tärkeämpää kelle ei ole ehjä hammas. Niin työn markkina-arvokin muuttuu, tyhjästä hömpästä on nyt jos koskaan maksettu paljon ja hyvin monelle.
No niin. Toivottavasti pitkä tilisaldosi tuo mielihyvää kun täytät sillä henkistä tyhjiötä jota esineillä tehtävä itsekorostaminen tukee.
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta. Pienestä asti olen toivonut, että joskus itsellä olisi kolmea eri leikkelettä. Kadehdin vaurauttanne, hienostuneisuuttanne ja sivistystänne. 👍
Tämä fiksu ironia sai minut naurunkyyneliin. Kiitos, päivä pelastettu!
istu siinä leikkeleinesi. Ja ukko ylitöissä tai muiden toimarien kanssa ryypyllä... tai se sihteeri?
Ikävää tuottaa pettymys mutta en kadehdi.
Olen köyhä ja mullakin on kolme aerj leikkeleitä tosin tällä hetkellä kaikki on jääkaapissa eikä pöydällä.
Kadehdin vähän kyllä niitä , joilla on paljon oikeita ystäviä ja jotka pääsevät usein reissaamaan ystäviensä kanssaMinulla ei ole läheisiä ystäviä, on kyllä paljon tuttuja ja juttelukavereita, muttei niitä joiden kanssa reissata tai käydä keikoilla tai elokuvissa. Yksin ei huvita mennä. En kadehdi raharikkaita, he joutuvat miettimään kuka on heidän oikea ystävä.