Olen 38-vuotias ja nyt vasta olen huomannut, että kaikki ihmiset ei halua olla "kivoja"

Molempia tarvitaan, ei saa olla liian kilttikään mutta kuulostaa siltä, että kusipäätä kasvattaa.

Kaikki ääripäät on pahasta.

Tämän on pakko olla provo. Kai viimeistään silloin, kun menee kouluun, huomaa ettei kaikki halua olla kivoja?

Edesmennyt setäni puhui jotain tarinaa, jossa esiintyi hänen naapurinsa. Hän kuvasi tätä "mukavaksi mieheksi" ja äänenpainoista ymmärsin, ettei kyseessä ollut kehu.

Tartuin tähän sitten kiinni ja kysyin mitä hän tarkoitti mukavalla miehellä. Suurinpiirtein kyse oli siitä, että yrittää kaikin keinoin tulla kaikkien kanssa toimeen, mitä setäni ei arvostanut. Hän oli välirikossa useiden ihmisten kanssa ja varmaan omassa mielessään oli kaikissa riidoissa se oikeassa oleva osapuoli.

Työpaikoilla nämä on raskaita tyyppejä

Olen aina kiva kaikille aidosti kivoille.

Epäkivoille mukakivoille olen epäkiva.

Ehkä lapsi ei halua sua elämäänsä? Ainakaan vaatimaan tai sanomaan mitään. Lapsella on oma koti siellä, ei halua kotiinsa ulkopuolisia ihmisiä, vaikka joku olisi miten mukava. Missä lapsen äiti on. Palstalla jo näkyy ettei kaikki ole kivoja ja kai pomosi vaatii myös sitä sun tätä? 

Vierailija kirjoitti:

Työpaikoilla nämä on raskaita tyyppejä

Ja eivät yleensä kestä, mikäli heitä kohtelee samoin kuin he muita. 

Huomauta sille mukulalle, että kuulostaa ääliölle kun inttää ollessaan väärässä. Se on kirjaimellisesti idiootin määritelmä väittää faktoja vastaan. Voit sanoa myös manipuloinnista,.

Voin samaistua tähän vahvasti. Kotona on opetettu ns kiltiksi ja hyväkäytöksiseksi, vasta aikuisena olen ymmärtänyt että kaikki eivät vain kunnioita toisia tai halua olla mukavia. Naiivia ehkä, mutta ihan oikeasti 36v iässä edelleen opettelen pitämään puoliani ja luottamaan ihmisiin sen seurauksena että se luottamus on useasti rikottu.

Toisten kunnioitus ja hyvä käytös on arvoja jotka haluan mahdollisille tuleville lapselle/lapsille opettaa, mutta samalla myös sen että kaikki eivät halua hyvää toisille ja kuinka pitää puoliaan ilman että on ilkeä tai kiusaa. Tärkeitä taitoja.

Ap täällä. Siis toki huomaan, että kaikki eivät ole kivoja, mutta olen jotenkin ajatellut, että heillä on aitten omia ongelmia tai muita syitä, miksi eivät ole mukavia. Mikä minulle oli uutta, että hyvä käytös ja ystävällisyys ei ole arvo, johon pyritään tai ole arvo ollenkaan. 

Lapsi on vielä pieni, eikä tässä ole minusta kyse tai hänestä. 

Ja mun pomo muuten on tosi kiva. 

Siis mitä sinä olet katsomassa tuollaisen tyypin kanssa? Että hän tekee sinulle jotakin hirveää, ja sitten "pitää puolensa" oikeudestaan tehdä sinulle jotakin hirveää? Nyt äkkiä karkuun, tai sitten epäät itseltäsi oikeuden käyttää mitään perheväkivaltapalveluja, sillä on päivänselvää, että tuollainen kombo johtaa johonkin todella hirveään

Vierailija kirjoitti:

Edesmennyt setäni puhui jotain tarinaa, jossa esiintyi hänen naapurinsa. Hän kuvasi tätä "mukavaksi mieheksi" ja äänenpainoista ymmärsin, ettei kyseessä ollut kehu.

Tartuin tähän sitten kiinni ja kysyin mitä hän tarkoitti mukavalla miehellä. Suurinpiirtein kyse oli siitä, että yrittää kaikin keinoin tulla kaikkien kanssa toimeen, mitä setäni ei arvostanut. Hän oli välirikossa useiden ihmisten kanssa ja varmaan omassa mielessään oli kaikissa riidoissa se oikeassa oleva osapuoli.

Tiedätkö ehtikö setäsi koskaan tehdä sovintoa näiden ihmisten kanssa?

Ei mies ole hirveä, hän on minua kohtaan ystävällinen. Ihmettelen vain hänen arvomaailmaansa ja aion ottaa asian puheeksi. 

Miksi tuppaudut lapsen elämään? Täällä ainakin on aina sanottu miehille, että jos uudella naiskumppanilla on lapsia, niin miehen ei ole soveliasta tunkea suhteessa sen lapsen elämään, vaan naista pitää nähdä ilman lapsen läsnäoloa jne. Mammat on tätä aina suu vaahdossa painottaneet.

Kaikki heräävät ajallaan. Tämä maailma on raadollinen mutta olet oikeassa sen suhteen että lapsi täytyisi osata kasvattaa rakakudella ja opettaa hänelle kuinka myös puolustaudutaan oikein. Suuri osa miehistä on ilkeitä eivätkä osaa edes itse käyttäytyä. Onnea matkaan, ei käy kyllä kateeksi. 

No mä olen 50v ja todella naiivi. Uskon kaikista hyvää viimeiseen asti enkä voi myöntää, että joku on vaan oikeasti koopää. 

Tällä mennään ja haluan pitää noi ruusunpunaiset lasit silmillä, enemmin kuin olla vainoharhainen, katkera, itsekäs keski-ikäinen.

Kai se kultainen keskitie olis paras, mutta en usko että onnistuu. Näin olen lapsille opettanut ja painottanut, että hyvä tulee hyvän luo.

Vierailija kirjoitti:

Molempia tarvitaan, ei saa olla liian kilttikään mutta kuulostaa siltä, että kusipäätä kasvattaa.

Onneksi useat lapset ovat vanhempiaan viisaampia ja oppivat asioita myös kodin ulkopuolelta. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ääripäät on pahasta.

Hyvin sanottu.