Lue keskustelun säännöt.
Yhdessä asuminen ei vain onnistu toivotulla tavalla
26.06.2024 |
Unelmoin kauan yhteenmuutosta poikakaverini kanssa ja näin vain kaikki positiiviset puolet. Mutta nyt todellisuus on lyönyt vasten kasvojani. Asuin vuosia yksin ja totuin että koti on vain minun vallassa ja saan päättää kaikesta yksin. Poikakaverinin muutti siis minun luokseni koska asunroni on kaksio, hän asui yksiössä. Raha ei tässä ole ongelma, jaamme kaikki vuokrakodin kulut tasapuolisesti.
Kuinka kauan kestää sinkulta että tottuu parisuhteeseen ja yhdessä asumiseen? Yövyimme toistemme luona ennen yhteenmuuttoa mutta silloin ongelmia ei ollut. Nyt tuntuu ettei ole omaa tilaa ja aikaa ollenkaan. En osaa rentoutua kun on koko ajan toinen ihminen samassa tilassa. Olen keskustellut asiasta poikakaverin kanssa mutta hän ei ole kokenut samalla tavalla vaan on nopeasti tottunut yhdessäasumiseen.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko seurustella? Enempi kuulostaa siltä ettet kaipaa tavanomaista parisuhdetta vaan olosuhdetta tai sinkkuilua silloin tällöin saatavilla panoilla. Kerta nyt asutte yhdessä joudut hetkellisesti menemään hotelliin. Mikäli toi jatkuu joudut väkiselläkin sanomaan ettet koe oloasi luontevaksi tässä suhteessa.
Vielä 30 tai 40 vuotta sitten lapsiperheiden lapsilla oli usein yhteinen lastenhuone. Siitä koitui kyllä riitelyä, mutta samalla sitä oppi tulemaan toimeen toisten ihmisten kanssa, sovittelemaan tai antamaan periksi. Se oli todennäköisesti hyödyllinen oppi elämää varten.
Nykyään lastensuojelu vaatii, että kaikilla lapsilla pitää olla oma huone.
Täh? Juuri oli juttua 5 lapsen yh-äidistä, joka nukkui itse 2 lapsen kanssa, 2 nukkui samassa ja taapero vaatehuoneessa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni vuosi.
Olemme 2 viisikymppistä, jotka kumpikin olimme 7 vuotta yksin eron jälkeen.
Kiinnostavaa, että sekä ap että minä olemme naisia, joiden luo isompaan asuntoon muutti mies alkeellisista oloista.
Mitähän tämä kertoo miesten pärjäämisestä yksin noin yleensä? Niillä nousi elämänlaatu ja mukavuudet kun muuttivat heitä varakkaamman naisen luo?
Kertoo enemmän teidän miesvalinnoistanne jos pitää mies "alkeellisista oloista" hankkia.
Ovat yleensä lauhkeampia kuin aggressiiviset menestyjät
Sanot miehelle, että haluat olla vaikka viikonlopun yksin, että lähde pois viikonlopuksi... Ja sanot, että tarvit välillä omaa aikaa. Päivä sieltä, päivä täältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko seurustella? Enempi kuulostaa siltä ettet kaipaa tavanomaista parisuhdetta vaan olosuhdetta tai sinkkuilua silloin tällöin saatavilla panoilla. Kerta nyt asutte yhdessä joudut hetkellisesti menemään hotelliin. Mikäli toi jatkuu joudut väkiselläkin sanomaan ettet koe oloasi luontevaksi tässä suhteessa.
Vielä 30 tai 40 vuotta sitten lapsiperheiden lapsilla oli usein yhteinen lastenhuone. Siitä koitui kyllä riitelyä, mutta samalla sitä oppi tulemaan toimeen toisten ihmisten kanssa, sovittelemaan tai antamaan periksi. Se oli todennäköisesti hyödyllinen oppi elämää varten.
Nykyään lastensuojelu vaatii, että kaikilla lapsilla pitää olla oma huone.
Kyllä ne lapset otettiin sulta ihan muista syistä pois minkä tiedät hyvin itsekin.
Tuo on se klassinen asetelma, että mies hyötyy ja nainen kärsii. Rehellisesti sanottuna parisuhde ja avioliitto ovat kusetuksia, joiden tarkoitus on ollut siittää maksimaalisesti jälkeläisiä ja ehkä uhrata naiset seksiorjiksi yhteiskuntajärjestyksen ylläpitämiseksi
Muuta uuteen asuntoon tai pyydä miestä lähtemään. Turhaan rääkkäät itseäsi. Tuo vaan pahenisi, jos tulisi lapsia, ja lapsikin kärsisi. Jos pidätte toisistanne, suhde kyllä säilyy ja voitte tehdä vaikka ne modernit 50/50 lapsetkin sitten suoraan kahteen kotiin, niin välttyy siltäkin erodraamalta sitten. Mies joka tapauksessa lähtee tai vähintäänkin pettää tai tunnelma kiristyy sietämättömäksi, kun seksiorjuus loppuu