Periytyykö matemaattinen lahjakkuus vanhemmalta lapselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukeneet vanhemmat kykenevät neuvomaan lapsiaan kotiläksyissä. Toisaalta ne vanhemmat jotka koulussa oli kiinnostuneet pallopeleistä ja meikkaustyyleistä eivät kykene neuvomaan lapsiaan matemaattisluonnontieteellisissä kotitehtävissä samalla lailla. Geenit eivät vaikuta niin paljon kuin perhe missä lapsuus ja nuoruus vietetään.

Millaisen peruskoulun sinä olet käynyt? Ne tehtävät ovat niin helppoja että lapset selviävät niistä itse ellei ole oppimisvaikeuksia.

Hyvä että tehtävät ovat helppoja. Onko ne sitä myös lukiolaisille. Näitä lähinnä tarkoitin.

En tiedä ainoatakaan lukiolaista joka pyytäisi iskältä ja äiskältä apua tehtäviin. Jo yläasteelaiset kokevat sen noloksi.

Kaikki nuoret ei koe vanhempiaan noloiksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen sukuni ensimmäinen ylioppilas ja kirjoitin pitkän matematiikan. Koordinaatiston jälkeen vanhempani eivät enää ymmärtäneet, mitä laskin. 

 

Olenko perinyt lahjakkuuden? En tiedä. Voihan olla, että vanhemmillani olisi ollut valmiudet osata, mutta eivät juuri käyneet kouluja. 

Tai hyppäsi sukupolven yli eli isovanhemmat oli lahjakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaa geeneissä. Kyllä se vaatii harjoittelua.

Ymmärrätkö mikä ero on lahjakkuudella ja opitulla? Ilman lahjakkuutta ei opi.

Täyttä basaa tämä väite. Vasta viimeisen prosentin kymmenyksen kohdalla lahjakkuus pesee kovan työn, olettaen siis että lahjakas tekee töitä kovin.

Jännä ajatus. Mihin mensan testi mielestäsi perustuu? Tietokone jossa on tehokkaampi prosessori on parempi työväline

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukeneet vanhemmat kykenevät neuvomaan lapsiaan kotiläksyissä. Toisaalta ne vanhemmat jotka koulussa oli kiinnostuneet pallopeleistä ja meikkaustyyleistä eivät kykene neuvomaan lapsiaan matemaattisluonnontieteellisissä kotitehtävissä samalla lailla. Geenit eivät vaikuta niin paljon kuin perhe missä lapsuus ja nuoruus vietetään.

Millaisen peruskoulun sinä olet käynyt? Ne tehtävät ovat niin helppoja että lapset selviävät niistä itse ellei ole oppimisvaikeuksia.

Hyvä että tehtävät ovat helppoja. Onko ne sitä myös lukiolaisille. Näitä lähinnä tarkoitin.

En tiedä ainoatakaan lukiolaista joka pyytäisi iskältä ja äiskältä apua tehtäviin. Jo yläasteelaiset kokevat sen nolok

En niin sanonutkaan, vaan avun pyytämisen kotiläksyihin itsenäistymisiässä.

Vierailija kirjoitti:

Minä (äiti) todella huono matematiikassa. Mieheni keskiveroinen. Lapsemme erittäin hyvä. Eli eipä ole periytynyt. 

Entäs isovanhemmat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matemaatkko suvuissa on paljon Asperger porukkaa.

Tämä pitää paikkansa. Matemaattisesti lahjakkaat ovat ihan aina kirjolla.

Eivät ole. Ei ainakaan ne yleisnerot jotka matikan lisäksi vetävät samalla yleisurheiluennätyksiä, piirtävät hyvin, ovat musikaalisia jne.

Voivat he tietysti erikoisilta normiälyisen mielestä vaikuttaa koska älykkyysero on sama kuin keharilla normoon.

Meitsi on tällainen, mut en usko että älykkyydessä on mitään huomattavia eroja. Oon todnäk sellainen perusfiksu.

Lisäksi noi mensan palikkatestit mittaa tietyntyyppistä hahmontunnistusta ja ihan vähän sitä, miten pitkän ketjun toisiinsa vaikuttavia sääntöjä pystyy pitämään mielessään paineen alla. Esim itse ihmettelin aluksi niitä ihan helpoimpiakin, koska niihin pystyy keksimään tosi monta erilaista sääntöä. 

Tahtoo sanoa, et esim musiikin (=minkä tahansa vaikutelman siirtolaitteen) tekemiskyvyistä ne testit (l.äly) ei oikeestaan kerro mitään.

Periytyminen on toki aina osittain satunnaista. Matemaattiseen lahjakkuuteen vaikuttaa useita geenejä, ja on aina vähän arpapeliä, millaisen yhdistelmän vanhempiensa geeneistä lapsi saa. Mutta jos vanhemmat ovat matemaattisesti lahjakkaita, on toki todennäköisempää, että lapsetkin saavat näitä lahjakkuusgeenejä. Saman perheenkin lapsilla voi kuitenkin olla merkittäviä eroja tässä suhteessa.

Lahjakkuuden periytymisen lisäksi myös ympäristötekijöillä on vaikutusta. Jos vanhemmat ovat kiinnostuneita matematiikasta, niin hyvin todennäköisesti jo lapsen ollessa pieni kotona kiinnitetään huomiota matematiikan oppimisessa tarvittaviin perusasioihin. En tarkoita sitä, että varsinaisesti välttämättä harjoiteltaisiin esim. yhteen- ja kertolaskuja, vaan että ihan sen enempiä ajattelematta esim. käytetään käsitteitä enemmän ja vähemmän tai lasketaan esineiden lukumääriä. Matematiikasta kiinnostuneet vanhemmat eivät välttämättä edes tiedosta opettavansa tässä jotain lapselle. He vain puhuvat asioista, joista ovat itse kiinnostuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaa geeneissä. Kyllä se vaatii harjoittelua.

Ymmärrätkö mikä ero on lahjakkuudella ja opitulla? Ilman lahjakkuutta ei opi.

Täyttä basaa tämä väite. Vasta viimeisen prosentin kymmenyksen kohdalla lahjakkuus pesee kovan työn, olettaen siis että lahjakas tekee töitä kovin.

Jännä ajatus. Mihin mensan testi mielestäsi perustuu? Tietokone jossa on tehokkaampi prosessori on parempi työväline

Tiedät toivottavasti sen, että esim hiukkasfysiikkaa ei tehdä mensan testejä hakkaamalla.

Lisäksi tietokoneella ei tee mitään, jos sitä ei käytä. Tästä feedback ekaan kappaleeseen ja sulle mietintämyssy päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaa geeneissä. Kyllä se vaatii harjoittelua.

Ymmärrätkö mikä ero on lahjakkuudella ja opitulla? Ilman lahjakkuutta ei opi.

Täyttä basaa tämä väite. Vasta viimeisen prosentin kymmenyksen kohdalla lahjakkuus pesee kovan työn, olettaen siis että lahjakas tekee töitä kovin.

Jännä ajatus. Mihin mensan testi mielestäsi perustuu? Tietokone jossa on tehokkaampi prosessori on parempi työväline

Tiedät toivottavasti sen, että esim hiukkasfysiikkaa ei tehdä mensan testejä hakkaamalla.

Lisäksi tietokoneella ei tee mitään, jos sitä ei käytä. Tästä feedback ekaan kappaleeseen ja sulle mietintämyssy päähän.

Ainakin minä valitsisin tehtävään tehokkaan mutta käyttämättömän koneen jumittavan mutta ohjelmoidun sijasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaa geeneissä. Kyllä se vaatii harjoittelua.

Ymmärrätkö mikä ero on lahjakkuudella ja opitulla? Ilman lahjakkuutta ei opi.

Täyttä basaa tämä väite. Vasta viimeisen prosentin kymmenyksen kohdalla lahjakkuus pesee kovan työn, olettaen siis että lahjakas tekee töitä kovin.

Jännä ajatus. Mihin mensan testi mielestäsi perustuu? Tietokone jossa on tehokkaampi prosessori on parempi työväline

Tiedät toivottavasti sen, että esim hiukkasfysiikkaa ei tehdä mensan testejä hakkaamalla.

Lisäksi tietokoneella ei tee mitään, jos sitä ei käytä. Tästä feedback ekaan kappaleeseen ja sulle mietintämy

 

Ehkä huomaat joskus, että reaalimaailma ja kellarissa kehitelty roskateoria eroavat toisistaan varsin suuresti.

Lisäksi puhut eri asiasta, koska et ymmärtänyt ensimmäistä lainaamaasi viestiä. Ehkä parit palikkatestit juhannuspäivään saisivat aivosi raksuttamaan? :-D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaa geeneissä. Kyllä se vaatii harjoittelua.

Ymmärrätkö mikä ero on lahjakkuudella ja opitulla? Ilman lahjakkuutta ei opi.

Täyttä basaa tämä väite. Vasta viimeisen prosentin kymmenyksen kohdalla lahjakkuus pesee kovan työn, olettaen siis että lahjakas tekee töitä kovin.

Jännä ajatus. Mihin mensan testi mielestäsi perustuu? Tietokone jossa on tehokkaampi prosessori on parempi työväline

Tiedät toivottavasti sen, että esim hiukkasfysiikkaa ei tehdä mensan testejä hakkaamalla.

Lisäksi tietokoneella ei tee mitään, jos sitä ei käytä. Täs

Mistä tuollainen negatiivisuus johtuu? Tuliko mensan testissä 95?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaa geeneissä. Kyllä se vaatii harjoittelua.

Ymmärrätkö mikä ero on lahjakkuudella ja opitulla? Ilman lahjakkuutta ei opi.

Oppii kyllä, mutta vaatii enemmän työtä ja sinnikkyyttä.

Ei. Isäni on todella hyvä matematiikassa. Olen aviomiehenki kanssa todennut, että matematiikan oppiminen vaatii vaan sen, että osaa henkisesti rauhoittua ongelman äärelle. Meillä molemmilla on lapsuudessa se, että matematiikka on mennyt ala-asteen alkuaikoina hyvin, mutta siinä 10-12v ikäisenä kummankin kotona on ollut rajua alkoholinkäyttöä vanhempien toimesta ja tuohon aikaan kummallakin meistä on laskenut kouluarvosanat. Se lapsen kokema stressi jäytää taustalla ja häiritsee keskittymistä.

Me molemmat ollaan vasta lähempänä kolmekymppisiä alettu käymään mun vanhoja lukion lyhyen matikan kirjoja läpi ja todettu, että eihän tässä ole mitään vaikeaa. Tämän ikäisenä ja tietyt asiat elämässä saavuttaneena (lapset, okt ja vakityöt) mieli on melko tyyni. Helpompi keskittyä. Itselläni tosin matematiikantaju alkoi aueta kun aloin tehdä tutoriaalien avulla omia ohjelmointiprojekteja.

Jos teitä häiritsee se, että ette osaa matikkaa, opetelkaa. Ennen yhtälöiden tuijottamista tehkää rentoutusharjoituksia ja opetelkaa olemaan tyyni. Kyllä se sieltä lähtee setviytymään. Tästä on apua jos aikuisena päättää tehdä alanvaihdon ja haluaakin opiskella esim. lääkäriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytär on laskenut ihan kivasti sen jälkeen, kun teimme selväksi x- ja y-jutut yhtälöistä.

Sanoin sille, että nuo on vaan merkkejä ja niistä ei tarvi välittää. Ihan yhtä hyvin voit laskea, vaikka piirtäisit auringon yyn kohdalle ja kuun x:n tilalle.

X ja Y on vain tapa ilmaista asiaa. Voisi olla vaikka ö ja ä tai k ja p. Lopputulema on sama.

Juuri nämä olivat minulle käsittämättömiä asioita koulussa. Ymmärrän hyvin, että voidaan laskea 6+7 tai 34 x 784. Mutta X ja Y? En ymmärrä.

Tottakai periytyy, ihan niin kuin muutkin lahjakkuudet.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Isäni on todella hyvä matematiikassa. Olen aviomiehenki kanssa todennut, että matematiikan oppiminen vaatii vaan sen, että osaa henkisesti rauhoittua ongelman äärelle. Meillä molemmilla on lapsuudessa se, että matematiikka on mennyt ala-asteen alkuaikoina hyvin, mutta siinä 10-12v ikäisenä kummankin kotona on ollut rajua alkoholinkäyttöä vanhempien toimesta ja tuohon aikaan kummallakin meistä on laskenut kouluarvosanat. Se lapsen kokema stressi jäytää taustalla ja häiritsee keskittymistä.

Me molemmat ollaan vasta lähempänä kolmekymppisiä alettu käymään mun vanhoja lukion lyhyen matikan kirjoja läpi ja todettu, että eihän tässä ole mitään vaikeaa. Tämän ikäisenä ja tietyt asiat elämässä saavuttaneena (lapset, okt ja vakityöt) mieli on melko tyyni. Helpompi keskittyä. Itselläni tosin matematiikantaju alkoi aueta kun aloin tehdä tutoriaalien avulla omia ohjelmointiprojekteja.

Jos teitä häiritsee se, että ette osaa matikkaa, opetelkaa. Ennen yhtälöiden tuijottamista tehkää rentoutusharjoituksia ja opetelkaa olemaan tyyni. Kyllä se sieltä lähtee setviytymään. Tästä on apua jos aikuisena päättää tehdä alanvaihdon ja haluaakin opiskella esim. lääkäriksi.

No rajansa kaikella, mutta tuosta olen samaa mieltä, että ongelmanratkaisutaitoa on mahdollista harjoitella, ja onnistumiset ruokkivat motivaatiota, jolloin ihminen voi löytää todellisen potentiaalinsa.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti matematiikka toimii plus, kerto, miinus ja jakolaskuilla. Kaikki derivointi ja integrointi on tosiasiassa noiden käyttöä vain hieman eri säännöillä.

Mitä sitten? Jos ei opi niitä muita sääntöjä tai edes perussääntöjä, vaikeaa on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti matematiikka toimii plus, kerto, miinus ja jakolaskuilla. Kaikki derivointi ja integrointi on tosiasiassa noiden käyttöä vain hieman eri säännöillä.

Mitä sitten? Jos ei opi niitä muita sääntöjä tai edes perussääntöjä, vaikeaa on. 

Ei se tosiaan paljon lohduta, että kaikki perustuu plus, kerto, miinus ja jakolaskuihin, kun teorioita ja kaavoja on todella monimutkaisia. Lisäksi niitä teorioita pitäisi osata soveltaa käytännössä ongelmiin, joista ei vielä tiedä, kuinka ne tulisi ratkaista. Eli loogista päättelyä ja ongelmanratkaisutaitoa tarvitaan paljon. Harjoittelua tietenkin myös. Ja etenkin motivaatiota harjoitteluun.

Vierailija kirjoitti:

Tämän ikäisenä ja tietyt asiat elämässä saavuttaneena (lapset, okt ja vakityöt) mieli on melko tyyni. Helpompi keskittyä.

Ikä voi tarkoittaa sitäkin, että on kokenut tukun liian vaikea asioita, eikä mieli todellakaan ole tyyni. Jopa ne mainitsemasi lapset, talot ja vakityöt voivat aiheuttaa niin paljon stressiä, ettei matemaatiikan opiskelusta tule mitään. 

Elämä ei mene kaikilla samalla tavalla, vaikka sinä mukamas viisaana vanhana niin olet erehtynyt luulemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytär on laskenut ihan kivasti sen jälkeen, kun teimme selväksi x- ja y-jutut yhtälöistä.

Sanoin sille, että nuo on vaan merkkejä ja niistä ei tarvi välittää. Ihan yhtä hyvin voit laskea, vaikka piirtäisit auringon yyn kohdalle ja kuun x:n tilalle.

X ja Y on vain tapa ilmaista asiaa. Voisi olla vaikka ö ja ä tai k ja p. Lopputulema on sama.

 

Juuri nämä olivat minulle käsittämättömiä asioita koulussa. Ymmärrän hyvin, että voidaan laskea 6+7 tai 34 x 784. Mutta X ja Y? En ymmärrä.

 

Tuntemattomia muuttujia, joiden arvot halutaan ratkaista. Joku reaalimaailman ongelma, jossa haluat ratkaista jonkun arvon matemaattisella kaavalla.