Mitä muistoja teillä köksän tunneilta?

Tein ihan hyvää ruokaa ja silti sain vain 7 numeroksi. Syyksi opettaja sanoi 'No kun et syö niitä, mutta mutta sinulla on kyllä asenne kohdillaan ja teet hyvin...' Minulla on vatsaongelmia ja en voinut syödä useimpia ruuista. Edelleen koen epäreiluksi.

Näköjään teeleipien teko on ollut klassikko ympäri Suomen 😁 Muistan myös suikat,joihin piti itse taiteilla oma nimi. Minuun ihastununeet, ylemmillä luokilla olevat pojat olivat nähneet minut suikka päässä ja bonganneet siitä nimeni. 

Salaattia tehdessä ope joka kerta pyysi levittelemään ainekset laakealle lautaselle mahdollisimman väljästi. Marjarahkaan ei saanut laittaa liikaa sokeria, vaan sen piti jäädä hieman happaman makuiseksi.

Rikastajat astuivat piparitaikinan :(

teeleivät oikeesti joku maailman tylsin leipä

Joku oli laitanut sokeriastiaan suolaa ja päinvastoin. Kaikki ruoat pilalla. Tätä tapahtui jatkuvasti. Tekijää ei ikinä saatu kiinni. Aina piti maistaa sokeria/suolaa ennen ruokaan laittamista :D

Ällötti ne jotkut ruoanlaittovälineet, kun jotkut ei pessyt nitä kunnolla. Kuivunutta ruokaa ja haisivat

Olisin kuulemma saanut arvosanaksi kympin, jos olisin ottanut sen valinnaisaineeksi. No en ottanut, kun osasin jo tehdä ruokaa, kun olin kotona oppinut jo kaiken mitä siellä tehtiin. Halusin opetella konekirjoitusta, jonka otin valinnaiseksi, siitä onkin ollut paljon enemmän hyötyä, koska nyt teen sihteerin hommia. Ei nuo entisajan arvioinnit olleet kovin reiluja Tämä siis kasarilla.

Opettaja posmotti aina: "Tämä ei ole luutu eikä rätti, vaan PÖYTÄPYYHE!!" ja samalla toki sitä rättiä ilmassa viuhtoen.

 

n.20v sitten

Kiisseliä tehtiin varmaan kolmesti ja joka kerta se epäonnistui. Teeleipiä tehtiin meilläkin, vaan eipä ole tullut enää aikuisena tehtyä. Mokkapalat osasin tehdä vaikka unissaan ja ärsytti kun ryhmäläinen ei uskonut neuvojani, vaan pilasi päällysteen. 

 

Inhosin sipulia ja ällötti syödä niitä sipulisia ruokia. Itse sipulin pilkkomisen sain onneksi nakitettua yleensä jollekkin muulle. Vispipuuro oli myös kamalaa syödä. Olin myös hidas syöjä ja muut odottivat aina että sain syötyä loppuun. Osasyy hitaudelle oli varmaan epämielusiat ruuat.

Eli lähinnä lieviä traumoja jäänyt.

Muisto 80-luvulta: Omassa koulussani ei käytetty köksän tunneilla tavallista nestemäistä maitoa, vaan aina maitojauhetta ja vettä. 

Ihanat köksäntunnit ja kaikea opin niinä kahtena vuonna. Tosin kemia ei ollut minun aiheitani, mutta  kävi niin, että menin lukemaan biokemiaa myöhemmin.

Ihana köksän maikka, joka opetti sivistystä meille myös ja käyttäytymistä ruokaillessa myös virallisemmissa piireissä. Paljon ihania reseptejä, joita teen yhä vielä. Koeaterian tein oikein hienon ja siitä sain täyden 10 todistukseen. Toinen 10 oli urheilusta.

Onkohan ajat muuttuneet olin nuori hirveän kauan sitten. Silti muistan miten huolella ja puhtaasti kaikki tehtiin.

Perunalumi.  Aina piti lisäkkeeksi tätä tehdä.  Näytti valkoiselta jauhelihalta. 70-luvulla tämä.  Leivonnaiset meni opettajille, itse saatiin yhdet maistiaiset.

Huolellisuus oli tärkeä kun siivottiin jäljet. Aina eri puhdistusliina ja vesi.  Juomalasit pestiin ensin, lusikat, haarukat ja veitset sitten, ja siitä eteenpäin. Olen mikrobiologian alalla ja nykyään tehdään jo kotiaskareissa virheitä hygienian osalta.

Niin hienoa oli keskustelutaidon kehittyminen maikan kanssa. Aivan ihanaa oli valkokastike ja kananmunaa siinä.

Minun koeateriani sisälsi ruusunmarjakiisseliä, joka oli uusi aihe koeaterioissa. Siitä tykkään yhä.

1) unohdin ponnarin kotiin ja köksän opettaja antoi semmosen 1cm x 1cm ponnarin, jolla en saanut mitenkään mun paksuja hiuksia kiinni -> opettaja alkoi huutamaan

2) en ikinä tehnyt ruokaa, korkeintaan salaattia, koska en uskaltanut pyytää opettajalta apua

3) opettaja huusi luokkalaiselleni (ei mikään häirikkö, vaan kiltti oppilas) koko luokan edessä että antaa hänelle arvosanaksi 5

Vierailija kirjoitti:

Tomaatit kylmäkellarissa, kotona ei niihin ollut varaa. Usein menimme muka hakemaan jotain puuttuvaa ja maistuivat makoisalle...

Kerran valmistimme kieltä, jota ei pystynyt varmaan muut kuin köksämaikka syömään. Näytti niin ällöltä.

Tämä 1970-luvulla.

Meillä 70-luvulla oli kouluruokalassa aina joskus tarjolla kastiketta, jossa oli kielen palasia nystyröineen, yäääkkk!

Teeleivät.

Vierailija kirjoitti:

Teeleivät.

Ai niin ja muistan myös kun tein ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa elämässäni marjakiisseliä. Siitä tuli pikemminkin marjamehua...

Mutta teeleivät oli hyviä.

Uppp

Se jäi mieleen, että pojat olivat todella surkeita kotsassa. Lähinnä yrittivät ärsyttää ja saada reaktiota aikaan, mutta mikäs teet kun olivat niin hmv että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Mulla tulee aina mieleen kun laitoimme tyttöjen jalkineiden sisälle raakaa jauhelijaa. Se ihana kirkuminen ja kiroilu 😂 oli herttaista se kun tunkivat sirot varpaansa mössön keskelle..