Lue keskustelun säännöt.
Yhdessä asuminen ei vain onnistu toivotulla tavalla
26.06.2024 |
Unelmoin kauan yhteenmuutosta poikakaverini kanssa ja näin vain kaikki positiiviset puolet. Mutta nyt todellisuus on lyönyt vasten kasvojani. Asuin vuosia yksin ja totuin että koti on vain minun vallassa ja saan päättää kaikesta yksin. Poikakaverinin muutti siis minun luokseni koska asunroni on kaksio, hän asui yksiössä. Raha ei tässä ole ongelma, jaamme kaikki vuokrakodin kulut tasapuolisesti.
Kuinka kauan kestää sinkulta että tottuu parisuhteeseen ja yhdessä asumiseen? Yövyimme toistemme luona ennen yhteenmuuttoa mutta silloin ongelmia ei ollut. Nyt tuntuu ettei ole omaa tilaa ja aikaa ollenkaan. En osaa rentoutua kun on koko ajan toinen ihminen samassa tilassa. Olen keskustellut asiasta poikakaverin kanssa mutta hän ei ole kokenut samalla tavalla vaan on nopeasti tottunut yhdessäasumiseen.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni vuosi.
Olemme 2 viisikymppistä, jotka kumpikin olimme 7 vuotta yksin eron jälkeen.
Kiinnostavaa, että sekä ap että minä olemme naisia, joiden luo isompaan asuntoon muutti mies alkeellisista oloista.
Mitähän tämä kertoo miesten pärjäämisestä yksin noin yleensä? Niillä nousi elämänlaatu ja mukavuudet kun muuttivat heitä varakkaamman naisen luo?
Kertoo enemmän teidän miesvalinnoistanne jos pitää mies "alkeellisista oloista" hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluatko seurustella? Enempi kuulostaa siltä ettet kaipaa tavanomaista parisuhdetta vaan olosuhdetta tai sinkkuilua silloin tällöin saatavilla panoilla. Kerta nyt asutte yhdessä joudut hetkellisesti menemään hotelliin. Mikäli toi jatkuu joudut väkiselläkin sanomaan ettet koe oloasi luontevaksi tässä suhteessa.
Yhteenmuuttaminen on aina haastavaa. Sama tilanne on keski-ikäisillä tai vanhoilla ihmisillä, jotka aloittavat avioliiton tai avoliiton. Se ei mene niin, että naps, nyt ollaan saman katon alla ja kaikki sujuu kuin itsestään. Se vaatii opettelua ja joustamista molemmilta. Se vaatii halua olla yhdessä ja saada asiat toimimaan. Parhaimmillaan se on oikein mukavaa. Joskus on sitten vähän raivostuttavaa, mutta yleensä tämä tunne menee ohi nopeasti.
Virhe oli muuttaa sinun kotiin, olisitte hankkineet kummallekin uuden asunnon, mielellään kolmion.
Me lähdetään nyt sähkyostoksille. Parisuhde vaatii nyt uudet sängyt mutta mitään jenkkisänkyjä ei haluta. Entiset jotkut Askosta ostetut hyvät mutta nekään ei enää myy tasokkaita sänkyjä (näkyy myös tyylikkäistä jaloista), mutta nyt siis tarvitaan uudet ja yhteiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko seurustella? Enempi kuulostaa siltä ettet kaipaa tavanomaista parisuhdetta vaan olosuhdetta tai sinkkuilua silloin tällöin saatavilla panoilla. Kerta nyt asutte yhdessä joudut hetkellisesti menemään hotelliin. Mikäli toi jatkuu joudut väkiselläkin sanomaan ettet koe oloasi luontevaksi tässä suhteessa.
Vielä 30 tai 40 vuotta sitten lapsiperheiden lapsilla oli usein yhteinen lastenhuone. Siitä koitui kyllä riitelyä, mutta samalla sitä oppi tulemaan toimeen toisten ihmisten kanssa, sovittelemaan tai antamaan periksi. Se oli todennäköisesti hyödyllinen oppi elämää varten.
Nykyään lastensuojelu vaatii, että kaikilla lapsilla pitää olla oma huone.
Minä asuin lapsena siskoni kanssa samassa huoneessa ja kolme veljeäno asui samassa huoneessa. Ei ollut lastensuojelijoita. Kunnon kansalasia kaikista tuli ja jälkipolvea myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko seurustella? Enempi kuulostaa siltä ettet kaipaa tavanomaista parisuhdetta vaan olosuhdetta tai sinkkuilua silloin tällöin saatavilla panoilla. Kerta nyt asutte yhdessä joudut hetkellisesti menemään hotelliin. Mikäli toi jatkuu joudut väkiselläkin sanomaan ettet koe oloasi luontevaksi tässä suhteessa.
Vielä 30 tai 40 vuotta sitten lapsiperheiden lapsilla oli usein yhteinen lastenhuone. Siitä koitui kyllä riitelyä, mutta samalla sitä oppi tulemaan toimeen toisten ihmisten kanssa, sovittelemaan tai antamaan periksi. Se oli todennäköisesti hyödyllinen oppi elämää varten.
Minulla oli lapsena yhteinen huone sisarusteni kanssa. En silti nykyään jaksa olla tiiviisti muiden kanssa. Toimeen toki tulen, osaan sovitella ja tehdä kompromisseja. Meillä on mieheni kanssa kaksi asuntoa, asumme suurimman osan ajasta yhdessä, mutta välillä on mukava mennä asustelemaan itsekseen ja latailemaan akkuja.
Jotkut tarvivat enemmän omaa tilaa.
Surkea aloitus. Et tarkastellut tilannetta mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jännitin samaa kun muutin miehen kanssa yhteen. Olin asunut yksin 7 vuotta, ja miehen kanssa seurusteltiin melkein 5 v ennen yhteemuuttoa.
Totuttiin molemmat nopeasti yhteiseloon kun molemmilla on töiden jälkeen harrastuksia. Kun toinen on pois, toinen saa olla kotona rauhassa ja toisinpäin. Luulen että olisi ollut vaikeampaa, jos molemmat olisivat vaikka etätöissä ja työajan jälkeen suurimmaksi osaksi kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma saattaa olla siinä, että mies muutti sinun kotiisi. On helpompaa muuttaa yhteen molemmille uuteen kotiin, silloin kummaltakaan ei häviä omat rutiinit siinä vanhassa kodissa.
Tai sitten vain olet sellainen että tarvit omaa aikaa ja tilaa. Siihen auttaa kaksi asuntoa.
En edes muista monta vuotta meni yhteenmuuttoon eron jälkeen.
Yhtenä päivänä heräsin siihen, että asun yksin. Lapset muuttivat pois luotani. Viikottain postilaatikosta tuli lappuja asiakkaat etsivät alueelta asuntoa. Samaan aikaan tuli asunto myyntiin halutussa taloyhtiössä. Kaikki tapahtui n kk. Isoin yllätys oli se, kun muutin väliaikaisesti, remontin ajaksi miesystäväni luo ja kun remontti oli loppuvaiheessa , minulle ehdotettiin asunnon vuokraamista plus miesystävä pyysi jäämään asumaan hänen luo.
Sitä ennen olimme kyllä yhdessä, mutta yhteenmuutto oli se, että nyt tässä ollaan kimpassa.
Alkuvuodesta tajusin jos vuokralaiset lähtevät, en tiedä miten pärjään. Avioliiton jälkeen elin liian tiukalla vuosia, samaan en halua palata.
Vuokrasopimus solmitaan vuodeksi kerralla, irtisanomisaika lähenee, mutta heillä on elämä vakiintunut Suomessa.
Yhdessä asuminen sujuu hyvin. Kumpikaan ei välitä niistä asioista, mitä toiselle on tärkeää. Miesystävä tykkää asua täällä, hän tykkää panostaa sisustuksessa laatuun. Olemme tutustuneet naapureihin.
Minä tykkään syödä terveellisesti, sisustus on lähes minimalistinen ja koti on siisti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50 vuotta?
Me olemme olleet yhdessä yli 40 vuotta. Alkaa tuskastuttaa, kun kaveri ei kuuntele, kuulee väärin, ymmärtää väärin (ei aina viitsi käyttää kuulolaitetta kotona), jättää tavaroita pitkin poikin. Sanoo lähteväntä kauppaan heti aamulla, käytännössä lähtee joskus kahden kolmen maissa. Ruokarytmi on muuttunut, syödään aina kauhean myöhään. Moni asia on viime vuosina muuttunut. Asiasta puhuminen nätisti tai vähemmän nätisti, ei aiheuta mitään muutosta, anteeksipyyntöjä kyllä, mutta mitä niillä yksin tekee.Ei kukaan tietysti ole täydellinen koskaan, mutta nyt vähän tuskastuttaa, ja sitä miettii miten kiva olisi, kun yksin asuessa sais tehdä asiat omassa tahdissaan.
Vierailija kirjoitti:
50 vuotta?
Me olemme olleet yhdessä yli 40 vuotta. Alkaa tuskastuttaa, kun kaveri ei kuuntele, kuulee väärin, ymmärtää väärin (ei aina viitsi käyttää kuulolaitetta kotona), jättää tavaroita pitkin poikin. Sanoo lähteväntä kauppaan heti aamulla, käytännössä lähtee joskus kahden kolmen maissa. Ruokarytmi on muuttunut, syödään aina kauhean myöhään. Moni asia on viime vuosina muuttunut. Asiasta puhuminen nätisti tai vähemmän nätisti, ei aiheuta mitään muutosta, anteeksipyyntöjä kyllä, mutta mitä niillä yksin tekee.Ei kukaan tietysti ole täydellinen koskaan, mutta nyt vähän tuskastuttaa, ja sitä miettii miten kiva olisi, kun yksin asuessa sais tehdä asiat omassa tahdissaan.
P.S: EIkä muista enää kertoa menojaa, juuri kuulin, että hänellä on tänään menoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko seurustella? Enempi kuulostaa siltä ettet kaipaa tavanomaista parisuhdetta vaan olosuhdetta tai sinkkuilua silloin tällöin saatavilla panoilla. Kerta nyt asutte yhdessä joudut hetkellisesti menemään hotelliin. Mikäli toi jatkuu joudut väkiselläkin sanomaan ettet koe oloasi luontevaksi tässä suhteessa.
Vielä 30 tai 40 vuotta sitten lapsiperheiden lapsilla oli usein yhteinen lastenhuone. Siitä koitui kyllä riitelyä, mutta samalla sitä oppi tulemaan toimeen toisten ihmisten kanssa, sovittelemaan tai antamaan periksi. Se oli todennäköisesti hyödyllinen oppi elämää varten.
Jos on autisti ja introvertti niin ei tuollaisesta ole kuin haittaa. Mutta eihän niitä 30 40 vuotta sitten mietitty. Jos oli elämässä hankalaa niin se oli voi voi oma vika, eikä tietenkään johtunut ympäristöstä.
Hei ap, I feel you <3 Ei siihen toiseen oikein totu koskaan, jos on sellainen, että välillä tarvitsee omaa tilaa. Joku mainitsi lapset. Jostain syystä lasten läsnäoloa, roikkumista ja kiukutteluakin sietää paljon paremmin kuin aikuisen miehen. Että mahdollisia lapsihaaveita sinun ei tarvitse jättää siksi, että olet introvertti ja kaipaat välillä omaa tilaa. Nyt sitten vaan kannattaa miettiä, minkälaisen miehen rinnallesi haluat. Sellaisen, joka ymmärtää, että tarvitset myös omaa tilaa ja yksinoloa ja käy välillä omilla menoillaankin vai kotona nyhjääjän. Keskustelu on avain onneen. Jos se ei auta, niin sitten miehen vaihto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko seurustella? Enempi kuulostaa siltä ettet kaipaa tavanomaista parisuhdetta vaan olosuhdetta tai sinkkuilua silloin tällöin saatavilla panoilla. Kerta nyt asutte yhdessä joudut hetkellisesti menemään hotelliin. Mikäli toi jatkuu joudut väkiselläkin sanomaan ettet koe oloasi luontevaksi tässä suhteessa.
Vielä 30 tai 40 vuotta sitten lapsiperheiden lapsilla oli usein yhteinen lastenhuone. Siitä koitui kyllä riitelyä, mutta samalla sitä oppi tulemaan toimeen toisten ihmisten kanssa, sovittelemaan tai antamaan periksi. Se oli todennäköisesti hyödyllinen oppi elämää varten.
Jos on autisti ja introvertti niin ei tuollaisesta ole kuin haittaa. Mutta eihän niitä 30 40 vuotta sitten mietitty. Jos oli elämässä hankalaa niin se oli voi voi oma vika, eikä tietenkään johtun
Sama kohtelu on edelleenkin. "Meillä on tämmöistä tarjolla, jos ei käy, en voi auttaa". Viimeksi,sain tämän naamallenimtänä aamuna.
Terv. Autistinen vanha nainen, joka 'aina hankala eikä tee mitä pitää'.
Mies muutti luokseni 3 viikkoa tutustumisesta koska pyysin. Emme ole riidelleet enkä ole ahdistunut.
Vähän sama ongelma itsellä eessä. Mä oon asunut yksin vieläkin kauemmin. Molemmilla sellaiset pienet kerrostaloasunnot.
Muutamme parin viikon päästä yhteen ja meillä tulee olemaan iso neliö. Molemmille omat huoneet ja myös yhteinen makuuhuone. Tarvitsen paljon omaa tilaa ja uskon, että näin sitä tulen saamaan paljon. Haluan nukkua myös välillä yksinkin. Kyllä jännittää suoraan sanottuna todella paljon, mutta jännitän aina kaikkea, se on minun tapani. Itselläni on myös vuorotyö, joten saan välillä aamuisin esimerkiksi omaa aikaa, joka on kyllä hyvä.
Kyllähän se jännittää, olen aina pitänyt itseäni yksineläjänä, mutta nyt tulee tämä koettua myös. Olen puhunut jännityksestä kyllästymiseen asti puolisolleni ja pidän hänet ajantasalla. Ei tule sitten yllätyksiä, jos olen todella ahdistunut ekat viikot.
Mielenkiinnolla odotan tulevaa. Kun on pitkiä aikoja, esim lomat olleet yhdessä, valtaa tosi iso ikävä aina erotessa. Nyt olenkin ollut huolissani, kun en ikävöi juurikaan tai edes muista, millon olisin miestä ikävöinyt. No ollaan aika lyhyitä pätkiä nyt yhdessä oltu, ettei ole oikein sisäistänyt edes sitä yhdessäoloa tai ehtinyt tottua siihen niin ikäväkään ei kalvaa.
Sitä mieltä olen, että liika yhdessäolo ajaa eroon. Pitää olla omaa elämää ja myös parisuhdeaikaa välillä ja vaalia sitä. Ei riitä, että asutaan yhdessä, koska usein puuhataan omia. Pitää vaalia myös ja tehdä yhdessä asioita. Muttei liikaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni vuosi.
Olemme 2 viisikymppistä, jotka kumpikin olimme 7 vuotta yksin eron jälkeen.
Kiinnostavaa, että sekä ap että minä olemme naisia, joiden luo isompaan asuntoon muutti mies alkeellisista oloista.
Mitähän tämä kertoo miesten pärjäämisestä yksin noin yleensä? Niillä nousi elämänlaatu ja mukavuudet kun muuttivat heitä varakkaamman naisen luo?
Mies muutti yksiöstä kaksioon, ei luolasta palatsiin.
Minä olen useaan otteeseen jakanut asunnon toisen kanssa kun on ollut liian kallis asunto - vuokrannut huoneen jollekin opiskelijalle. Sitetn olen asunut miehen kanssa joka ei ollut mikään seksipartneri kait lähes jotain 10 vuotta ja meillä oli aivan ihanaa. Hän voisi olla poikani eli joku semmonen suhde meillä ehkä olikin sillä hän oli jo vauvana menettänyt äitinsä autokolarissa.
Jos on jotain ongelmaa - esim toinen kuorsaa - niin voihan sitä harkita että kummallakin yksi oma huone jonka voi tarvita myös harrastuksen vuoksi ja miehelle tietysti oma luola. Tästä kaikesta tulee kuitenkin joku rahakysymys mikä suhde ei saisi olla.