Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja lääkkeiden ottaminen
25.06.2024 |
Jos sairastat kaksisuuntaista ja sinulla on lääkitys, mutta et syö lääkkeitä niin miksi? Jos sinulla ei ole lääkitystä, miksi ei ole? Jos syöt lääkkeitä, voiko mania tulla siitä huolimatta ja syötkö maniassa lääkkeet?
Olen korviani myöten uupunut läheiseni sekoiluista usean vuoden ajalta. Väittää aina, että syö lääkkeensä, mutta tiedän ettei syö koska suuri osa jättää syömättä etenkin hypomanian nostaessa päätään.
Hoitoon saaminen on aivan helvetin raskasta, kun ei ole sairaudentuntoa ja ollaan aggressiivisia, katkotaan välejä kaikkiin jotka yrittävät auttaa. Sitten jatkuva huoli siitä mitä maniassa tekee, kun on tapana esim. rakastua johonkin tyyppiin, jonka kanssa kuvittelee olevansa suhteessa ja vainoaa tätä. Se on äärimmäisen noloa myös. Facebookkia päivitetään se 50-100 kertaa päivässä kun ei pystytä enää keskittymään mihinkään ja sitten ollaankin hetken päästä psykoosissa.
Varmasti henkilölle itselleen kauheeta kun tajuaa viimein, mutta läheisille tämä on aivan yhtä helvettiä! Miten saa henkilön uskomaan, että hänellä on vakava mielisairaus, jota täytyy lääkitä? Jos hoitaisi oman osuutensa (lääkkeet), elämä olisi kaikille helpompaa.
Syökää siis ne lääkkeet.
Kommentit (37)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkkeet eivät pelasta psyykkisiltä ongelmilta, sekavassa tilassa oleva henkilö on vietävä lääkäriin tai soitettava apua numerosta 112.
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeet eivät pelasta psyykkisiltä ongelmilta, sekavassa tilassa oleva henkilö on vietävä lääkäriin tai soitettava apua numerosta 112.
Niin, aina soitetaan apua ja toimitetaan hoitoon. Haluaisin mielipiteitä siihen miten tämän voisi estää, ettei mentäisi siihen tilanteeseen vaan syötäisiin ne lääkkeet?
Masennuslääkkeet ovat tie kaksisuuntaiseen. Olen lukenut, että näillä on yhteys ja onhan tämä nähty monen kohdalla käyvän.
Raskasta, kun mieli sairastuu. Muu hoito kuin lääkkeet parempi. Balanssiin on nyt kuitenkin tärkeää päästä.
Nämä lääkkeet lyhentävät 10-20 vuotta elinikää. Mietinnän paikka miten ne vaikuttaa, että näin tapahtuu. Altistavat itsemurhalle ja paljon muita haittavaikutuksia.
Psyykenhoito julkisella on retuperällä. Olevinaan laadukasta, mutta ei kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Niin monen kaksisuuntaisen kanssa eläneenä en voi muuta sanoa kuin todella raskasta perheelle ja ystäville ja varmasti myös itse sairaalle.
Se että puuttuu sairaudentunto saa tietysti jättää lääkkeet syömättä. Ja lääkityksen vaste voi olla hyvin erilainen eri ihmisille ja se voi vaihdella.
Tässäkin kuitenkin parasta ois että läheiset ois tukena ja osaisi sanoa koska pitää hakea apua.
Aina esim. osastojakson jälkeen yritetään kertoa kuinka tärkeää olisi hoitaa itseään ja syödä lääkkeet, aina ollaan tukena. Lisäksi heti puututaan kun alkaa olla hypomaniaa, se ei vaan koskaan tehoa. Kaikki ystävät ja perhe ovat tietysti väärässä ja hän on oikeassa. Mutta ei jaksa enää, kun henkilö itse ei tee omaa osuuttaan eikä aina edes myönnä sairauttaan. Kuitenkin aikuinen ihminen kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkkeet ovat tie kaksisuuntaiseen. Olen lukenut, että näillä on yhteys ja onhan tämä nähty monen kohdalla käyvän.
Raskasta, kun mieli sairastuu. Muu hoito kuin lääkkeet parempi. Balanssiin on nyt kuitenkin tärkeää päästä.
Nämä lääkkeet lyhentävät 10-20 vuotta elinikää. Mietinnän paikka miten ne vaikuttaa, että näin tapahtuu. Altistavat itsemurhalle ja paljon muita haittavaikutuksia.
Psyykenhoito julkisella on retuperällä. Olevinaan laadukasta, mutta ei kuitenkaan.
Joopa joo, kaksisuuntainen on vahvasti perinnöllinen mielisairaus. Läheiseni syö ihan tähän sairauteen tarkoitettuja lääkkeitä, ei mitään ssri-lääkkeitä. Täysin eri sairauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin monen kaksisuuntaisen kanssa eläneenä en voi muuta sanoa kuin todella raskasta perheelle ja ystäville ja varmasti myös itse sairaalle.
Se että puuttuu sairaudentunto saa tietysti jättää lääkkeet syömättä. Ja lääkityksen vaste voi olla hyvin erilainen eri ihmisille ja se voi vaihdella.
Tässäkin kuitenkin parasta ois että läheiset ois tukena ja osaisi sanoa koska pitää hakea apua.
Aina esim. osastojakson jälkeen yritetään kertoa kuinka tärkeää olisi hoitaa itseään ja syödä lääkkeet, aina ollaan tukena. Lisäksi heti puututaan kun alkaa olla hypomaniaa, se ei vaan koskaan tehoa. Kaikki ystävät ja perhe ovat tietysti väärässä ja hän on oikeassa. Mutta ei jaksa enää, kun henkilö itse ei tee omaa osuuttaan eikä aina edes myönnä sairauttaan. Kuitenkin aikuinen ihminen kyseessä.
Pelasta itsesi ja anna sen maniapään säätää. Löytäköön onnensa. Raskasta kun läheinen on kyseessä, mutta onhan meillä maa täynnä alkoholisteja ja nistejä, jotka tuhoavat itseään. Eikä niillekään kukaan mitään voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeet eivät pelasta psyykkisiltä ongelmilta, sekavassa tilassa oleva henkilö on vietävä lääkäriin tai soitettava apua numerosta 112.
Kokemus, kolme kertaa psykoosissa lansilla sairaalaan ja aina kotiutettiin. (luulivat vissiin, että joku sekakäyttäjä) Vasta omalääkärin kautta pääsy hoitoon.
Olen kaksisuuntainen, enkä ole syönyt vuosiin lääkkeitä. Mieluummin olen vähän levoton kuin zombi.
Perheen kanssa (mies ja kaksi lasta) menee hyvin. Huolehdin riittävästä unesta, liikunnasta ja arjen tasapainosta enkä juo.
Ei kannata yleistää; bipojakin on moneen lähtöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kaksisuuntainen, enkä ole syönyt vuosiin lääkkeitä. Mieluummin olen vähän levoton kuin zombi.
Perheen kanssa (mies ja kaksi lasta) menee hyvin. Huolehdin riittävästä unesta, liikunnasta ja arjen tasapainosta enkä juo.
Ei kannata yleistää; bipojakin on moneen lähtöön.
Et sitten tajunnu pointtia? Kun potilas ei itse hoida itseään, mitä pitäisi tehdä. Mä oon syöny lääkkeeni jo kohta 10 vuotta ja en ole zombi vaan psykoosissa olin ja pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Olen kaksisuuntainen, enkä ole syönyt vuosiin lääkkeitä. Mieluummin olen vähän levoton kuin zombi.
Perheen kanssa (mies ja kaksi lasta) menee hyvin. Huolehdin riittävästä unesta, liikunnasta ja arjen tasapainosta enkä juo.
Ei kannata yleistää; bipojakin on moneen lähtöön.
On toki, sulla on varmaan se helpompi tyyppi. Toisaalta et itse välttämättä ymmärrä, jos sairastut maniaan ja voit väittää mitä vain. Et olisi saanut diagnoosia, jos sulla ei olisi taustaa siitä että huonosti on jossain vaiheessa mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bipojen pitäisi pysyä poissa somesta. Ihan oman hyvinvointinsa vuoksi.
Helppo tuomita sivusta, kun ei itse joudu kärsimään manalamaisista lääkkeiden sivuvaikutuksista.
Turha ketju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Bipojen pitäisi pysyä poissa somesta. Ihan oman hyvinvointinsa vuoksi.
Täysin samaa mieltä! Some aiheuttaa ahdistusta ja stressiä ja saa sairaan mielen ihan täysin ylikierroksille.
Vierailija kirjoitti:
Niin monen kaksisuuntaisen kanssa eläneenä en voi muuta sanoa kuin todella raskasta perheelle ja ystäville ja varmasti myös itse sairaalle.
Se että puuttuu sairaudentunto saa tietysti jättää lääkkeet syömättä. Ja lääkityksen vaste voi olla hyvin erilainen eri ihmisille ja se voi vaihdella.
Tässäkin kuitenkin parasta ois että läheiset ois tukena ja osaisi sanoa koska pitää hakea apua.
Ei sairaudentunnottomuus niitä lääkkeitä pois jätä vaan se että masiskaudella lääkkeet estävät masennusta, mutta kun maaninen kausi alkaa, niin ne estävät siitä nauttimisen nyt kun ns. Pitkästä aikaa kerrankin on hyvä olla. Ei haluta syödä lääkkeitä rajoittamaan sitä mahtavaa fiilistä kun velatkin muuttuu saataviksi. Lääkkeissä voi olla hyvinkin paljon sivuvaikutuksia joita ei haluta pilaamaan hyvää maanista kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bipojen pitäisi pysyä poissa somesta. Ihan oman hyvinvointinsa vuoksi.
Täysin samaa mieltä! Some aiheuttaa ahdistusta ja stressiä ja saa sairaan mielen ihan täysin ylikierroksille.
Juuri teidän kaltaistenne takia some on paska. Määräätte muita ja olette ilkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Niin monen kaksisuuntaisen kanssa eläneenä en voi muuta sanoa kuin todella raskasta perheelle ja ystäville ja varmasti myös itse sairaalle.
Se että puuttuu sairaudentunto saa tietysti jättää lääkkeet syömättä. Ja lääkityksen vaste voi olla hyvin erilainen eri ihmisille ja se voi vaihdella.
Tässäkin kuitenkin parasta ois että läheiset ois tukena ja osaisi sanoa koska pitää hakea apua.
Mania on ongelmallinen, kun lääkkeiden ottamattomuudesta seuraa helvetin mukava olo aluksi. Tavallaan kuin olisi nousuhumalassa. Ymmärrettävää, miksi henkilö tilanteeseen ajautuu.
Tuossa lienee myös joillakin ihmisillä vaihe, jossa henkilö oikeasti saa paljon hyödyllistä aikaan. Joku voi leikkiä tulella, jos pitäisi vaikka joku lopputyö saada kirjoitettua.
Vierailija kirjoitti:
Helppo tuomita sivusta, kun ei itse joudu kärsimään manalamaisista lääkkeiden sivuvaikutuksista.
Turha ketju.
Mulla on omaa kokemusta lääkkeiden erittäin huonoista sivuoireista, joten täysin turha kommentti. Lääkitystä on mahdollista muokata, bipoon on nykyään monenlaista lääkitystä. Tärkeintä on ottaa lääkkeet, koska kyseessä on elinikäinen mielisairaus, halusi tai ei. Henkilö on itse toki syytön sairastumiseensa, eihän sille mitään voi, mutta sitä voi hoitaa!
Jos kyseessä on kumppani, joka ei hoida itseään, niin jätä hänet.
Jos kyseessä on joku muu, niin luota siihen, että hän pärjää ilman sinuakin. Kaksisuuntaiset pärjäävät kyllä ilman 247 hoitajaa eivätkä kaipaa sinua siihen helikopteroimaan. Eikä se ole sinun tehtäväsi puuttua aikuisen ihmisen elämään. Anna kyseisen henkilön käydä rajusti pohjalla, niin ottaa itsestään lopulta vastuuta, jos ei vielä ota. Ja jos ei ikinä ota itsestään vastuuta, niin mitä luulet hänelle antavasi sillä, että yrität asiaan puuttua? Et anna mitään.
Alue: Aihe vapaa
Niin monen kaksisuuntaisen kanssa eläneenä en voi muuta sanoa kuin todella raskasta perheelle ja ystäville ja varmasti myös itse sairaalle.
Se että puuttuu sairaudentunto saa tietysti jättää lääkkeet syömättä. Ja lääkityksen vaste voi olla hyvin erilainen eri ihmisille ja se voi vaihdella.
Tässäkin kuitenkin parasta ois että läheiset ois tukena ja osaisi sanoa koska pitää hakea apua.