Lue keskustelun säännöt.
Vanhempieni sukupolvi oli tosi itsekäs
19.06.2024 |
Mun äiti: 'Minä olen jo omat lapseni hoitanut', ok mut mummo kyllä hoiti minut ja veljeni ihan täyspäiväisesti kouluikään asti.
Asuntolainaan ei todellakaan halunnut takaajaksi, 'Jokainen hoitakoon sen itse' Mun vanhemmille lohkottiin isovanhempien maista tontti ja vaarini oli täyspäiväisesti apuna rakennustyömaalla.
'Mitään perintöä ei jätetä, jokainen hommatkion omaisuutensa itse' Juu, mun vanhemmat peri kumpikin maita ja metsää ja rahaakin, ja tosiaan tontin saivat jo ennakkoperintönä
Kommentit (55)
En nyt ihan ymmärrä, miksi vanhempien pitäisi auttaa aikuisia lapsia rahallisesti? Onhan se kilttiä, muttei kai mikään pakko? Aikuisia kuitenkin kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvään vanhemmuuteen kuuluu saattaa lapsi maailmalle niin, että lapsen omat siivet kantaa eteenpäin. Eri perheissä ja eri lapsilla se tarkoittaa eri asioita. Ainakin itse haluan nähdä lapseni pärjäävän ja olevan vahvoja. Ja sitä he ovatkin, kun aina sopivassa tilanteessa lykkään omaakin olkaani taakan alle. Uskomatonta kovuutta täällä omia lapsia kohtaan.
Iloinen, että tämä viesti sai näin paljon peukkuja. Itse ajattelen juuri samalla tavalla. Mutta olen vasta nelikymppinen. Nuo vanhemmat sukupolvet ovat monesti tosi kylmiä ja itsekkäitä.
Minun mielestäni yksi ihmisen sivistyksen mitta on auttaa jälkikasvuaan elämässä eteenpäin kukin mahdollisuuksiensa mukaan kaikin tavoin. Sukupolvi sukupolvelta aina jotakin hieman enemmän. Tukea kouluttautumiseen yhä pisemmälle mikäli rahkeet riittävät ja rahallista apua ja neuvoja lasten varallisuuden kasvattamiseksi. Käytännön apua unohtamatta toki omien rajoitusteni ja voimavarojeni puitteissa. Näin haluan itse toimia ja se on suurin iloni.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mihin ikäluokkaan ap:n vanhemmat tarkalleen ottaen kuuluvat, mutta ainakin boomereiden ahneus on ihan yleinen ilmiö, mistä nykyään keskustellaan.
Vanhempani toimivat aika hyvänä esimerkkinä. Lähestyvät nyt seitsemääkymppiä ja heidän yhteinen omaisuus huitelee varmaan jossain kolmen miljoonan nurkilla. Sillä välin opintoni ovat viivästyneet vuosilla joutuessani tekemään erilaisia paskaduuneja sivussa elättääkseni itseni. Lopulta olen itse vastuussa omasta elämästäni ja tietyin osin olisin voinut järjestää asiani paremmin, ei siinä, mutta ihmettelen joskus, miksi vanhempani eivät KOSKAAN ole tarjoutuneet auttamaan minua, jotta vaikka valmistuisin nopeammin. Pari kertaa pyysin vähän apua hattu kourassa ja vastaan tuli syyllistämistä ja parhaimmillaan lainan tarjoamista, korotonta sellaista, ihan kuin tämä olisi suurtakin hyväntekeväisyyttä omilta vanhemmilta. En ole sen jälkeen pyytänyt heiltä yhtään mitään. ...
Itse yritän olla toistamatta vanhempieni virheet, kun kasvatan omia lapsia. Ja jos ei ole ylimääräistä rahaa antaa omassa puutteessa, ainakin annan viisaita neuvoja näiden asioiden suhteen, toisin kuin vanhempani. Kaikesta huolimatta tietenkin rakastan vanhempiani, mutta tämä on asia mitä en pysty ymmärtämään, en sitten millään. Eikö heistä tunnu ikävältä nähdä sivusta, kun oma lapsi kamppailee vuodesta toiseen?
Jotkut vanhemmat ovat kateellisia lapsilleen, eivätkä anna sitä koskaan anteeksi. Alidiagnosoitu tauti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on nyt tarttunut tuohon taloudelliseen apuun. Aloituksessa oli kyllä muitakin esimerkkejä ja minä ymmärrän tuon aloituksen täysin.
Itse en voisi kuvitellakaan, että minulla olisi jotain millä voisin tuottaa lapselleni iloa, enkä sitä haluaisi hänen kanssaan jakaa. Ihan niin pienet asiat kuin esim että jos saamme ystävältä hirvipaistin, niin mietin, että laitanpa pakkaseen ja laitan sitten ruoaksi kun poikakin on kotona kun hän niin tykkää siitä.
Tai nyt erinomaisen hyvä esimerkki on vanhempien kesämökki. He eivät ole koskaan, kertaakaan, kysyneet haluaisinko minä perheineni viettää siellä aikaa. Tai haluaisinko kutsua sinne ystäviäni kesällä, tämä kun pitäisi sopia hyvissä ajoin. Ei. He ilmoittavat lähtiessään mökiltä, että "he nyt sitten lähtee kaupunkiin kun menee sää niin huonoksi" ja samassa hengenvedossa "kai te käytte siellä tässä välissä, kun nurmikk
Tässäpä olikin pitkä itsekehu viesti. Miten hyviä me ollaankaan ::::)))) Kyllä jotkut jaksavatkin satuilla.
Sepä kertookin kaiken tarpeellisen sinun ajatusmaailmastasi jos sinun mielestäsi lojaalisuus läheisiä kohtaan on oman hyvyyden korostamista ja itsekehua. Minä kun ajattelen että se tulee ihan sydämestä ja useinhan esim lasten psykiartian tai sosiaalityön ammattilaiset sanovat, että lapset ovat ihan loppuun saakka lojaaleja vanhemmilleen, riippumatta vanhempien huolenpidosta tai sen puutteesta.
Ehkä mielestäsi se. että avasin sitä kuinka itse vastavuoroisesti olemme vanhemmilleni hyödyksi, oli sitä itsekehua. Sovitaan niin, tarkoitukseni oli kyllä ennalta jo vastata seuraavaan ystävälliseen kysymykseesi miksi olisin millään lailla ansainnut viettää aikaa vanhempieni mökillä -siis siksi, että he ovat vuosia tarvinneet apuani siitä huolehtimiseen.
minun on vain omasta tunnemaailmastani käsin mahdotonta ymmärtää sellaista vanhempaa, joka ei haluaisi ilahduttaa lapsiaan, mutta kiitos kommentistasi kuitenkin. Meidän ei tarvitse ymmärtää toisiamme jotta voimme olla sovussa eri mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et sinä voi yleistää kokemustasi koskemaan koko sukupolvea. Tunnen maalta maanviljelijöitä jonkun verran ja heidän suvussa viljelysmaat ja metsät ovat aina menneet vanhimmalle pojalle perinnöksi. Muut jäivät kokonaan ilman. Esim. entinen anoppini vihasi vanhempiaan tästä syystä ja koska ei se vanhin poika mitään tilaa kehittänyt vaan piti hieman lampaita ja jotain pientä muuta, että sai maataloustukia. Enimmäkseen myi metsät ja hassasi rahat vaimonsa kanssa. Tilasta ei ollut pojan vanhoilla päivillä jäljellä kuin talo ja lahoavat ulkorakennukset.
Lastaan ei voi jättää perinnöttömäksi lain mukaan vaikka miten haluaisi testamentata kaiken vanhimmalle pojalle. Muut lapset saavat myös osuutensa elleivät itse luovu perintö oikeudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on nyt tarttunut tuohon taloudelliseen apuun. Aloituksessa oli kyllä muitakin esimerkkejä ja minä ymmärrän tuon aloituksen täysin.
Itse en voisi kuvitellakaan, että minulla olisi jotain millä voisin tuottaa lapselleni iloa, enkä sitä haluaisi hänen kanssaan jakaa. Ihan niin pienet asiat kuin esim että jos saamme ystävältä hirvipaistin, niin mietin, että laitanpa pakkaseen ja laitan sitten ruoaksi kun poikakin on kotona kun hän niin tykkää siitä.
Tai nyt erinomaisen hyvä esimerkki on vanhempien kesämökki. He eivät ole koskaan, kertaakaan, kysyneet haluaisinko minä perheineni viettää siellä aikaa. Tai haluaisinko kutsua sinne ystäviäni kesällä, tämä kun pitäisi sopia hyvissä ajoin. Ei. He ilmoittavat lähtiessään mökiltä, että "he nyt sitten lähtee kaupunkiin kun menee sää niin huonoksi" ja samassa hengenvedossa "k
"Minä, minä minä olen niin hyvä. Teen mitä vain kun olen niin hyvä."
Oma kehusi HAISEE.
Jokainen vanhempi tuon verran tekee, kuin sinä. Turhaan kehut, itseäsi niin erikoisen hyvänä ihmisinä LUULET olevasi jotenkin parempi kuin muut. Olet myös JANKKAAJA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miljonääri olisin jos en olis mitään antanut mutta mukavampi se on antaa lämpimästä kädestä kun kylmästä vaikka itteltä välillä rahat ja voimat loppuukin. Usein on minuakin autettu jos oikeen vaikeeta on ollut.
Opiskelevaa nuorta kannattaa tukea taloudellisesti esimerkiksi asunnon muodossa. Se kantaa hedelmää pitkälle aikuisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
48: onko sulla kaikki ihan hyvin?
Jos et halua lapsiasi mökillesi niin eihän sinun ole mikään pakko päästää heitä! Ei siitä tarvitse hermostua.
Kuitenkin jos tunnet piston sydämessäsi niin johtuisiko se siitä, että olet jälkikasvultasi kuitenkin tarvinnut itse palveluksia? Minusta kannattaa mieluummin ihan maksaa vaikka, no vaikka renkaanvaihdosta, kuin pyytää lasta tekemään sitä ja sitten syyllistyä kun ei kuitenkaan itse haluaisi mitään antaa vastapalveluksena.
Tai voihan sitä edelleen pyytää lasten apua, vaikka tietokoneongelmiin ja kotivahdiksi poissaollessaan ja pitää silti tiukasti kiinni kaikesta omastaan. Jälkikasvu tekee sitten ennen pitkää omat johtopäätöksensä.
Vierailija kirjoitti:
Miljonääri olisin jos en olis mitään antanut mutta mukavampi se on antaa lämpimästä kädestä kun kylmästä vaikka itteltä välillä rahat ja voimat loppuukin. Usein on minuakin autettu jos oikeen vaikeeta on ollut.
sama, haluan auttaa lasta kun hän vasta aloittelee elämäänsä. Mitä mistään perinnöstä enää on iloa kun (toivottavasti) elää keski-ikäisenä itsenäistä elämää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan pyytänyt vanhemmiltani rahaa tai takausta lainaan. Kyllä aikuisen ihmisen täytyy itse hoitaa asiansa. Vanhempani käyttäkööt rahansa itseensä, en ole perintöä vailla.
Mistä he ovat saaneet apua? Asioiden hoito ei tarkoita tyhjiössä elämistä vaan verkostoitumista.
Niin mullakin, syntyivät 1940-luvulla. Nyt tarjoavat hyvitykseksi rahaa, en ota vastaan. Vanhemmuuskoulu olisi ollut molemmille tarpeen, eivät olisi kylläkään läpäisseet sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni on nyt tarttunut tuohon taloudelliseen apuun. Aloituksessa oli kyllä muitakin esimerkkejä ja minä ymmärrän tuon aloituksen täysin.
Itse en voisi kuvitellakaan, että minulla olisi jotain millä voisin tuottaa lapselleni iloa, enkä sitä haluaisi hänen kanssaan jakaa. Ihan niin pienet asiat kuin esim että jos saamme ystävältä hirvipaistin, niin mietin, että laitanpa pakkaseen ja laitan sitten ruoaksi kun poikakin on kotona kun hän niin tykkää siitä.
Tai nyt erinomaisen hyvä esimerkki on vanhempien kesämökki. He eivät ole koskaan, kertaakaan, kysyneet haluaisinko minä perheineni viettää siellä aikaa. Tai haluaisinko kutsua sinne ystäviäni kesällä, tämä kun pitäisi sopia hyvissä ajoin. Ei. He ilmoittavat lähtiessään mökiltä, että "he nyt sitten lähtee kaupunkiin kun menee sää niin huonoksi" ja samassa hengenvedossa "kai te käytte siellä tässä välissä, kun nurmikko pitäisi leikata". Eli meidän on ollut aina suota
Oletko ikinä kuullut sanontaa: ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka suostuu. Te siis päätitte ryhtyä vanhempiesi orjiksi. Ihan oma päätös. Ilmeisesti ei ollut tarpeeksi munaa kieltäytyä. Tuossahan ei ollut kyse edes auttamisesta vaan orjuuttamisesta.
Apua kyllä annan ja sain, sekä taloudellista että ajallista sen mukaan miten on mahdollista. Mutta lainan takaajaksi en edes pyytäisi saati itse suostuisi missään nimessä.