Tottuuko ajatukseen kuolemasta?
Näin nelikymppisenä sitä herää siihen että omakin aika menee nopeasti. Luulin nuorempana että vanhemmat ihmiset on jotenkin elämää nähneitä ja yleensä valmiita kuolemaan, mutta nyt olen tutustunut moneen 70-vuotiaaseen joka on sitä mieltä että tuntuu ihan samalta kuin nuorempanakin. Hirvittääkö teitä vanhempia ihmisiä kuoleman lopullisuus vai tottuuko siihen ajatukseen? Onko se teillä päivittäin mielessä?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt 54-vuotias ja elämän rajallisuus on alkanut ahdistaa. Tuntuu että aika käy vähiin ja monet asiat on vielä kesken.
Entäpä jos olet vasta elämäsi puolessa välissä?
Kuulostaa pahalta. En usko että kukaan haluaa elää yli satavuotiaaksi. Isoäitini sanoi että alamäki alkaa 80. ikävuoden kohdalla. Harva säilyy terveenä niinkään pitkään.
Ei totu. Pelottaa, mutta miksi ei saisi?
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja täällä ihmettelee miten 30-40 vuotiaat kokee itsensä vanhempana ihmisenä joiden mielipiteistä olin kiinnostunut. Itse olen tehnyt kaikenlaista ja esim. opiskellut juuri sitä mitä halusinkin, että sinällään ei harmittaisi elämättä jäänyt elämä. Lähinnä ahdistaa se tiedostavan minän loppu.
Armollista, ettei kuoltuaan enää tiedosta mitään.
Minusta kuolema on aina tuntunut aika luonnolliselta, elämään kuuluvalta asialta. Varsinkin kun siskoni kuoli ollessani 23v kuolema vielä konkretisoitui, vaikkei nuoren ihmisen kuolema sinällään mitenkään luonnolliselta tuntunutkaan. Mutta tiedostan sen olevan osa elämää, itseäni ainakin ahdistaisi enemmän ajatus siitä että elämä jatkuisi ikuisesti.
Entäpä jos olet vasta elämäsi puolessa välissä?