Ikääntyminenhän on ihanaa

Aluksi on ihanaa, sitten sitä vaan roikkuu jotenkin elämän syrjässä kiinni loppuajan. Ymmärrät kun täytät 85 vuotta.

Riippuu kai rahastakin vähän onko sitä yhtään. Ja aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kai rahastakin vähän onko sitä yhtään. Ja aikaa. 

Ei mulla rahaa ole mutta aikaa on.ap

Kun tulee kremppoja ja ystäviä alkaa kuolla (tai puoliso) ei ole mukavaa.

Mun isän kaikki sisarukset ja ystävät on kuolleet. Ei ketään kavereita, joille soitella. Isällä vaan 1 laps ja lapsenlaps ja vaimo. Kremppaa on myös. 

Vierailija kirjoitti:

Kun tulee kremppoja ja ystäviä alkaa kuolla (tai puoliso) ei ole mukavaa.

Mun isän kaikki sisarukset ja ystävät on kuolleet. Ei ketään kavereita, joille soitella. Isällä vaan 1 laps ja lapsenlaps ja vaimo. Kremppaa on myös. 

On mulla sairauksia eikä monikaan sukulainen enää ole elossa.ap

Niin minustakin. Ikää nyt 50 ja tähän asti ainakin ollut ihanaa. Elämä on paljon mukavampaa ja rennompaa kuin nuorempana, koska enää itse ei vaadi itseltään eikä maailmalta niin paljon. On vaan enimmäkseen tyytyväinen hetkessä. En itse edes ole mikään super nuorekas, terve, rikas tms, mutta riittää paljon vähempikin onnellisuuteen. Rypyt saa olla eikä menoa haittaa, samoin menopaussimaha ja kolotukset sun muut. Työelämässäkään ei enää tarvi riuhtoa ja pyrkiä ja tavoitella, voi tehdä vaan kokeneen seniorin osaamisella duunia ottamatta paineita.

Sinänsä ymmärrän kyllä tuon, kun joku sanoi että ymmärrät sitten kun täytät 85. Onhan se totta, että monella ne ihan viimeiset vuodet ei kauhean mukavia ole. Jollain ne on suorastaan kamaliakin, kuten äidinäidilläni, joka makasi 10 vuotta vanhainkodissa pystymättä muuta kuin hengittämään ja nielemään ruokaa jos sitä suuhun laitettiin - ei puhumaan, ei liikkumaan jne. Silmistä vaan näkyi tuska ja ahdistus, ja itse teininä jo toivoin että pääsisipä hän jo pois. Mutta kauan se kesti se makaaminen siellä vuodepotilaana. 

Mutta toisaalta kun moni alkaa jo neljissäkymmenissä "vanhaksi" ja kokee että elämä on ohi jos on vähän ryppyä tai harmaata tai menopaussioiretta, niin se on kyllä omasta asenteesta kiinni semmoinen elämän ohi oleminen eikä itse iästä.

Yhtä filmin katselemista - ainakin minä katselen koko elämääni kuin jotain filmiä, silmät aukeaa ja tuntuu että alkaa ymmärtää yhä enemmän ja enemmän että näin piti kaiken mennä kohdallani. Ei ole mitään syytä olla katkera tai muuta. Kun uskoo Jumalaan eli on kristitty niin ei tartte myöskään kantaa huolta siitä että tämä kaikki loppuisi kuolemaan ja mitään ei jää jäljelle vaan Uusi Testamentti kertoo miten homma tulee menemään. Toivoa vain voi että tulee mahdollisimman vähän kremppoja ja pystyy selviämään itsenäisesti.

 

Vai niin. 

Ensi kuussa 59 mittariin. Näkö aika huono jo, ulkonäöstä puhumattakaan. Toistaiseksi leikattu yksi nivelrikko, höylätty eturauhanen, josta btw, löytyi syöpäsoluja.

Muisti heikkenee ja aina on joku paikka kipeä joten särkylääkekuuri kerran kuussa.

Loppusuoralla vedellään. Mitä hienoa tässä on?

Vierailija kirjoitti:

Vai niin. 

Ensi kuussa 59 mittariin. Näkö aika huono jo, ulkonäöstä puhumattakaan. Toistaiseksi leikattu yksi nivelrikko, höylätty eturauhanen, josta btw, löytyi syöpäsoluja.

Muisti heikkenee ja aina on joku paikka kipeä joten särkylääkekuuri kerran kuussa.

Loppusuoralla vedellään. Mitä hienoa tässä on?

Mä ajattelen, että on hienoa, että lääketiede on niin kehittynyt, että ihminen saa nykyään ns varaosia.

Ikääntyessä tuntuu, että voi päästää irti vastuusta. Se on ollut koko elämäni yksi rasite. Kova vastuuntunto ja huolekkuus. Nyt tuntuu, että on aika luovuttaa se viestikapula nuoremmille. Tein omalla osuudellani ihan hyvän arvosanan mukaisen suorituksen.  En ehkä kiitettävää, mutta hyvän kuitenkin. Sen kanssa tulen toimeen, nyt voi muut yrittää saada maailmaa valmiiksi. Kuolemaa ajattelen ihan myönteisesti, että johan tätä lajia riittikin. 

Haluaako kukaan ikääntyä?

Ikääntyminen on sairaus, vaikka sitä ei sinä pidetä. Tulevaisuudessa ikääntyminen pystytään estämään tai hidastamaan sitä.

Minä en ymmärrä, miksi kukaan haluaisi ikääntyä. Itse ainakin olisi mieluusti vaikka 30 v loppuikäni. Tietysti jos vaihtoehdot on kuolema tai ikääntyminen niin sitten valitsen ikääntymisen mutta onhan se tosiasia, että ikääntyminen tuo mukanaan sairauksia ja ei ole kiva jos menettää oman ulkonäkönsäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vai niin. 

Ensi kuussa 59 mittariin. Näkö aika huono jo, ulkonäöstä puhumattakaan. Toistaiseksi leikattu yksi nivelrikko, höylätty eturauhanen, josta btw, löytyi syöpäsoluja.

Muisti heikkenee ja aina on joku paikka kipeä joten särkylääkekuuri kerran kuussa.

Loppusuoralla vedellään. Mitä hienoa tässä on?

Miksi näkö huononee? Jos on sukurasite glaukoomaan, sen etenemistä voi hidastaa lääkityksellä. Käy lääkärissä.

Vierailija kirjoitti:

Haluaako kukaan ikääntyä?

Kyllä minä ainakin. Haluan kokea koko normaalin kuolevaisen organismin elinkaaren, myös ikääntymisen ja vanhuuden. 

Jos ikääntyminen on ihanaa niin miksei kukaan ihminen ole iloinen siitä jos niitä kutsutaan vanhoiksi

Ei kyllä siltä vaikuta. 

"Vanhuus on vaikeaa", huokasi isotätini. Hän makasi hitaasti dementoituen vuositolkulla sairaalassa odottaen kuolemaa. 

Jos ei ole jälkikasvua eikä ketään, niin ankeus on suuri.

Onhan se tavallaan jännä kulkea elämänkaari loppuun mutta pelottaa silti miten raihnainen sitä on sitten vanhempana

Vanheneminen on sama asia, kuin elävältä mätäneminen. Se vain tapahtuu hitaasti vuosikymmenten aikana.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä, miksi kukaan haluaisi ikääntyä. Itse ainakin olisi mieluusti vaikka 30 v loppuikäni. Tietysti jos vaihtoehdot on kuolema tai ikääntyminen niin sitten valitsen ikääntymisen mutta onhan se tosiasia, että ikääntyminen tuo mukanaan sairauksia ja ei ole kiva jos menettää oman ulkonäkönsäkin.

Ei kai sillä ulkonäöllä enää mitään väliä siinä vaiheessa ole. Ei mulle ainakaan, vaikka olen nainen joka olin nuorena aika hyvännäköinen. Jossain 40 paikkeilla meni kiinnostus koko ulkonäköön totaalisesti, ja hyvä niin. Mikä ihana vapautuminen. Tavallisen näköisenä tanttana on oikein mukava elellä. 

Sairaudet taas, no, niitä voi tulla nuorellekin. Kieltämättä monet sairaudet on elämää hankaloittavia. Eikä toisaalta kaikille tule vanhemmitenkaan sairauksia, esim. mun vanhemmat on 78 ja 80 eikä heillä ole kummallakaan mitään pitkäaikaissairauksia tai lääkityksiä. Ovat vielä hyvin energisiä ja elämästään nauttivia ihmisiä. Toki jossain vaiheessa viimeisinä vuosina elimistö alkaa sitten "sammua" ja johonkin sitten kuolee. Mutta aika pitkän elämän moni voi elää ilman hankalia sairauksiakin. Toki jotkut taas sitten joutuu nuoresta asti kärsimään monenlaisista vaivoista ja sairauksista. Tasan ei käy onnen lahjat.