Olen yksinäinen ja lapseton 40-vuotias nainen - toisenlainen näkökulma

Moi kaikki yksinäiset ja lapsettomat!

Haluan täältä vaan huhuilla teille kaikille kaltaisilleni, jotka koette yksinäisyyttä ja surua yksinäisyydestä, kumppanittomuudesta ja ehkä lapsettomuudestakin, että ette lopultakaan ole yksin noiden suurien tunteiden kanssa ja kyseisissä tunteissa ei ole mitään hävettävää tai peiteltävää.

Ihminen saa tuntea surua, ikävää, kaipausta, katkeruutta, pettymystä, vihaa, raivoa, häpeää, epäoikeudenmukaisuutta, toivottomuutta, vääryyttä ja ihan mitä tahansa tunteita, mitä oma elämäntilanne herättääkään.

Voi olla vaikea uskoa seuraavaa, mutta mitä enemmän olemme valmiit tuntemaan tunteita ja annamme kaikenlaisten tunteiden vyöryä ylitsemme, nimeämme niitä, tunnustelemme niiden kehollisia vaikutuksia ja tietoisesti arvioimme tunteiden voimakkuutta ja voimakkuuden vaihtelua, olomme helpottaa. Tuntemalla tunteita teemme tilaa kaikille tunteille. Jos ei ole valmis kokemaan surua ja muita epämiellyttäviä tunteita, eivät miellyttävätkään tunteet löydä luoksemme. 

Vaikka vierellänne ei ole ehkä ketään jakamassa noita tunteita ja lohduttamassa, ympärillänne on jatkuvasti ihmisiä, jotka kokevat samoja tunteita erilaisissa elämäntilanteissa. Joku onnellisen näköinen parisuhteessa elävä, voi mielessään kokea suurta surua, pettymystä ja ahdistusta kumppaninsa kanssa. Joku onnellisen näköinen äiti tai isä, voi olla hyvin surullinen ja masentunut. 

Mitä voit tehdä? Anna itsellesi lupa tuntea kaikki tunteet, joita sisimpäsi sinulle tuottaa. Kerro itsellesi jokaisen vaikean tunteen äärellä, että sinä olet turvassa. Kuuntele sisintäsi ja kirkasta arvot, joita kohti haluat elämässä kulkea. Tee tekoja kohti arvojasi. Ja luota siihen viisauteen, että kun menet teoin kohti niitä arvoja, jotka ovat aidosti itsellesi tärkeitä, elämä tuo luoksesi ihmeitä.