Lue keskustelun säännöt.
Exän nyksä, mille tuntuu
20.06.2024 |
Kun sun uuden kodin pöydällä koristeena on mun valitsema ja ostama koriste-esine? Yksi niistä monista tavaroistani joita se sun rakas ei mun antanut ottaa mukaani. Kuten vaikka ne viinilasit, maistuuko viini hyvälle niistä? Ne olen kaikki saanut lahjaksi. Kuten niitä muitakin arvokkaampia astioita, minun lahjoja kaikki, läheisiltäni saatuja. Ja se aun rakas, se ne vaati itselleen. Ja ne isot viherkasvit, kaikki minun tarkkaan valitsemiani, ostamiani ja rakkaudella pienestä isoiksi kasvattamiani.
Entä ne mun lapset, joiden kanssa sä asut ja elät. Miten sä selität itsellesi sen, että se sun rakas laittaa lapset valitsemaan vanhempiensa välillä, ja tekee kaikkensa että niiden lasten äiti ajetaan ulos niiden lasten elämästä? Miten sä selität sen itsellesi ja pystyt itsekkin äitinä hyväksymään sen? Miten sä voit elää semmosen vääryyden keskellä? Mitä sulle valehdellaan minusta? Heräätkö edes, kun sosiaaliviranomaiset puuttuvat sen sun rakkaasi toimiin lastensa kanssa? Selitelläänkö sekin sinulle valheilla? Laitetaan minun syyksi? Ja sinä uskot. Nielet sen kaiken soopan. Ja olet kokoajan syvemmällä suossa.
Menee muutama vuosi, niin sulle tulee karu herätys ja ymmärrät. Toivottavasti sä tajuat lähteä ajoissa.
Mutta, heräisit. Avaa silmät. Älä anna sen tyypin hajottaa sua. Kyseenalaista. Vaikka, tiedänhän minä että se saa aikaan vaan vaikeuksia.
Pidä huoli itsestäsi, lapsistasi, ja niistä minun lapsista. Älä kadota itseäsi. Se mies on sairas.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku nainen vastata.
Kolmannessa persoonassa; nyxän exällä on varmasti paha mieli, mutta onko tällä nyxän nyxällä tästä vielä vielä parempi mieli, kun "tietää olleensa uniikki lumihiutale, jonka takia mies jätti toisen naisen". Nostaako se itsetuntoa ja pissiä päähän?
Sairas (kallu)maailma
Viisas ihminen ei saa keksejä toisen surusta.
Siis kiksejä. 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun tarina on muuttunut matkan varrella jo niin paljon alkuperäisestä, että en usko enää sanaakaan. Kärsitkö sä mt-ongelmista?
Kuka on niin sekasi että jaksais miettiä exän nyksiä tai koko exää ollenkaan?
Ja jaksaa raapustaa asiasta vielä sellasen tekstipläjäyksen ettei sitä kukaan jaksa lukia paria lausetta pitemälle.
Minun eksäni piti kaikkea yhteisenä, paitsi minun vaatteitani, joten kun lähdin otin vain vaatteeni. Avioeron ositusta hän pitkitti niin pitkään, että minun oli pakko suostua kohtuuttomaan ositukseen, jotta vältyn luottotietojen menetykseltä. Ehtoihin kuului että luovun kaikesta irtaimesta pilkkahintaan. Eipä niille hintaa olisi voinut määrittääkään, koska siellä oli lasteni koulupiirustukset ja muut jotka olin säästänyt (eksä ei niitä välitellyt tallettaa), vanhempieni häälahjoja, isovanhempieni vanhoja astioita, kaikki valokuvat, saamani lahjat ja muistot vuosien varrelta.
Totesin, että pitäköön hyvänään, ahne friikki. Ehkä näen ne vielä joskus kun lapset perivät isänsä.
Oudon katkera juttu. Olen itse pitkässä suhteessa mieheen, jolla lapset ovat exän kanssa. Yksi triosta jo täysi-ikäinen.
Viimeksikin tavatessamme hän tuli ja halasi minua ja sanoi että tosi kiva nähdä pitkästä aikaa. Emme ole tunteneet muutoin enkä heidän eroon liity mitenkään.
Joten oletan, että hän fiksuna naisena arvostaa sitä, että minäkin rakastan hänen aikuistuvia lapsiaan - mutta en kuvittele olevani äiti.
Ja korostan sitä aina, kun koen että asia on vanhemmille kuuluva. Minulle kyllä puhuvat kaikista asioistaan. Rakastan kuin olisivat omiani ja kyllä he sen tietävät.
En ymmärrä miksi pitäisi tehdä asioista hankalia, jos aidosti tunnetasolla ollaan menty eteenpäin. Keskimäärin ihmiset ovat fiksuja ja mukavia, kun heitä kohtelee hyvin.
Mies on hyvä ihminen, exä on myös, he vain eivät ajan saatossa enää ole sopineet toisilleen. Kaikki tavarahommat on ratkaistu jo vuosia ennen minun tuloani.
Olen pitänyt myös oman kotini ja aion pitää jatkossakin, joten yhdenkään kipon perässä en ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta on mielenkiintoisinta että nää tavarat kiinnostaa aloittajaa enemmän kuin lapset. En ole ihan vakuuttunut että aloittajan näkökulma on ihan koko totuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavara on vaan tavaraa ja varsinkin sille nyxälle, ei ne merkitse hänelle mitään, vaikka sinulle merkityksellisiä ovatkin.
Karmean kuuloinen ukko kyllä, toivottavasti ei taas lapset kärsi.
Minä en ole tavaraan kiintynyt ihminen, mutta en silti tykkäisi asua asunnossa, jossa kaikki on entisen naisen tekemää. Millaiselle ihmiselle tämä ei merkitse mitään?Miksi sä kohdistat kaiken vihasi siihen uuteen naiseen? Ei se ole sua loukannut, vaan sun ex-mies.
En vihaa ketään. Kysyn vain, millainen ihminen ei välitä? Itse kun en tunne henk koht ketään, joka ei välittäisi.
Miksi sä välität sen välittämisistä? Älä tuhlaa energiaa tollaseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsellinen aloitus. Mitä sulle exäsi asiat kuuluu, saati sit exäsi nyxän?
En ole tullut koskaan mieleenkään tällainen...
Mä olin jätetty osapuoli. Äijä vei mennessään just sen mitä halusi, mutta ei esim. yhdessä rakentamaamme omakotitaloa. ;-)
Ei ole tullut koskaan mieleenkään, että nyksäni kokisi tämän talon jotenkin ahdistavaksi, koska ollaan yhdessä eksän kanssa rakennettu tämä ja tehty kaikki ratkaisut keittiön, sisustuksen sun mun suhteen.
Tai että sitä eksän nyksää, jonka vuoksi se lähti, harmittaisi istui mun valitsemilla nahkasohvilla jne.
Ero oli ero. Ja paska ero olikin, kun ukko lähti uuden naisen perään mun ollessa raskaudessa ja kaikki asiat piti riitauttaa ja tehdä mahdollisimman vaikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en kotiutunut toisen huusholliin, vaikka oltiin jo oltu yhdessä ennen kuin mies perusti perheen toisen kanssa, ja siis minä olin se joka lähti kauan ennen tätä. Yritettiin siis uudelleen ja mies oli eronnut jo kauan aiemmin. En osannut ajatella että se olisi minun kotini, tuntui että olen aina vain vieraana.
Vierailija kirjoitti:
Minä en kotiutunut toisen huusholliin, vaikka oltiin jo oltu yhdessä ennen kuin mies perusti perheen toisen kanssa, ja siis minä olin se joka lähti kauan ennen tätä. Yritettiin siis uudelleen ja mies oli eronnut jo kauan aiemmin. En osannut ajatella että se olisi minun kotini, tuntui että olen aina vain vieraana.
Mitä se haittaa jos on vieraana. Voisin hyvin olla jonku naisen petivieraana jatkuvasti 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljesten vaimoina alku oli melkoista. Nimittäin eräänä juhannuksena 6 vuotta sitten kun seurustelin herran A:n kanssa, menimme mökille ja sinne tuli myös A:n veli, herra B oman naisystävänsä kanssa. Siinä ilolienten ja saunomisten ja syömisten ja pelleilyjen seassa illan hämärtyessä mentiin yösaunaan.
Saunassa sitten meno meni villiksi ja veljekset vaihtoivat naista, minä en edes huomannut tapahtumaa, säpsähdin vasta kun B:n nainen alkoi voihkimaan ja sanoi että A:llä on parempi kuin B:llä. No, riemu jatkui seuraavankin päivän, ja sitä seuraavana aamuna oli kaikille selvää, että en mennytkään A:n autoon vaan B:n autoon ja toisinpäin.
Minä olen naimisissa B:n kanssa, yksi lapsi, toinen tulossa. Myös A on naimisissa tän toisen naisen kanssa. Meillä synkaa hyvin, ollaan vuosi sitten otettu lyhyempänä versiona uusiksi. Meillä naisten kesken ei ole ongelmia, tavaraa, vaatteita, kenkiä ym lainataan tarvittaessa ja toistemme synttärit ym muistetaan, kummejakin he ovat lapsellemme.
Ei ehkä jokapäiväinen juttu, mutta meillä toimii mainiosti.
En minä ole katkera. Enkä minä kaipaa yhtään tavaraa, materian menetys oli pieni paha.
Tapa millä ne ex itselleen vaati oli todella väärä. Mutta tästäkin olen yli. Hän eläköön itsensä kanssa loppu elämänsä.
Aloituksessa pohdin sitä nyksää, että mitähän soopaa hänelle minusta puhutaan, millä ne asiat perustellaan mitä minulle on tehty ja tehdään? Koska jos se nyksä tietäisi totuuden, miten hän ikinä voisi elää siinä tietoisuudessa ja hyväksyä nykyisensä tekemät asiat? Mietin sitä, mille ne asiat, tavarat jne siitä nykyisestä tuntuu? Miettiikö hän koskaan että jotain mätää tässä hommassa nyt on??
Toki, elän omaa elämääni eteenpäin enkä liiemmin exälle ja nykyiselleen ajatuksia suo. Joskus sitä vaan pohtii asioita. Tämä ei kuitenkaan mitenkään vaikuta elämääni, enkä ryve näissä asioissa. Olen itse jo yli. Toki lasten kohdalla en koskaan tule antamaan exälle anteeksi toimiaan. Tekee niin väärin omia lapsiaan kohtaan kun koskaan voi. Pahinta perheväkivaltaa. Joka naamioidaan varsin taitavasti. Tästä puolesta en edes halua täällä avautua.
Ja vielä, tuolla aiemmin on kirjoitettu minuna viestejä jotka ei ole minun kirjoittamiani.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse nähnyt, miten ne on esillä ja käytössä.
No se selittää katkeruutesi. Olisit taistellut lastesi puolesta.
Vierailija kirjoitti:
En minä ole katkera. Enkä minä kaipaa yhtään tavaraa, materian menetys oli pieni paha.
Tapa millä ne ex itselleen vaati oli todella väärä. Mutta tästäkin olen yli. Hän eläköön itsensä kanssa loppu elämänsä.
Aloituksessa pohdin sitä nyksää, että mitähän soopaa hänelle minusta puhutaan, millä ne asiat perustellaan mitä minulle on tehty ja tehdään? Koska jos se nyksä tietäisi totuuden, miten hän ikinä voisi elää siinä tietoisuudessa ja hyväksyä nykyisensä tekemät asiat? Mietin sitä, mille ne asiat, tavarat jne siitä nykyisestä tuntuu? Miettiikö hän koskaan että jotain mätää tässä hommassa nyt on??
Toki, elän omaa elämääni eteenpäin enkä liiemmin exälle ja nykyiselleen ajatuksia suo. Joskus sitä vaan pohtii asioita. Tämä ei kuitenkaan mitenkään vaikuta elämääni, enkä ryve näissä asioissa. Olen itse jo yli. Toki lasten kohdalla en koskaan tule antamaan exälle anteeksi toimiaan. Tekee niin
Hyvä jos elät. Avauksesi antoi aivan toisenlaisen kuvan.
Vierailija kirjoitti:
Katkeran exän ulinaa.
Naista vituttaa kun exän uusi on kivempi kun itse oli.
Ei mitään uutta auringon alla.
Mies vaihtaa AINA helpompaan ja heikompaan. Uuteen, jota on helpompi ohjailla haluttuun suuntaan. Miehellä ei aina ole edes tunteita uutta kohtaan, vaan tunteet ovat edelleen entistä kohtaan, jos ylipäätään ketään kohtaan sellaisia on. Miehelle helpompaa näin, pysyy tilanteen herrana jaa uusi ihastuksesta soikeana passaa isäntäänsä. Nähty on.
En kyllä yhtään ihmettele että aloittajan mies vaihtoi vaimoa.
Miehem nykyinen lähinnä säälittää. Nuorempi työkaveri, jolle todennäköisesti valehdellaan miehen exän narsistisuudesta ja mielenterveysongelmista, kuten minulle aikoinaan. Koskaan ei ollut itse miehessä vikaa. Työkaverinsakin olivat huonoja ketkuja ja jopa omat veljet. Kaikissa vika. Mies itse oli salaliittoihin uskova persu, joka paasasi koronarokotteiden kauheudesta kyllästymiseen asti.
Toivon, että nykyinen naisensa tajuaa lähteä, ennen kuin hänestä tulee seuraavalle se hullu exä.
En halua mitään tavaroita jotka erossa jäi, vein vain omimmat. Onneksi en hassannut kuin kolme vuotta. Puistattaa muistellakin, tuo kihlaus ja avoliitto oli totisesti elämäni suurin virhe.
Sen tarkennan, että en ole käynyt heidän uudessa kodissaan, en edes pihalla. Olen kuvista nähnyt, tahtomattani. Vältän kaikkea tietoa heidän elämästään aina kun voin.
Niin, varmasti exällä oli syynsä vaihtaa. Ja ero oli parasta varmasti meille kummallekkin. Sitä en ymmärrä, miksi ero piti exän puolelta hoitaa niin rumasti, miksi vielä vuoden päästä lähettelee asiattomia viestejä minulle. Ja miksi lapset pitää kaikin mahdollisin keinoin erottaa toisesta vanhemmastaan.
Minusta eron haluaminen oli ihan ok. Erota olisi pitänyt aikoja sitten. Olisi onnellinen uudessa suhteessaan, antaisin lapsilla olla kaksi tasavertaista vanhempaa ja kävisi kanssani asiallista kommunikointia lasten asioista, niistä joista pakko kommunikoida. Mutta näin ei ole. Ja se on nimenomaan ex joka käyttäytyy minua kohtaan todella asiattomasti. Ei minun tarvitse kuunnella sitä haukkumista ja arvostelua enää. Ikävä kyllä, haukkuu ja arvostelee minua sitten lapsillemme. Puhuu perättömiä asioita, valheita. Tuntuu itsekkin uskovan näihin aivan käsittämättömiin valheisiin joita syytää suustaan totuutena.
Ap
Viisas ihminen ei saa keksejä toisen surusta.