Lue keskustelun säännöt.
Tytär hankki kissan ja nyt se on lähes koko ajan minun luona
24.06.2024 |
Sanoin, että älä ota kissaa, kun oli tiedossa, että lähtee opiskelemaan. Otti silti lukion vikana vuonna. Elokuussa muutti asuntoon, jonne ei saa viedä kissaa. Kissa on täällä ollut pääsääntöisesti. Ajattelin, että nyt kesällä hoitaa oman kissansa, mutta mitä vielä. Juhannuksen oli miesystävän kanssa mökillä ja väitti, ettei sinne voi kissaa viedä, tulee kissalle stressi. Minä olen sitä nyt hoitanut. Ilmoitin kyllä jo, että ensi viikolla en ole kotona, koska menen vanhemmiltani peritylle mökille ja sinne en ala kissoja raahata. Tyttö ei ole ensi viikolla töissä eikä opiskele, joten tulkoon tänne kissansa luo. Jos tytär ei tule hoitamaan, alan etsiä ensi viikon jälkeen uutta kotia.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallinen tarina. Eläinsuojeluyhdistykseltä olen hakenut itselleni kissoja joita muut ovat hylänneet, kun ei ihmiset ymmärrä että myös kissa tarvitsee paljon hoitoa ja huolenpitoa. Jokainen kissani on ollut jonkun toisen hylkäämä, minun luona ovat kaikki saaneet elää koko loppuikänsä. Valitettavasti en voi kaikkia pelastaa mutta ihmisten pitäisi todellakin ymmärtää että eläin ei ole mikään leikkikalu jota heitetään menemään kun ei jaksa kiinnostaa.
Onhan sekin totta, mutta itse olen tehnyt paljon vapaaehtoistyötä. Moni kissa on kuitenkin jäänyt vaille huolenpitoa siksi, että omistaja sairastunut. Vanhat naiset varsinkin hankkivat kissoja seuraksi eläkepäivillään ja sitten kun tulee vanhuuden sairauksia tai vaikka aivoinfarkti, ei pystytäkään huolehtimaan. Yhden kissan tarina jäi mieleen. Omistaja oli joutunut sairaalaan, jossa kuoli. Ei lähioma
Minulla on vuosien varrella ollut monia eläinsuojeluyhdistysten kissoja eikä yksikään ole varsinaisesti ollut jonkun hylkäämä. Omistaja on menehtynyt tai sairastunut. Yhdessä tapauksessa kissoja oli otettu liikaa yhteen talouteen. Ja on ihan villinä syntynytkin, voi olla, että siinä on taustalla jonkun aikaisemman kissan hylkääminen tai sitten vain karannut kissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallinen tarina. Eläinsuojeluyhdistykseltä olen hakenut itselleni kissoja joita muut ovat hylänneet, kun ei ihmiset ymmärrä että myös kissa tarvitsee paljon hoitoa ja huolenpitoa. Jokainen kissani on ollut jonkun toisen hylkäämä, minun luona ovat kaikki saaneet elää koko loppuikänsä. Valitettavasti en voi kaikkia pelastaa mutta ihmisten pitäisi todellakin ymmärtää että eläin ei ole mikään leikkikalu jota heitetään menemään kun ei jaksa kiinnostaa.
Onhan sekin totta, mutta itse olen tehnyt paljon vapaaehtoistyötä. Moni kissa on kuitenkin jäänyt vaille huolenpitoa siksi, että omistaja sairastunut. Vanhat naiset varsinkin hankkivat kissoja seuraksi eläkepäivillään ja sitten kun tulee vanhuuden sairauksia tai vaikka aivoinfarkti, ei pystytäkään huolehtimaan. Yhden kissan tarina jäi mieleen. Omista
Allergiat voi olla myös yksi luopumisen syy.
Mieluummin eläinsuojeluyhdistykselle tai löytöeläintaloon, kuin nuorelle aikuiselle joka ei piittaa hittojakaan
Se on sulle saatana ihan oikein! Opitpahan olemaan!
Nuoret on usein aika hetkellisiä ja ajattelemattomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nauti kissan seurasta, onpahan sulle seuraa siitä
Kissasta ei paljoa seuraa ole...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa teillä ihmeelliset välit. Sinun lukiolaislapsesi ottaa lemmikin ilman sinun lupaasi?? Ette te kyllä käy täysillä kumpikaan.
Se on niin helppo olla tietävinään. Olen kasvattanut kolme lasta, ja sillä kokemuksella sanon, että 18-19-vuotiaana ovat hankalimmillaan. Ollaan niin aikuista olevinaan, vähän kuin uhmaiässä, että minä päätän itse ja teen miten haluan. Kissan hankinta on vielä pientä. Meillä yksi lapsista aloitti koulun amk:ssa ja oli keskeyttänyt jo ennen joulua. Hän lähti kevääksi Espanjaan, josta otti vastaan työpaikan. Sanottiin isänsä kanssa, ettei mitään järkeä, mutta tuon ikäiset tekee juuri päinvastoin kuin neuvotaan. Tosin hän palasi takaisin Suomeen ja aloitti opinnot toisella alalla, teki vaan sellaisen 1,5 vuoden koukun Espanjan kautta. Siellä selvisi se mikä kerrottiin jo lähtiessä, että töitä sielläkin tehdään, eikä lomailla koko aikaa
Minusta tuo Espanjan keikka ei ollut mikään virhe. Oppia ja kokemusta nuorelle. Hän keskeytti opinnot ja opiskeli ammatin toiselta alalta. Niinhän se kannattaakin tehdä, jos ensimmäinen opiskeupaikka ei tunnukaan omalta. Kävi välillä Espanjassa. Minusta sekin oli ihan kannattava keikka, nuorena ja vapaana vielä onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kissat pärjää omillaan kun annat ruokaa ja vettä ne ei häiritse,koira on vaikeampi tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa tilanteessa edes oltaisi, jos tytär ei olisi ottanut sitä kissaa. Se on jälkiviisautta alkaa neuvoa, että pitää puhua järkeä. Niin me vanhemmat tehdään: puhutaan järkeä, yritetään opettaa ja kasvattaa. Ja siitä huolimatta 18-19-vuotiaat tekevät omia ratkaisujaan, joiden järkevyys ei vanhemman silmään näyttäydy.
Meillä ei ole ollut riesana kissoja vaan ihmisiä. Armeijaan lähtiessään muutti poika alakertaan, jossa meillä ollut yksiö vuokrattuna. Sinne muutti myös hänen tyttöystävänsä. Sanoin, että älkää nyt hyvät nuoret muuttako yhteen tässä elämänvaiheessa, mutta ei mitään kuunnella, ei oteta ohjeita vastaan. Minusta on alkanut tuntua, että ei ne edes halua olla yhdessä enää, mutta ei tyttökaverin luonne anna periksi muuttaa takaisin lapsuudenkotiinsa. Rahaa ei ole kummallakaan. Eikä sitä rahaa ole meilläkään. Aiemmin me saatiin vuokratuottoa asunnosta, nyt ei saada. Kaikki on Suomessa niin kallistunut: ru
Mitä ihmettä, annat pojan tyttöystävineen asua ilmaiseksi vuokra-asunnossanne?? Nyt sanot, että asunto menee taas vuokralle koska tarvitte vuokrarahat eli joko alkavat maksaa vuokraa tai muuttavat pois. Valtiohan olisi muuten maksanut armeijassa olleen pojan vuokran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa teillä ihmeelliset välit. Sinun lukiolaislapsesi ottaa lemmikin ilman sinun lupaasi?? Ette te kyllä käy täysillä kumpikaan.
Se on niin helppo olla tietävinään. Olen kasvattanut kolme lasta, ja sillä kokemuksella sanon, että 18-19-vuotiaana ovat hankalimmillaan. Ollaan niin aikuista olevinaan, vähän kuin uhmaiässä, että minä päätän itse ja teen miten haluan. Kissan hankinta on vielä pientä. Meillä yksi lapsista aloitti koulun amk:ssa ja oli keskeyttänyt jo ennen joulua. Hän lähti kevääksi Espanjaan, josta otti vastaan työpaikan. Sanottiin isänsä kanssa, ettei mitään järkeä, mutta tuon ikäiset tekee juuri päinvastoin kuin neuvotaan. Tosin hän palasi takaisin Suomeen ja aloitti opinnot toisella alalla, teki vaan sellaisen 1,5 vuoden koukun Espanjan kautta. Siellä selvisi se mikä kerrottiin jo lähtiessä, että töitä sielläkin tehdään, eikä lomailla koko aikaa
Kun olet noin hienosti osannut ja pystynyt, eikä kissan hankintaan ollut mikään ongelma, niin mikä nyt sitten mättää?
Olisin alunperinkin ilmoittanut että minun asuntoon ei tule kissaa
Juuri tuo vanhana lemmikin hankkiminen on yksi juttu. Jos hankit kissan 65-vuotiaana, kissa voi elää 20 vuotta.
Oma äitini, nyt 80v on liikkumiseltaan hutera ja jollain tapaa jo vanhuuden höpsäkkä. Kotiavun turvin jotenkin pärjäilee, mutta en voisi kuvitellakaan kissan, koiran tai minkään pienemmänkään eläimen hoitajaksi.