Periytyykö matemaattinen lahjakkuus vanhemmalta lapselle?
Kommentit (91)
Ei. Isoisän isä oli matikan opettaja. Isoisä oli kai ihan perus ok matikassa. Kaksi hänen lapsistaan päätyi matemaattiselle alalle ja sitten on minun isäni, joka ei ymmärrä matikasta hölkäsen pöläystä. Vaarini on lahjakas matematiikassa, mutta äitini ei todellakaan. Enkä myöskään minä. Olen kielellisesti hyvin lahjakas niin kuin isäni.
Ei periydy. Se tulee Jumalalta, jos on tullakseen.
Geeniarvonta määrää. Jos kumpikin biologinen vanhempi on matemaattisesti lahjakas, lapsetkin todennäköisesti ovat. Jos vain toinen on, on 50/50 periikö lapsi juuri tuon ominaisuuden. Mun mies on matemaattisesti lahjakas ja myös toinen lapsistamme on. Toinen lapsi on tällainen höntti, kuten minä.
Tytär on laskenut ihan kivasti sen jälkeen, kun teimme selväksi x- ja y-jutut yhtälöistä.
Sanoin sille, että nuo on vaan merkkejä ja niistä ei tarvi välittää. Ihan yhtä hyvin voit laskea, vaikka piirtäisit auringon yyn kohdalle ja kuun x:n tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kummastakin vanhemmasta. Tutun perheen isä on DI ja vaimonsa sellainen ns. nätti edustusvaimo. Lapset ovat yhtä hyviä matematiikassa äitinsä kanssa.
Niinpä. Äidin kautta nimenomaan periytyy. Tämä kannattaisi niitä ns. edustusvaimoja ja palkintovaimoja naivien menestyjämiesten muistaa. Ettei tule puupäälapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, äidiltä.
No ei varmastikaan. :D
Miksi ei? Itsellä omakohtaista kokemusta.
Lapseni saa kymppejä matikassa. Itse olen niin huono matikassa että epäilen jopa kärsiväni dyskalkuliasta.
Kyllä. Olen nainen ja perinyt matemaattisen lahjakkuuden isältäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kummastakin vanhemmasta. Tutun perheen isä on DI ja vaimonsa sellainen ns. nätti edustusvaimo. Lapset ovat yhtä hyviä matematiikassa äitinsä kanssa.
Niinpä. Äidin kautta nimenomaan periytyy. Tämä kannattaisi niitä ns. edustusvaimoja ja palkintovaimoja naivien menestyjämiesten muistaa. Ettei tule puupäälapsia.
Lopettakaa näiden typerien yleistyksien tekeminen. Geenit toimii vähän monimutkaisemmin kuin "äidiltä periytyy X ja isältä Y".
Älykkyys periytyy äidiltä. Ihan tutkitusti. Uskoisin, että se pätee myös matematiikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Äidiltä lapsille se tuntuu periytyvän, koska itse en ole matemaattisesti huippulahjakas, eivätkä ole lapsenikaan. Toki pitkän matikan kuitenkin luin lukiossa. Sitä vastoin mieheni laskee paremmin ja kirjoitti pitkän matikan minua paremmin.
Tuttavalapset ovat kympin oppilaita matikassa, kuten äitinsäkin oli. Isä on keskivertoa matikassa.
Minun vaimoni on surkea matematiikassa. Laskee sormia avuksi käyttäen yksinkertaisenkin laskun. Minä olin aika hyvä matematiikassa ja olen töissä tekniikan insinöörialalla. Lapseni on erittäin hyvä matematiikassa.
Matemaatkko suvuissa on paljon Asperger porukkaa.
Osa ihmisistä, joita pidetään matemaattisesti lahjakkaina, on keskivertofiksuja ja ainoastaan ahkeria. Onko edes olemassa matemaattista lahjakkuutta? Itse luin pitkän matikan, kirjoitin ällän. Hain 1981 Atk-insituuttiin ja pääsykokeissa olin matemaattista keskitasoa. Sanasujuvuuteni oli testiryhmän, eli yli 300 testatun paras. Enpä tiennyt tuollaista lahjaa omaavani. Luulin olevani kovastikin matemaattinen. Matematiikan osaaminen on asenteesta ja peruslahjoista ainoastaan kiinni.
En perinyt äitini matikkapäätä. En edes halunnut lukiossa pitkää matikkaa, koska yläasteenkin matematiikka tuntui vaikealta, vaikka sainkin siinä kiitettävät arvosanat.
Elämänkokemukseni mukaan sanon, että kyllä matematiikan osaamiseen tarvitaan lahjakkuutta opiskelun lisäksi. Olen tehnyt yli 30 vuoden työuran numeroiden ja laskemisen parissa ja vaikka päivittäinen työkokemus ja rutiini ovat jonkin verran auttaneet laskemisessa, niin kyllä se silti tuntuu epämukavalta ja työläältä. Usein joudun tarkistamaan laskelmani vähintään kolme kertaa, toisin kuin kirjoitetun tekstin. Kirjoitettu teksti sujuu itsekseen.
Oikeasti matematiikka toimii plus, kerto, miinus ja jakolaskuilla. Kaikki derivointi ja integrointi on tosiasiassa noiden käyttöä vain hieman eri säännöillä.
Vierailija kirjoitti:
En perinyt äitini matikkapäätä. En edes halunnut lukiossa pitkää matikkaa, koska yläasteenkin matematiikka tuntui vaikealta, vaikka sainkin siinä kiitettävät arvosanat.
Elämänkokemukseni mukaan sanon, että kyllä matematiikan osaamiseen tarvitaan lahjakkuutta opiskelun lisäksi. Olen tehnyt yli 30 vuoden työuran numeroiden ja laskemisen parissa ja vaikka päivittäinen työkokemus ja rutiini ovat jonkin verran auttaneet laskemisessa, niin kyllä se silti tuntuu epämukavalta ja työläältä. Usein joudun tarkistamaan laskelmani vähintään kolme kertaa, toisin kuin kirjoitetun tekstin. Kirjoitettu teksti sujuu itsekseen.
Ymmärrän sinua. Mullakin on kokemusta siitä, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Mulla se on kielet. Olin niin paska, kuin ikinä voi olla. Nykyisin puhun sujuvaa kiinaa ja osaan suunnilleen kirjoittaakin.
Kyllä sillä jotain tekoa on perimällä. Poika on lahjakas matematiikassa ja kädentaidoissa kuten isänsä ja enonsakin. Minulla taas ei noita taitoja häävisti oo. Myös serkkupojat ovat fiksuja.
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys periytyy äidiltä. Ihan tutkitusti. Uskoisin, että se pätee myös matematiikkaan.
Sitten tuo lapsi ei oo mun. Näyttää kyllä isältään ja on mun suvun piirteitä , mutta kuka sen äiti on...lapsi on älykäs ja minä en tosiaan.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti matematiikka toimii plus, kerto, miinus ja jakolaskuilla. Kaikki derivointi ja integrointi on tosiasiassa noiden käyttöä vain hieman eri säännöillä.
Jos hahmotat kaavat ja opit säännönmukaisuudet, voit periaatteessa laskea kaiken.
Matematiikka on kieliä helpompaa. Kaikkea ei tarvi opetella ulkoa. Voi fundeerata ja soveltaa.
Äidiltä lapsille se tuntuu periytyvän, koska itse en ole matemaattisesti huippulahjakas, eivätkä ole lapsenikaan. Toki pitkän matikan kuitenkin luin lukiossa. Sitä vastoin mieheni laskee paremmin ja kirjoitti pitkän matikan minua paremmin.
Tuttavalapset ovat kympin oppilaita matikassa, kuten äitinsäkin oli. Isä on keskivertoa matikassa.