Tytär hankki kissan ja nyt se on lähes koko ajan minun luona

Vierailija kirjoitti:

Asiaan on varsin helppo ratkaisu. Sanot tyttärellesi, että kun tulet mökiltä takaisin kotiin, kissa ei ole enää sinun asunnossasi. Hänellä on hyvin aikaa järjestää eläimelle uusi paikka. Mikäli hän ei järjestelyyn suostu, käyt kiikuttamassa kissan kantokopassa hänen asunnolleen. Joskus on vain laitettava kova kovaa vasten, ja nuorilla aikuisilla pakko on yleensä paras motivaattori. Keskeytyy se kesänvietto hetkeksi, kun joutuu miettimään tekojensa seurauksia.

Ei noin voi tehdä. Aikuinen ihminen antaa täysin väärän kuvan siitä, miten ongelmia ratkotaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä hoida koskaan toisen lemmikkejä. Tutulle pariskunnalle kävi niin että heidän poikansa otti koiran ja toi sen heille hoitoon usein. Lopulta koira jäi heille lopullisesti, koska poikaa ei kiinnostanut koiranhoito.

Sama juttu mun tutulla. 20 v poika muutti tyttöystävän kanssa yhteen ja heidän piti välttämättä saada koira. Suhde kariutui, koira ei enää kiinnostanut kumpaakaan, ja nyt energinen nuori koira on sitten pojan äidin vastuulla mitä varmimmin lopullisesti.

Oliko tuossa tilanne, ettei kiinnostanut enää koira vai oliko niin, etteivät löytäneet vuokra-asuntoja, jonne saa viedä koiran? Meillä on asunut eräs koiraherra hoidossa, joka kärsi niin kovasta eroahdistuksesta, ettei sitä voinut viedä kerrostaloon. Omistajapari oli eronnut eikö kumpikaan saanut sellaista asuntoa, jonne sen ihanan koiraherran voisi ottaa mukanaan. Niinpä hän oli meillä hoitolapsena, kunnes omistajan elämäntilanne salli ottaa koiran takaisin. Meillä omakotitalossa siitä eroahdistuksesta ei ollut haittaa, ja toisaalta koirakin rauhoittui kun tuli ikää lisää.

Teet niin että pakkaat sen kissan ja tavarat autoon ja ajat sinne tyttären luo, viet kissan kysymättä sinne vaikkei siellä saa kissaa olla. Alkaa varmasti etsiä uutta asuntoa (tai uutta kotia kissalle). Minun miehen aikuisella tyttärellä myös kissa, jota toivoi isänsä hoitavan mm nyt juhannuksena koko to-su ajan. Eli isän olisi pitänyt kökkiä kotonaan koko juhannus sisäkissan kanssa, onneksi ei tällä kertaa suostunut vaan lähdimme mökkeilemään kuten oli ollut suunnitelmakin. Äitinsä ei myöskään ole joustanut omista menoistaan kissan takia, joten minun mielestä tuo on hyvä opetus siitä että itse kannatteva vastuu lemmikistä. Vaikka lemmikit tosi ihania onkin.

Kamalia vanhempia täällä. Kostetaan eläimen kautta ajattelemattomalle nuorelle. Ei se ole sen kissan/koiran vika jos se on otettu harkitsematta. Ei sitä sille pidä kostaa. Täällä on kyllä ihan ylityhmää porukkaa. Huh huh.

Minäkin veisin kissan tytön asuntoon ja saisi itse hankkia sen uuden kodin kissalle. Meillä kolme kissaa ja yhtään ei tule noiden jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Kamalia vanhempia täällä. Kostetaan eläimen kautta ajattelemattomalle nuorelle. Ei se ole sen kissan/koiran vika jos se on otettu harkitsematta. Ei sitä sille pidä kostaa. Täällä on kyllä ihan ylityhmää porukkaa. Huh huh.

Ihan outo ajatus sulla. Ei voi ketään pakottaa ottamaan omaa lemmikkiä. Kolme kissaa meillä ja se on sitonut meidät kotiin. Ota sinä se kissa.

Minä etsin kissaa, rauhalliseen kotiin johon pääsee varmasti loppuiäksi. Olisi ihana tarjota koti tarvitsevalle. <3 

Lähipiirissä kolme YH äitiä, tytär muuttaa omilleen, ensinmäisenä pitää saada koira. No menee korkeintaan kuukausi kun koira onkin äidin.

Tavallinen tarina. Eläinsuojeluyhdistykseltä olen hakenut itselleni kissoja joita muut ovat hylänneet, kun ei ihmiset ymmärrä että myös kissa tarvitsee paljon hoitoa ja huolenpitoa. Jokainen kissani on ollut jonkun toisen hylkäämä, minun luona ovat kaikki saaneet elää koko loppuikänsä. Valitettavasti en voi kaikkia pelastaa mutta ihmisten pitäisi todellakin ymmärtää että eläin ei ole mikään leikkikalu jota heitetään menemään kun ei jaksa kiinnostaa. 

Eräs tuttu hankki koiran yhdessä miehensä kanssa. Tuli ero ja tuttu vaatimalla vaati, että saa pitää koiran. No, tuttu sitten päättikin, että haluaa muuttaa toiselle paikkakunnalle. Sen jälkeen hän päätti, että muuttaa ulkomaille töihin. Nyt asuu samassa kaupungissa vanhempansa kanssa. Tämä vanhempi hoitaa edelleen tätä koiraa. 

Meillä nuori opiskelija hankki kissan kun muutti omilleen. 18-vuotias ei ollut huomioinut sitä, että paljonko eläinlääkärikulut maksavat. Kissa ollut vajaan vuoden ja minä olen lääkärikulut maksellut kun nuorella ei ole rahaa. Kissalla on ollut monenlaista terveyshaastetta osin varmaan siksi että pennun myyjä ei ollut niitä kuntoon hoitanut. Mm. sitkeä mato-ongelma, joka pienimpinä haasteista tässä mainittakoon.

Kissan hän hankki jostain torista. Hintapyynti oli suht kova, sekarotuisesta kissasta. Varmaan joku pentutehtailija, mutta tyttö ei sitä ollut tajunnut silloin. Mukana ei tullut mitään ruokia, ei tietoa millä kissaa oli ruokittu, ei mitään kissan hoitoon liittyviä välineitä. Kissa oli hyvin arka ja epäluuloinen, ikäänkuin ei olisi tottunut ihmisiin ollenkaan. Kynsien leikkuu, turkin harjaus ym. oli sille ihan kauhistus. Niitä ei oltu koskaan tehty. Kaikki asiat ja niihin opettelu alkoi kissan kanssa pisteestä nolla.

Kissa on luonteeltaan mitä suloisin ja mielelläni olen auttanut, mutta kalliiksi se on tullut.

Järkevintä olisi ollut hankkia rotukissa ja halvemmaksi olisi tullut. 

 

Hyvin tyttö on kissansa hoitanut, mutta olisi kannattanut kyllä keskustella vanhempien kanssa ensin niin olisi voitu tehdä asiat toiselka tavalla, eikä tukea piittaamatonta pentutehtailijaa.

Olen ihmetellyt että juuri torissa ja vastaavissa myydään rotukissamixejä ja maatiaiskissoja ja hinnat on välillä 400-700€.

Mitä tuolla rahalla saa? Hoitamattoman juoksukissan pennun. Ei madotusta, kastrointia/sterilointia, sirutusta, ei mitään. Niin kauan kuin on ajattelemattomia nuoria jotka ostaa, niin kauan on vastuuttomia pentutehtailujoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa teillä ihmeelliset välit. Sinun lukiolaislapsesi ottaa lemmikin ilman sinun lupaasi?? Ette te kyllä käy täysillä kumpikaan.

 

 

Lukion viimeisellä vuodella ei enää olla lapsia.

Mutta jos asuu vielä vanhempiensa luona, niin sinne ei voi ilman lupaa lemmikkiä ottaa. Omaan asuntoon voi sitten ottaa ja myös hoitaa sen itse.

Ne on kovia oppirahoja kun sattuukin sellainen eläin jota joutuu käyttämään lääkärissä, ja rahaa ei olekaan. Kun nuori on laskenut niin että raha riittää halvimpaan ruokaan ja kissanhiekkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ne on kovia oppirahoja kun sattuukin sellainen eläin jota joutuu käyttämään lääkärissä, ja rahaa ei olekaan. Kun nuori on laskenut niin että raha riittää halvimpaan ruokaan ja kissanhiekkaan.

Tämä. Tuolla aiemmin kerroin kaverista, joka ostaa 16v tytölle hevosen. Kun varovasti mainitsin että elänlääkärikulut nousee helposti useisiin tuhansiin, että ovatko sitä ottaneet huomioon, niin sanoi että ei usko että hevonen sairastuu tai loukkaantuu. Miehensä on talkkari ja itse kaverini on freelanceri opetusalalla, eli toivoa sopii todellakin että se hevonen pysyy terveenä. 

Kissalle parempi päästä tämmöisistä ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Tavallinen tarina. Eläinsuojeluyhdistykseltä olen hakenut itselleni kissoja joita muut ovat hylänneet, kun ei ihmiset ymmärrä että myös kissa tarvitsee paljon hoitoa ja huolenpitoa. Jokainen kissani on ollut jonkun toisen hylkäämä, minun luona ovat kaikki saaneet elää koko loppuikänsä. Valitettavasti en voi kaikkia pelastaa mutta ihmisten pitäisi todellakin ymmärtää että eläin ei ole mikään leikkikalu jota heitetään menemään kun ei jaksa kiinnostaa. 

 

Onhan sekin totta, mutta itse olen tehnyt paljon vapaaehtoistyötä. Moni kissa on kuitenkin jäänyt vaille huolenpitoa siksi, että omistaja sairastunut. Vanhat naiset varsinkin hankkivat kissoja seuraksi eläkepäivillään ja sitten kun tulee vanhuuden sairauksia tai vaikka aivoinfarkti, ei pystytäkään huolehtimaan. Yhden kissan tarina jäi mieleen. Omistaja oli joutunut sairaalaan, jossa kuoli. Ei lähiomaisia. Poliisi toi kissan, joka oli maailman suloisin. Se istui syliin ja kehräsi. Huomasi, että omistaja on kertonut sille tarinoita ja silittänyt paljon, koska se myös kuunteli, kun sille jutteli, oikein nautti syliin pääsystä ja keskusteluista. Sai ihanan kodin lähes heti.

Ei pitäisi tehdä outoja johtopäätöksiä, että kaikki ihmiset ovat pahoja. Kissasta luopuminen voi olla monen syyn yhteissumma. Etenkin vanhoilla ihmisillä se on saattanut olla rakkain ystävä, mutta elämäntilanne muuttuu, ja joskus se muuttuu niin arvaamatta.

Vierailija kirjoitti:

Ihan outo ajatus sulla. Ei voi ketään pakottaa ottamaan omaa lemmikkiä. Kolme kissaa meillä ja se on sitonut meidät kotiin. Ota sinä se kissa.

Miten minä otan jonkun tuntemattoman ap:n tyttären kissan?

Onko sinusta ok viedä kissa kuolemaan hoidon puutteeseen jonkun opiskelijalikan kämpille. Likka kun ei diellä edes itse ole, eikä muutenkaan kiinnosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne on kovia oppirahoja kun sattuukin sellainen eläin jota joutuu käyttämään lääkärissä, ja rahaa ei olekaan. Kun nuori on laskenut niin että raha riittää halvimpaan ruokaan ja kissanhiekkaan.

Tämä. Tuolla aiemmin kerroin kaverista, joka ostaa 16v tytölle hevosen. Kun varovasti mainitsin että elänlääkärikulut nousee helposti useisiin tuhansiin, että ovatko sitä ottaneet huomioon, niin sanoi että ei usko että hevonen sairastuu tai loukkaantuu. Miehensä on talkkari ja itse kaverini on freelanceri opetusalalla, eli toivoa sopii todellakin että se hevonen pysyy terveenä. 

EI USKO että hevonen voi sairastua/loukkaantua. Eihän nämä ole mitään uskon asioita. Jos juuri täysi-ikäistynyt tyttäreni oli ajattelematon kissaa hankkiessaan, mutta tuo sinun kaverisi on jo pitkälti aikuinen ihminen jos jänellä 16-vuotias lapsikin on. Ja silti ei ajatella yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Onhan sekin totta, mutta itse olen tehnyt paljon vapaaehtoistyötä. Moni kissa on kuitenkin jäänyt vaille huolenpitoa siksi, että omistaja sairastunut. Vanhat naiset varsinkin hankkivat kissoja seuraksi eläkepäivillään ja sitten kun tulee vanhuuden sairauksia tai vaikka aivoinfarkti, ei pystytäkään huolehtimaan. Yhden kissan tarina jäi mieleen. Omistaja oli joutunut sairaalaan, jossa kuoli. Ei lähioma

Tuo on totta. Monesti vanhuksilta voi jäädä rakkaita lemmikeitä sairastumisen tai kuoleman vuoksi.