Periytyykö matemaattinen lahjakkuus vanhemmalta lapselle?

Vierailija kirjoitti:

Periytyminen on toki aina osittain satunnaista. Matemaattiseen lahjakkuuteen vaikuttaa useita geenejä, ja on aina vähän arpapeliä, millaisen yhdistelmän vanhempiensa geeneistä lapsi saa. Mutta jos vanhemmat ovat matemaattisesti lahjakkaita, on toki todennäköisempää, että lapsetkin saavat näitä lahjakkuusgeenejä. Saman perheenkin lapsilla voi kuitenkin olla merkittäviä eroja tässä suhteessa.

Lahjakkuuden periytymisen lisäksi myös ympäristötekijöillä on vaikutusta. Jos vanhemmat ovat kiinnostuneita matematiikasta, niin hyvin todennäköisesti jo lapsen ollessa pieni kotona kiinnitetään huomiota matematiikan oppimisessa tarvittaviin perusasioihin. En tarkoita sitä, että varsinaisesti välttämättä harjoiteltaisiin esim. yhteen- ja kertolaskuja, vaan että ihan sen enempiä ajattelematta esim. käytetään käsitteitä enemmän ja vähemmän tai lasketaan esineiden lukumääriä. Matematiikasta kiinnostuneet vanhemmat eivät välttämättä edes t

Ja kasvamisen myötä ihmisen mahdollisuudet vaikuttaa omaan ympäristöönsä todennäköisesti lisääntyy, eli geenit ja ympäristö tavallaan alkaa toimia yhdessä ja vaikuttaa toisiinsa. Esim. koulussa, harrastuksissa, kaveripiirissä ja ihan arjen yksittäisissä tilanteissa voidaan valita (huomaamattakin) asioita, jotka tavallaan vahvistaa tai heikentää omien geenien toimintaa, etenkin kun näitä valintoja tapahtuu tosi paljon.

Esimerkkinä minä olen todella huono matematiikassa. Eikä ainakaan auta, etten ole siitä yhtään kiinnostunut. 

Molemmat tytöistäni ovat taas melko hyviä matematiikassa. Heillä eri isät, jotka korkeintaan keskinkertaisia matikassa. 

Olen ajatellut, että olisi jotain tekemistä sillä, että isäni on huippuhyvä matikassa. Äitini taas ei.

Saattaa periytyä. Todennäköisesti matemaattisesti lahjakkailla vanhemmilla on myös positiivinen asenne laskemiseen ja ovat valmiita auttamaan lasta matematiikan kotitehtävissä, joka on hyödyksi lapselle. 

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisistä, joita pidetään matemaattisesti lahjakkaina, on keskivertofiksuja ja ainoastaan ahkeria. Onko edes olemassa matemaattista lahjakkuutta? Itse luin pitkän matikan, kirjoitin ällän. Hain 1981 Atk-insituuttiin ja pääsykokeissa olin matemaattista keskitasoa. Sanasujuvuuteni oli testiryhmän, eli yli 300 testatun paras. Enpä tiennyt tuollaista lahjaa omaavani. Luulin olevani kovastikin matemaattinen. Matematiikan osaaminen on asenteesta ja peruslahjoista ainoastaan kiinni.

En usko, että pelkkä asenne riittää. Lahjakkuuden lisäksi jonkun täytyy opettaa matematiikan perusasiat. Eihän sahalla ja vasarallakaan tee mitään, ellei niitä osaa käyttää.

Nykyinen alakoulu ei mitenkään tue matematiikan oppimista, eivätkä "moderneimmat koulut" tukeneet sitä edes 30 vuotta sitten. Laskutaito ei ole edes arvosteluperuste.

Alakoulun matematiikan opetuksesta joutuvat huolehtimaan vanhemmat, kaverit tai isovanhemmat, mikäli haluavat lapsen oppivan laskemaan. Yläaste sujuu jo helpommin, jos joku on opettanut perusasiat.

Vierailija kirjoitti:

Saattaa periytyä. Todennäköisesti matemaattisesti lahjakkailla vanhemmilla on myös positiivinen asenne laskemiseen ja ovat valmiita auttamaan lasta matematiikan kotitehtävissä, joka on hyödyksi lapselle. 

Positiivinen asenne varmasti pitää paikkansa, mutta ei oikeasti matematiikassa lahjakas lapsi tarvitse vanhempiensa apua kotitehtävissä - ei edes lukion pitkässä matematiikassa. Sen sijaan keskinkertaiselle lapselle vanhempien avusta voi olla paljon hyötyä.

Miksi tästä asiasta edes keskustellaan? Lapsi saa matemaattiset geenit tai sitten ei saa. Minkäänlainen opetus ei korvaa lahjakkuutta. 

 

Meidän kolmesta lapsesta kaksi sai ne geenit, yksi ei. Ei auta vaikka vääntäisit rautalangasta, ei ole hänelle helppoa. Kaksi muuta laskee mitä vaan ja hahmottaa mm tilavuudet ennen kuin kerkeät lukea tehtävän loppuun.

Ei, kyllä se vaatii harjoittelua. 

Matemaattisesti lahjakas vanhempi todennäköisesti käyttää lapsensa kanssa matikkaa, kiinnittää lapsen huomion lukumääriin ja niiden muutoksiin, ja aikuisen kiinnostuksen kohteet helposti kiinnostavat lastakin jos kasvaa niiden keskellä ja innostus tarttuu. 

Jos toivot lapsestasi matemaattisesti taitavaa, lisää matemaattisia käsitteitä puheeseesi. Tämän hiekkaämpärin tilavuus on suurempi kuin tämän, sinne mahtuu enemmän hiekkaa sisälle. Laita nuo viisi autoa lelulaatikkoon. Minulla on suuremmat kengät kuin sinulla. Montako lihapullaa lautasella on nyt? Entä kun syöt yhden? Jne

T.varhaiskasvatuksen ope

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaa geeneissä. Kyllä se vaatii harjoittelua.

Oma lapsi pääsi opiskelemaan yliopistoon matematiikkaa varmaan sinnikkyytensä ansiosta. Oli innostunut jo matematiikasta peruskoulussa ja sai opettajalta lisätehtäviä, koska teki tehtävät nopeasti valmiiksi. Yläkoulu- ja lukioikäisenä ilmoitti, minkälaisia matematiikkaa käsitteleviä kirjoja haluaa lahjaksi. 

Lukiossa häntä kiritti opiskelussa aito matematiikkanero, jonka ei tarvinut istua, miettiä ja laskea yhtä pitkään uusia asioita kuin oman lapseni. Siksi sanon, että sinnikkyys on suurempi vaikuttava tekijä kuin synnynnäinen nerous ainakin hänen tapauksessaan. Matematiikkanero pääsi lääketieteelliseen. Se on suorempi tie hyviin tuloihin.

 

Oma lapseni ei jaksa nyt miettiä sitä vielä, että todennäköisesti päätyy joskus matematiikan aineopettajaksi. Jos niin käy, on ainakin hänellä oppilaille hyvä sanoma siinä ettei suurimmalle osalle tule matematiikan osaaminen annettuna lahjana vaan sitä pitää sinniskkäästi opiskella ja harjoittaa. Matematiikkaa tarvitaan todella paljon elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Juu, äidiltä.

Kuinka niin? Vielä 50 vuotta sitten perheen mies hoiti perheen raha-asiat. Antoi vaimolleen rahaa talousmenoihin. Se, että pitää kirjaa tuloista ja menoista ruutuvihkoon ei vaadi suurta matemaattista lahjakkuutta. Miehet joutuivat miettimään palkan riittämistä kaikkiin muihin paitsi kotitalousmenoihin. 

Kyllä. Muistan lukeneeni, että vieläpä äidiltä. Äitini on matemaattisesti lahjakas, hyvä piirtämään ja laulamaan, eli taiteellisuuttakin on, ja toki myös kädentaidoissa, samoin minä olen sitten pärjännyt hyvin matikassa vaikka kiinnostusta ei kovinkaan paljon ollut ja minun tyttäreni on ollut kaikissa aineissa hyvä, on myös kielellisesti lahjakas.

Vierailija kirjoitti:

Matematiikka on kieliä helpompaa. Kaikkea ei tarvi opetella ulkoa. Voi fundeerata ja soveltaa.

Minä kirjoitin aikoinaan reaalista L:n ihan laskemalla kemian laskuja. Ajattelin, että pääsen sillä tavalla vähimmällä kokeesta. Enkä todellakaan ole mikään matemaattinen lahjakkuus. Ihan lyhyttä matematiikkaa luin, koska olin lukion reaalilinjalla.