Mitä ihmettä tekisin ton miehen kanssa?

Mies alkoi kostaa seksin puutetta jos jonkinlaisilla tempuilla ja nyt onkin ero tulossa. Ei tietenkään pelkästään seksin takia mutta siitä se alkoi.

Toivottavasti ei sentään eroon johda, kaikki muuten ok! Mutta täytyykö minun olla aina se joustava osapuoli? En yksinkertaisesti jaksa ajatella illalla koko asiaa kuin tosi harvoin. Ja tuntuu että minun pitäisi olla lähes aina se aloitten tekijä. Esim pukeutua seksialusasuihin jne muuten ei koske pitkällä tikullakaan. ap

Kyllähän lapsikin uhmaa, jos ei saa huomiota.



Itsekin kaipaat huomiota (jotta saat levätä ja mies hoitaa lapset) ja koska et itse saa ko. huomiota, et huomioi miestä. Negatiivinen kierre on valmis ja lapset kärsii sivussa myös väsyneistä ja kireistä vanhemmista.



Sinä voit sen negatiivisen kierteen katkaista antamalla kerran miehelle. Tästä mies ilostuu ja antaa sinun levätä ja taas jaksat huomioida miestä. Ja sitten on positiivinen kierre valmis ja kaikki on onnellisia.



Ja sinun ei ole pakko antaa miehellesi. Voit tietysti odottaa, että miehesi keksii olla se, joka ensimmäisenä katkaisee kierteen antamalla sinun nukkua ja huomioimalla sinua. Mutta myös sinä voit sen tehdä. Kumpi antaa ensin periksi vai antaako kumpikaan. Jos ette kumpikaan anna periksi, niin erotkaa edes ettette pilaa lasten elämää huonolla suhteellanne.

rauhallisesti jaksamisestasi.....miesten kanssa pääsee parhaaseen tulokseen, kun on itse kauhean ymmärtäväinen ja rauhallinen. Välillä on vaan niin, että väsyneiden ihmisten kesken alkaa ikäänkuin negatiivisuus kiertää kehää ja jos ei ajoissa yritä katkaista sitä ja kääntää sitä toiseen suuntaan tulee jopa ero lopputulokseksi. Mulla oli tosi vaikeaa ja katkeraa vauvan kanssa noin vuoden verran siitä kun hän täytti puoli vuotta siiheksi kun tuli puolitoistavuotiaaksi. En viitsi mennä yksityiskohtiin, mutta jossain vaiheessa tajusin, että katkeroidun jos en käsittele asiaa ensin itseni kanssa ja sitten miehen kanssa. Mietin pohdin ja vihasin miestä, rakastin miestä....lopputulema oli kuitenkin se, että asetuin myös hänen osaansa ja sitä kautta näin kaiken uudella tavallla. Ei se isäksi tulokaan niin yksinkertaista ole. Mies kaipaa myös huomiota ja ennen kaikkea hänen täytyy saada olla naiselleen sankari...No meidän kohdalla alkoi parempi elämä, muttei se ollut helppoa. Mies piti myös laittaa seinää vasten, ettei ihan tiskirätiksi ruvettu. Ei saa olla liian kilttikään. Äh tää varmaan kuulostaa vähän vaikeatajuiselta, mutta yritin ainakin.

Järkevältä kuulostaa. En vain tajua mistä tämä on yht´äkkiä alkanu, ei meillä ennen tällaista ollut. Ei me ennenkään useita kertoja viikossa rakasteltu mutta tämä juttu tuntuu oudolta..

aamulla että tulisi kaveriksi ja siinä samalla halaa ja suukottele...