Sosiaalisten tilanteiden fobiaa sairastavat, kumpi on mielestänne parempi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa surkeat vaihtoehdot. Entä kuntoutus josta olisi helpotusta ja apua, kelpaisiko? 

Heh, tässä maassa kuntoutusta tuohon? Sanottiin vaan että pitää altistaa itsensä. Se siitä. Ja kun ei sitä pystynyt tekemään, kotona ollaan eikä ikinä mennä mihinkään. Ei edes lähikauppaan voi yksin mennä. 

Terapialla. Netistä myös löytyy läjäpäin aiheesta tietoa ja neuvoja.

Ei pystynyt? Miten siis lähti yrittämään? Mitä teki asian eteen ja mihin se tyssäsi?

Sivusta. Mistä löytyy muu kuin yksityinen terapeutti joka ottaisi hoitaakseen tuollaista? Kun ei niitä itsemurhakanditaattejakaan saada hoidettua.

No esim psyk.sh:n juttusille sitten, mielenterveyspolille yhteyttä.

Mutta jos ihminen ei käy edes töissä tai poistu kotoaan, niin... Mikä on ylipäätään ihmisen arvo yhteiskunnalle? Karua, tiedän. 

Itse menen omasta halustani sosiaalisiin tilanteisiin, koska haluan sietää niitä paremmin. Pakottaminen kohdallani vain pahentaa tilannetta.  Valitsen matalamman tason juttuja, kuten kaupassa käynnin, kävelylenkin tai bussilla kulkemisen. En pakota itseäni väkisin jos siltä ei tunnu. On tämä tullut vähän siedettävämmäksi ajan kanssa.

Haaveilen yhä erakoitumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa surkeat vaihtoehdot. Entä kuntoutus josta olisi helpotusta ja apua, kelpaisiko? 

Heh, tässä maassa kuntoutusta tuohon? Sanottiin vaan että pitää altistaa itsensä. Se siitä. Ja kun ei sitä pystynyt tekemään, kotona ollaan eikä ikinä mennä mihinkään. Ei edes lähikauppaan voi yksin mennä. 

Terapialla. Netistä myös löytyy läjäpäin aiheesta tietoa ja neuvoja.

Ei pystynyt? Miten siis lähti yrittämään? Mitä teki asian eteen ja mihin se tyssäsi?

Sivusta. Mistä löytyy muu kuin yksityinen terapeutti joka ottaisi hoitaakseen tuollaista? Kun ei niitä itsemurhakanditaattejakaan saada hoidettua.

No esim psyk.sh:n juttusille sitten, miele

Kotiinsa erakoitunut ihminen voi hyvin tehdä etätöitä. Ei ihmisen arvo muutenkaan tule hänen työnteostaan.

😭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa surkeat vaihtoehdot. Entä kuntoutus josta olisi helpotusta ja apua, kelpaisiko? 

Heh, tässä maassa kuntoutusta tuohon? Sanottiin vaan että pitää altistaa itsensä. Se siitä. Ja kun ei sitä pystynyt tekemään, kotona ollaan eikä ikinä mennä mihinkään. Ei edes lähikauppaan voi yksin mennä. 

Terapialla. Netistä myös löytyy läjäpäin aiheesta tietoa ja neuvoja.

Ei pystynyt? Miten siis lähti yrittämään? Mitä teki asian eteen ja mihin se tyssäsi?

Sivusta. Mistä löytyy muu kuin yksityinen terapeutti joka ottaisi hoitaakseen tuollaista? Kun ei niitä itsemurhakanditaattejakaan saada hoidettua.

Kotiinsa erakoitunut ihminen voi hyvin tehdä etätöitä. Ei ihmisen arvo muutenkaan tule hänen työnteostaan.

Siinä oli sana JOS. Etkö tiedä mitä se tarkoittaa?

Ja kyllä, jos (Huom! JOS) ihminen vain olla möllöttää kotonaan tekemättä yhtään mitään tuottavaa, on hänen arvonsa yhteiskunnalle(!) yhtä kuin nolla. 

Sitä luetun ymmärrystä nyt pikkasen mukaan vastailuun, kiitos. 

"Jos (Huom! JOS) ihminen vain olla möllöttää kotonaan tekemättä yhtään mitään tuottavaa, on hänen arvonsa yhteiskunnalle(!) yhtä kuin nolla."

Koskee kaikkia työttömiä. Mutta kuka elää hyödyttääkseen yhteiskuntaa? 

Tapahtuuko sos. kyvyissä parantumista altistuksen myötä?

Jonkinlainen välimuoto. Huonot kokemukset vahvistavat pelkoa mutta ei pidä erakoitua.  Bentsot olisi hyvä olla tuomassa hyviä kokemuksia. Ruokavalio ja liikunta on tärkeitä (vähähiilihydraattinen, ei alkoholia).

Kaikki paskat ihmissuhteet pois. Meditaatio.

t.40v sos.fob

En tiedä. Itse olen ratkaissut ongelman juomalla viinaa. Kännissä uskallan puhua ihmisille, selvin päin en.

Vierailija kirjoitti:

"Jos (Huom! JOS) ihminen vain olla möllöttää kotonaan tekemättä yhtään mitään tuottavaa, on hänen arvonsa yhteiskunnalle(!) yhtä kuin nolla."

 

Koskee kaikkia työttömiä. Mutta kuka elää hyödyttääkseen yhteiskuntaa? 

Voi ihminen tehdä jotain hyödyllistä vaikka ei töissä olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Onpa surkeat vaihtoehdot. Entä kuntoutus josta olisi helpotusta ja apua, kelpaisiko? 

Ei tällaista ole olemassa. Olisihan se kiva, jos olisi, mutta kun ei ole. Apua ei ole saatavilla, vaikka sellaista jossain tavataan toistella.

Ei tuo yrittäminen oikein toimi. Olen koittanut mennä avoimin mielin vaikka minkälaisiin paikkoihin, mutta toisin kuin muut, niin en minä sieltä koskaan mitään tuttavia saa. En varmastikaan pysty peittämään riittävästi sitä, että ihmisten ilmoilla oleminen tai jopa ihmisten tapaaminen on minulle hyvin stressaava kokemus. Pahimmillaan valuu kylmä hiki otsalta, enkä pysty puhumaan. Olen viettänyt täydellistä erakkoelämää kohta kymmenen vuotta. Sisaruksiin ja vanhempiin katkesivat välit korona-aikana, kun kaikki olivat niin hysteerisiä. Lakkasin myös käyttämästä silloin julkisia kulkuvälineitä, koska en tykkää hysteerisistä ihmisistä.

Paheneeko tila aikaa myöten niillä jotka eivät suojaudu erakoitumalla? Mulle on nyt kerääntynyt niitä pahaa oloa aiheuttavia muistijälkiä niin paljon. Mitä jos ei erakoidu, mikä on sosiaalifoobikon end game? Päätyvät lopulliseen ratkaisuun kun ovat pahassa olossa koko ajan? Se auttaisi jos olisi huono muisti, mutta mulla ainakin huipputasoa oleva muisti. Muistan mokauksia vuosikymmenten takaa.

Yksi lääkäri selitti itselleni sen niin, että mukavuusalue valitettavasti ei pysy koskaan vakiona. Eli jos haastat itseäsi, vähän, se suurenee. Mutta vastaavasti jos pysähdyt täysin (esim. neljän seinän sisään), pienenee. Kuin kupla, joka elää ympärilläsi koko ajan.