Esittäkää syitä nuorison pahoinvointiin ja raaistumiseen. Minä aloitan:

Vierailija kirjoitti:

Kristinuskon vähentyminen kouluista/yhteiskunnasta.

93-99 omassa alakoulussa käytiin kirkossa useampi kerta vuodessa. "Jumis"-laulut ja tieto Taivaan Isästä toi lohtua pieneen sydämeen.

En ole uskonut Jumalaan edes lapsena ja koin koulun uskontojutut, kirkot yms pahimmillaan painostavina ja ahdistavina.

Valtava erojen määrä! Perheet hajoavat. Erittäin haitallista erityisesti pojille jäädä ilman miehen mallia. Äidit eivät jaksa/halua lapsiaan. Eikä kukaan muukaan heistä välitä. Pelkkää väki valta viihdettä ja por noa netistä.

Lapsiraukat!!!!😢

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristinuskon vähentyminen kouluista/yhteiskunnasta.

93-99 omassa alakoulussa käytiin kirkossa useampi kerta vuodessa. "Jumis"-laulut ja tieto Taivaan Isästä toi lohtua pieneen sydämeen.

En ole uskonut Jumalaan edes lapsena ja koin koulun uskontojutut, kirkot yms pahimmillaan painostavina ja ahdistavina.

Kyllä minä ainakin sain lapsena turvaa uskosta ja yhteisistä iltarukouksista äidin kanssa. Olimme tavallinen perhe, ei kiihkouskovainen, ja kristilliset arvot opetettiin jo pienestä. 

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä selvittämään sitä, miksi lapsia hankkineet parisuhteet eivät kestä. 

Parisuhteen pitäisi olla varma, jos siihen päättää hankkia lapsia. 

Lapset kärsivät aina siitä, että vanhemmat eroavat tai eivät tule toimeen keskenään. 

Miksei ihmiset osaa valita pysyviä kumppaneita. 

Tuo on totta! Lapsille vanhempien ero on hirveä katastrofi ja suuri suru. Sääliksi käy lapset tänä päivänä.

pride, woke, some 

Käsittämätöntä, että voidaan elää vuosia yhdessä, eikä sittenkään opita tuntemaan omaa puolisoa jonka kanssa lapset hankitaan. 

Ennen mentiin kylmiltään avioliittoon hyvinkin nuorina ja liitoista tuli enimmäkseen kestäviä.

Lasten ympärillä on kaikki päivät aikuisia, mutta kukaan heistä ei ehdi tai jaksa kasvattaa tai ole kiinnostunut kasvattamaan, eikä se homma edes kuulu kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vapaa kasvatus = ei kasvatusta.

Nämä ovat eri asioita, mutta fakkiintuneet seniilit eivät sitä kykene tajuamaan.

Inkluusio, epätasa-arvoiset asuinalueet, systemaattinen syrjintä koulussa, näköalattomuus, rakenteellinen rasismi... Hitto, näitä olisi kiva keksiä työkseen!



(Suomen väkiluku 1990: 4,9 miljoonaa. Suomen väkiluku 2024: 5 600 000.)

Suurin osa suomalaisista on keskivertoa tyhmempiä ja siksi tyhmiä yksilöitä on helppo aivopestä somessa

Some, välivaltapelit ja huonot roolimallit. Nuorilta puuttuu omasta arjestaan turvallisia aikuisia. Nuoret kokoontuvat somen ääreen, eivätkä tiedä välttämättä  koulussa edes vierustoverin nimeä. Puuttuu sellainen yhteisöllisyys, joka on aluajoista asti ollut se syy että ihmislaji on pysynyt hengissä. Tällaisia mietteitä.

N32

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ei kasva enää kodeissa, vaan varhaiskasvatuksessa. 

Lapset on valveillaoloajastaan enemmän muiden kanssa kuin omien vanhempiensa. 

 

Päinvastoin. Nykyvanhemmat viettävät enemmän aikaa lastensa kanssa kuin koskaan. 



https://www.iltalehti.fi/perhe/a/2015041619526431

En usko tuota juttua. Vanhemmat ovat töissä ja laittavat Lapset varhain nukkumaan, jotta saavat omaa aikaa. 

Ennen vanhemmat olivat pienille lapsilleen koko ajan läsnä, vaikka puuhasivat kotiaskareita. (Nyt sen sijaan moni vanhempi ei ole läsnä, vaan netissä.)

Höpö höpö. Ennenkin vanhemmat olivat töissä ja lapsia oli enemmän. Ei ollut näin koneistettua kodinhoitoa, valmiita ruokia jne. Olivat ehkä kotona, mutta töitä tekivät ja lasten piti olla siinä sivussa. Ei ollut aikaa vahtia veden äärellä hukkuvatko ja selittää ja sanoittaa joka asiaa. Siksi peloteltiin ja uhkailtiin. On paljon hyvää mitä on opittu noista ajoista ja muutenkin kehitys mennyt eteenpäin, mutta mun mielestä kuulostaa, että tämä "läsnäolo" on mennyt jo yli. Lapsilla ei ole mitään vastuuta tai edes peiliä tunteille. Vanhempi ei saa suuttua vaikka häntä lyö, raapii ja sylkee naamaan. Edes äänen korottamista ei sallita. Pitää selittää ja silittää. Lapsi ei missään näe, että muilla ihmisillä myös olisi väliä. Vanhemmat ei saa harrastaa mitään omaa. Ei saa sanoa, että lepään nyt työpäivän jälkeen ja sinä olet hiljaa. Jouluna vanhempi ei saa lahjoja (Ei me nyt aikuisille mitään osteta, joulu on lasten juhla!). Koko elämä pyörii vain sen ympärillä mitä lapsi haluaa. Sitten hän kasvaa ja tulee teiniksi. Yhtäkkiä koko ympäröivä maailma ei enää palvo häntä vaan lähinnä vihaa. Nuoriso sitä ja nuoriso teki tätä. Ei ihme, että on hämillään. Lisäksi kyllä tuo some ja pelit. Normaalin elämän mallia ei ole. Baikka ulkoisesti puitteet voi olla kunnossa, mutta kasvatus on kuin ammattilaisen maskin takana, minkä virheellinen some ja pelimaailma sitten korvaa.

Nykyään saapi testata puolison luonnetta ja seksin sujumista vuositolkulla, eikä sittenkään onnistu liitto. Ero vetämään ja piltit heitteille. Hirveää menoa!

Lapset ja nuoret (ja kyllä aikuisetkin) tarvitsisivat pysyvyyttä ja ennustettavuutta elämässään: koti, perhe, koulu, suku, työt. Ihmismieli on sellainen, että rutiinit tuovat turvaa. Epävarmuus taas nakertaa turvallisuuden tunnetta.

Meille on kuitenkin konsulttikielellä puhuttu koko ajan siitä kuinka "ainoa pysyvä asia on muutos" ja muutokseen suhtautuminen on "muutosvastarintaa". Tarvitaan "joustavaa mieltä" ja "lapset kyllä sopeutuvat" ja "onnellinen vanhempi, onnellinen lapsi". 

Melkein joka toinen alaikäinen tulee eroperheestä, eli perhesuhteet menneet uusiksi. Ehkä montakin kertaa. Myös isovanhempien parisuhteissa voi tapahtua muutoksia. Vanhempien työsuhteet ovat koko ajan epävarmempia, jonka on pakko heijastua vanhempien stressaantuneisuuteen. Päiväkodeissa ja kouluissa työntekijöiden vaihtuvuus on suurta - esim. 5. luokalle menevä lapseni saa nyt syksyllä 5. opettajansa. Pienet kyläkoulut lopetettu. 

Ja sitten se some. Ihan mitä tahansa sensuroimatonta materiaalia lasten ja nuorten silmille tuosta noin vaan. Kukaan ei sensuroi, kukaan ei laita ikärajaa, kukaan ei kannata vastuuta. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyään saapi testata puolison luonnetta ja seksin sujumista vuositolkulla, eikä sittenkään onnistu liitto. Ero vetämään ja piltit heitteille. Hirveää menoa! 

Jumalatonta menoa ihan.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ei kasva enää kodeissa, vaan varhaiskasvatuksessa. 

Lapset on valveillaoloajastaan enemmän muiden kanssa kuin omien vanhempiensa. 

Tämä se on. Eihän lapsilla ole mitään tunnesiteitä mihinkään, kun pienestä pitäen kasvatusvastuu on ulkoistettu päiväkodille ja koululle. Olen ollut molemmissa töissä ja olen tuon muutoksen nähnyt. Vanhemmat ovat tosi itsekkäitä. Lisäksi vanhemmille syötetään harhakuvitelmaa, ettei kotikasvatus ole hyvä lapselle, että lapsista tulee tyhmempiä kotona, pitää olla laadukas varhaiskasvatus. Mutta, kun ei se ole enää laadukasta, sijaisten voimin välillä pyöritetään isoa lapsilaumaa, motivaatio hoitajille puuttuu ja lapset ovat hyvin levottomia ja jopa väkivaltaisia. Koulussa opettajilta on viety oma päätösvalta ja kurinpitotoimet, kaikkien pitää olla kavereita ja jämäkkyys puuttuu, inkluusio on pilannut työrauhan luokissa, opettajat eivät jaksa, eikä muuten jaksa oppilaatkaan sitä hullunmyllyä. Tarttis tehdä oikeasti nyt jotain ja pian. 

Vierailija kirjoitti:

Vä kivaltaiset pelit ja ohjelmat. 

 

Mitähän aikaa luola ja miekat ja kilpi aikaa,oliko väkivaltaisia pelejä,joo oli mutta ne ei olleet video.Pelasiko Aatu videoväkivalta pelejä.Ei nyt nuorison väkivalta tulee eri lähteistä........koittakaa vanhemmat laittaa stoppi moiselle.

Usein on todistettu, että pelit tai ohjelmat eivät tee yhtään sen väkivaltaisemmaksi kuin muutkaan ajanvietteet. 

Vaikutuksille alttiit sekopäät tulevat väkivaltaiseksi vaikka Raamatusta, jossa on todella paljon väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ja nuoret (ja kyllä aikuisetkin) tarvitsisivat pysyvyyttä ja ennustettavuutta elämässään: koti, perhe, koulu, suku, työt. Ihmismieli on sellainen, että rutiinit tuovat turvaa. Epävarmuus taas nakertaa turvallisuuden tunnetta.

Meille on kuitenkin konsulttikielellä puhuttu koko ajan siitä kuinka "ainoa pysyvä asia on muutos" ja muutokseen suhtautuminen on "muutosvastarintaa". Tarvitaan "joustavaa mieltä" ja "lapset kyllä sopeutuvat" ja "onnellinen vanhempi, onnellinen lapsi". 

Melkein joka toinen alaikäinen tulee eroperheestä, eli perhesuhteet menneet uusiksi. Ehkä montakin kertaa. Myös isovanhempien parisuhteissa voi tapahtua muutoksia. Vanhempien työsuhteet ovat koko ajan epävarmempia, jonka on pakko heijastua vanhempien stressaantuneisuuteen. Päiväkodeissa ja kouluissa työntekijöiden vaihtuvuus on suurta - esim. 5. luokalle menevä lapseni saa nyt syksyllä 5. opettajansa. Pienet kyläkoulut lopetettu. 

Ja sitte

Tämä kaikki on niin totta. Hyvin kirjoitettu. 

Tiktok

Snapchat

Väkivaltaa viihteellistävät pelit, ohjelmat ja elokuvat

Tietyt räppibiisit

Vertaispaine, pelko

Liian monen erolapsen ainoa ystävä on netti. Ypöyksin huoneessaan ammentaa raakuutta sisäänsä ja voi pahoin. Esim. Breivikillä oli tuollainen lapsuus. Ei isää, mt-ongelmainen äiti.