Lue keskustelun säännöt.
Tytär hankki kissan ja nyt se on lähes koko ajan minun luona
24.06.2024 |
Sanoin, että älä ota kissaa, kun oli tiedossa, että lähtee opiskelemaan. Otti silti lukion vikana vuonna. Elokuussa muutti asuntoon, jonne ei saa viedä kissaa. Kissa on täällä ollut pääsääntöisesti. Ajattelin, että nyt kesällä hoitaa oman kissansa, mutta mitä vielä. Juhannuksen oli miesystävän kanssa mökillä ja väitti, ettei sinne voi kissaa viedä, tulee kissalle stressi. Minä olen sitä nyt hoitanut. Ilmoitin kyllä jo, että ensi viikolla en ole kotona, koska menen vanhemmiltani peritylle mökille ja sinne en ala kissoja raahata. Tyttö ei ole ensi viikolla töissä eikä opiskele, joten tulkoon tänne kissansa luo. Jos tytär ei tule hoitamaan, alan etsiä ensi viikon jälkeen uutta kotia.
Kommentit (72)
Sanoisin, että kissan vai hakea tähän ja tähän mennessä, sitten se lähtee eläinsuojeluyhdistykselle.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääasia että eläin voi hyvin! Se ansaitsee hyvän loppuelämän kodin. Ehkä voisit aikuisenpana tukea tytärtä etsimään kissalle pysyvän kodin. Ei se ole mikään huonekasvi jonka voi siirtää tarpeen mukaan sinne mistä saa ravintoa. Tämä olkoon opiksi kaikille: jos alle 20v lupaa pitää lemmikistä huolta jopa seuraavat 20 vuotta, älä usko tai varaudu auttamaan.
Ei ole sinun tehtäväsi hoitaa aikuisen lapsesi lemmikkiä. Olin itse jotain 17-18-v. ehkä kun otin kanin omin lupineni ja itse sen kyllä hoidinkin, koska kyseisen eläimen halusin ja sitä rakastin ja asuin omillani. Ei olisi tullut mieleenkään dumpata sitä vanhemmilleni. Hyvä kani se olikin, 10+ vuotta sai elinvuosia.
Vierailija kirjoitti:
Älä hoida koskaan toisen lemmikkejä. Tutulle pariskunnalle kävi niin että heidän poikansa otti koiran ja toi sen heille hoitoon usein. Lopulta koira jäi heille lopullisesti, koska poikaa ei kiinnostanut koiranhoito.
Sama juttu mun tutulla. 20 v poika muutti tyttöystävän kanssa yhteen ja heidän piti välttämättä saada koira. Suhde kariutui, koira ei enää kiinnostanut kumpaakaan, ja nyt energinen nuori koira on sitten pojan äidin vastuulla mitä varmimmin lopullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Pääasia että eläin voi hyvin! Se ansaitsee hyvän loppuelämän kodin. Ehkä voisit aikuisenpana tukea tytärtä etsimään kissalle pysyvän kodin. Ei se ole mikään huonekasvi jonka voi siirtää tarpeen mukaan sinne mistä saa ravintoa. Tämä olkoon opiksi kaikille: jos alle 20v lupaa pitää lemmikistä huolta jopa seuraavat 20 vuotta, älä usko tai varaudu auttamaan.
Mun mielestä pääasia on, että ihminen voi hyvin ja sitten voi miettiä sitä kissankin hyvinvointia. Jos on joutunut lemmikin huoltajaksi tahtomattaan eikä ehdi eikä halua sitä hoitaa, on parempi antaa se pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääasia että eläin voi hyvin! Se ansaitsee hyvän loppuelämän kodin. Ehkä voisit aikuisenpana tukea tytärtä etsimään kissalle pysyvän kodin. Ei se ole mikään huonekasvi jonka voi siirtää tarpeen mukaan sinne mistä saa ravintoa. Tämä olkoon opiksi kaikille: jos alle 20v lupaa pitää lemmikistä huolta jopa seuraavat 20 vuotta, älä usko tai varaudu auttamaan.
Kaveri ostaa tänä kesänä 16-v tyttärelle nuoren, kouluttamattoman hevosen. Itse ei ole hevosihmisiä eikä siksi voi tietää, miten valtavasti aikaa ja rahaa se vie ja miten paljon asiantuntemusta sen kouluttamiseen tarvitaan. Hirvittää näin hevosihmisenä sivusta katsoa.
Komppaan kyllä tuota, joka oli sitä mieltä, että kissan hankinta on vielä pientä.
Se todella on sitä, kun vertaa siihen, mitä jotkut höyrypäiset niin aikuisena itseään pitävät juuri täysi-ikään ehtineet tekevät.
Kissan voi antaa pois hyvään kotiin (parhaassa tapauksessa), kun taas jotain ylisuuria pikavippejään ei voi toisille luovuttaa. Ajaminen järjetöntä ylinopeutta kaverit kyydissä ja näiden kuoleman ja kenties omansakin, aiheuttaminenon paljon pahempi juttu kuin se, että otat kissan ja viet sen äidillesi.
Kissa on elävä ja tunteva olento, kyllä, mutta ei tuossa ap: n tapauksessa sitä ole kuitenkaan laiminlyöty.
Itse olen niin höperö, että luultavasti ottaisin sen kissan itselleni. Ei sen tarvitsisi minulla olla kuin päivän, niin olisin jo niin kiintynyt siihen että pitäisin sen. Ei elämä lemmikin kanssa ole ollenkaan kamalaa, päinvastoin. Koko ikäni koirien kanssa viettäneenä en osaisi edes olla ilman lemmikkiä. Miksei kissaa voisi viedä mökille?
Ymmärrän, ettei kaikki ole lemmikkieläin-ihmisiä. Siksi vakava keskustelu tyttären kanssa kissan sijoituspaikasta on nyt kohdallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uusi koti on parempi kissalle jos kerran ette kukaan sitä halua.
Inhottavaa.
Lopettakaa koko katti!
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sinun tehtäväsi hoitaa aikuisen lapsesi lemmikkiä. Olin itse jotain 17-18-v. ehkä kun otin kanin omin lupineni ja itse sen kyllä hoidinkin, koska kyseisen eläimen halusin ja sitä rakastin ja asuin omillani. Ei olisi tullut mieleenkään dumpata sitä vanhemmilleni. Hyvä kani se olikin, 10+ vuotta sai elinvuosia.
Niin mutta sinä olet varmaankin onnistunut hankkimaan asunnon, jonne kanin saa viedä? Se on inhottavaa, kun esim. Helsingissä vuokranantajat asettaa ehtoja, että ei lemmikkejä. Toki ymmärrän sen vuokranantajan näkökulmasta, kun voi olla koiria, jotka jyrsii lattialistat, raapii lattiat rikki, haukkuu tai sitten kissoja, jotka ei ole täysin sisäsiistejä ja kissanpissa löyhkää ja pahimmassa tapauksessa joutuu repimään lattiat auki ja vaihtamaan päällysteet. Sitten on kuitenkin se inhimillinen puoli, että lemmikki on rakas. Siinä on ihminen puun ja kuoren välissä, ottaako vastaan asunnon, jonne ei saa viedä lemmikkiä. Ja jos ei ota vastaan, niin löytääkö mitään muuta vuokra-asuntoa. Ainakin itselläni eron jälkeen oli tilanne, etten voinut edes harkita asuntoa, jonne pitäisi maksaa yli 2000€ takuuvuokraa, hyvä joa tonni oli tilillä ylimääräistä takuuvuokraa varten. Sekin rajoittaa aika paljon, onko varaa nirsoilla asunnon suhteen, kun entinen koti jo irtisanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä juttu etsiä kissalle uusi koti. Kerro kuitenkin tyttärelle, että oot niin tekemässä ennen kuiin teet, että voi ratkaista asian itse toisin jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa teillä ihmeelliset välit. Sinun lukiolaislapsesi ottaa lemmikin ilman sinun lupaasi?? Ette te kyllä käy täysillä kumpikaan.
Se on niin helppo olla tietävinään. Olen kasvattanut kolme lasta, ja sillä kokemuksella sanon, että 18-19-vuotiaana ovat hankalimmillaan. Ollaan niin aikuista olevinaan, vähän kuin uhmaiässä, että minä päätän itse ja teen miten haluan. Kissan hankinta on vielä pientä. Meillä yksi lapsista aloitti koulun amk:ssa ja oli keskeyttänyt jo ennen joulua. Hän lähti kevääksi Espanjaan, josta otti vastaan työpaikan. Sanottiin isänsä kanssa, ettei mitään järkeä, mutta tuon ikäiset tekee juuri päinvastoin kuin neuvotaan. Tosin hän palasi takaisin Suomeen ja aloitti opinnot toisella alalla, teki vaan sellaisen 1,5 vuoden koukun Espanjan kautta. Siellä selvisi se mikä kerrottiin jo lähtiessä, että töitä sielläkin tehdään, eikä lomailla koko aikaa
On hyvä, että nuori etsii itseään ja kokeilee erilaisia asioita. Kissa ei kuitenkaan ole mikään hyttynen, jonka voi läimäyttää säärestään pois ja sillä selvä. Eläimetkin ovat erilaisia luonteeltaan ja reagoivat ihmisten aiheuttamiin muutoksiin hyvin eri tavoin. Niin kuin ihmisetkin joku tykkää elää samassa paikassa ja toinen vaihtaa kotiaan yhtenään. Eläimeltä ei kysytä ja sitten valitellaan lemmikin käytöshäiriöistä, jotka usein johtuvat juuri sen omistajasta itsestään. Joten olipa nuori millainen tahansa kokeilija ja seikkailija hänen täytyisi jaksaa kunnioittaa elämää, luontoa ja hahmottaa vastuunsa itseään heikommista sekä avuttomimmista. Lemmikkikissan voi lukea sellaisiin. Joten jos olisit viisas kasvattaja osaisit keskustella, mitä on suojella heikompiaan ja ajatella niiden parasta. Kenties oma äitiytesi olisi hyvä esimerkki, että pidit huolta (?) lapsista heidän ollessaan sinusta enemmän riippuvaisia? Nuorella voi asettaa rajat asiassa, joka pitäisi olla itsestään selvää meille kaikille ihmisille. Joskus parasta suojelua on olla ottamatta lemmikkiä kokeilumielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa teillä ihmeelliset välit. Sinun lukiolaislapsesi ottaa lemmikin ilman sinun lupaasi?? Ette te kyllä käy täysillä kumpikaan.
Se on niin helppo olla tietävinään. Olen kasvattanut kolme lasta, ja sillä kokemuksella sanon, että 18-19-vuotiaana ovat hankalimmillaan. Ollaan niin aikuista olevinaan, vähän kuin uhmaiässä, että minä päätän itse ja teen miten haluan. Kissan hankinta on vielä pientä. Meillä yksi lapsista aloitti koulun amk:ssa ja oli keskeyttänyt jo ennen joulua. Hän lähti kevääksi Espanjaan, josta otti vastaan työpaikan. Sanottiin isänsä kanssa, ettei mitään järkeä, mutta tuon ikäiset tekee juuri päinvastoin kuin neuvotaan. Tosin hän palasi takaisin Suomeen ja aloitti opinnot toisella alalla, teki vaan sellaisen 1,5 vuoden koukun Espanjan kautta. Siellä selvisi se mikä kerrottiin jo lähtiessä, että tö
Tässä tapauksessa kissa tuskin kiintyy omistajaansa kun omistaja ei sitä itse hoida. Kyllä se kisu kiintyy siihen läsnä olevaan ja ruokkivaan ihmiseen. Oli omistaja tai ei.
Asiaan on varsin helppo ratkaisu. Sanot tyttärellesi, että kun tulet mökiltä takaisin kotiin, kissa ei ole enää sinun asunnossasi. Hänellä on hyvin aikaa järjestää eläimelle uusi paikka. Mikäli hän ei järjestelyyn suostu, käyt kiikuttamassa kissan kantokopassa hänen asunnolleen. Joskus on vain laitettava kova kovaa vasten, ja nuorilla aikuisilla pakko on yleensä paras motivaattori. Keskeytyy se kesänvietto hetkeksi, kun joutuu miettimään tekojensa seurauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kissan hankinta pientä, se on arvokas elävä olento. Ihan yks lysti seikkaileeko Espanjassa vai missä, mutta abin annoit hankkia kissan? Typerä idea, toivottavasti optte molemmat tästä ja kissa saa hyvän kodin.
Vierailija kirjoitti:
Asiaan on varsin helppo ratkaisu. Sanot tyttärellesi, että kun tulet mökiltä takaisin kotiin, kissa ei ole enää sinun asunnossasi. Hänellä on hyvin aikaa järjestää eläimelle uusi paikka. Mikäli hän ei järjestelyyn suostu, käyt kiikuttamassa kissan kantokopassa hänen asunnolleen. Joskus on vain laitettava kova kovaa vasten, ja nuorilla aikuisilla pakko on yleensä paras motivaattori. Keskeytyy se kesänvietto hetkeksi, kun joutuu miettimään tekojensa seurauksia.
Kauheita vanhempia täällä. Mä itse keskustelisin lapsen kanssa niin että esittäisin oman perspektiivini ihan rauhassa. En halua kissaa eikä se voi asua enää täällä, mikä olisi hänen mielestään kaikkein paras ratkaisu asiaan, mikä olisi kokonaisuuden huomioiden kohtuullisinta kaikille osapuolille, voidaanko ratkaista yhdessä tämä. Jos kissalle päädytään etsimään uusi koti, lasta tuetaan siinäkin mielipahassa. Opetetaan että kun joskus tehdään ajattelemattomasti jotain, asiat voi ratkaista ilman syyllistämistä ja silti opetetaan kantamaan vastuuta.
Eihän tuossa tilanteessa edes oltaisi, jos tytär ei olisi ottanut sitä kissaa. Se on jälkiviisautta alkaa neuvoa, että pitää puhua järkeä. Niin me vanhemmat tehdään: puhutaan järkeä, yritetään opettaa ja kasvattaa. Ja siitä huolimatta 18-19-vuotiaat tekevät omia ratkaisujaan, joiden järkevyys ei vanhemman silmään näyttäydy.
Meillä ei ole ollut riesana kissoja vaan ihmisiä. Armeijaan lähtiessään muutti poika alakertaan, jossa meillä ollut yksiö vuokrattuna. Sinne muutti myös hänen tyttöystävänsä. Sanoin, että älkää nyt hyvät nuoret muuttako yhteen tässä elämänvaiheessa, mutta ei mitään kuunnella, ei oteta ohjeita vastaan. Minusta on alkanut tuntua, että ei ne edes halua olla yhdessä enää, mutta ei tyttökaverin luonne anna periksi muuttaa takaisin lapsuudenkotiinsa. Rahaa ei ole kummallakaan. Eikä sitä rahaa ole meilläkään. Aiemmin me saatiin vuokratuottoa asunnosta, nyt ei saada. Kaikki on Suomessa niin kallistunut: ruoka, sähkö, vakuutukset, harrastukset, bensa. Nuorempi lapsista on lukiossa ja aina pitäisi saada jotain. Kännykkä ei toimi, osta uusi. Pitää saada uudet farkut. Sähköskuutissa on jotain vikaa, vie äiti korjattavaksi. Nyt kun hän on kesätöissä 2 viikkoa, on tuhlannut ne rahat jo etukäteen, lainasin festarilippuun, matkoihin ja viikonlopun majoitukseen 500€ ja odotan, että hän maksaa takaisin.
Itselleni en saa oikein mitään uutta. Asumiseen, elämiseen ja noiden nuorten kuluihin menee kaikki rahat. Jätin kampaamoreissunkin väliin, että saadaan juhannukseksi kunnon ruokaa. Käyn töissä 80% työajalla ja lähes joka euro menee joka kuukausi. Mieheni säästi ja säästi ja päätti sitten ostaa uuden auton. Se on hänen valintansa, minä ajelen työmatkat vanhalla romulla.
Meillä ei onneksi ole kissaa, mutta koira on. Ikinä elämässä ei ole tullut tilannetta, että siitä oltaisi oltu luopumassa, ja koiralla ikää jo 12 v. Meidän toinen koira kuoli yllättäen talvella, vaikka oli paljon nuorempi, nopeasti etenevä syöpä iski. Onneksi nuo lapset ei ole keksineet ottaa lemmikkejä, kun heilläkin elämäntilanteet vaihtelee ja varmasti jossain vaiheessa muuttoa edessä. Tyttö- ja poikaystävätkin vaihtuu, ja liian aikaisin yhdessä vaikka lemmikkiin sitoutuminen on väärin sitä lemmikkiä kohtaan, joutuu heittopussiksi jos ero tulee.
Vierailija kirjoitti:
Asiaan on varsin helppo ratkaisu. Sanot tyttärellesi, että kun tulet mökiltä takaisin kotiin, kissa ei ole enää sinun asunnossasi. Hänellä on hyvin aikaa järjestää eläimelle uusi paikka. Mikäli hän ei järjestelyyn suostu, käyt kiikuttamassa kissan kantokopassa hänen asunnolleen. Joskus on vain laitettava kova kovaa vasten, ja nuorilla aikuisilla pakko on yleensä paras motivaattori. Keskeytyy se kesänvietto hetkeksi, kun joutuu miettimään tekojensa seurauksia.
Aloituksessa sanottiin kylläkin, ettei siihen asuntoon saa viedä lemmikkejä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kissan hankinta pientä, se on arvokas elävä olento. Ihan yks lysti seikkaileeko Espanjassa vai missä, mutta abin annoit hankkia kissan? Typerä idea, toivottavasti optte molemmat tästä ja kissa saa hyvän kodin.
Ollen ihan eri ihminen, sekoitat nyt aloittajan ja minun kertomani. Minun lapset ei ole kissaa hankkineet, eikä koiraa. Kerroin siitä, että 18-19-vuotiaat luulevat olevansa kypsiä ja päättävät omista asioistaan, eivät kuuntele enää vanhempiensa hyviä neuvoja. Ei liity aloittajan tilanteeseen, mutta ymmärrän hyvin tuon tilanteen oman kokemukseni pohjalta.
Eikö tuo tytär ole jo 20 v.? Kun täällä keskustellaan 18-19-vuotiaista, niin minun laskujeni mukaan on jo vanhempi, jos on elokuusta alkaen ollut opiskelemassa poissa kotoa. Vai onko se niin, että on ihan sama onko joku 18 v. vai 20 v.? Itse ainakin olin ihan lapsi vielä 18-vuotiaana ja tein tyhmyyksiä, mutta nopeasti tuli kypsyyttä lisää, etenkin kotoa omilleen muuton jälkeen.
Myös kissasta voi joutua vastaamaan 18 vuotta. Kissa on kuin lapsi. Kissan hankinta pientä? Et yhtään ajattele kissaa, pidät sitä leluna. Kissa kiintyy syvästi omistajaansa, ja kärsii hylkäämisestä.