Lue keskustelun säännöt.
Vanhempieni sukupolvi oli tosi itsekäs
19.06.2024 |
Mun äiti: 'Minä olen jo omat lapseni hoitanut', ok mut mummo kyllä hoiti minut ja veljeni ihan täyspäiväisesti kouluikään asti.
Asuntolainaan ei todellakaan halunnut takaajaksi, 'Jokainen hoitakoon sen itse' Mun vanhemmille lohkottiin isovanhempien maista tontti ja vaarini oli täyspäiväisesti apuna rakennustyömaalla.
'Mitään perintöä ei jätetä, jokainen hommatkion omaisuutensa itse' Juu, mun vanhemmat peri kumpikin maita ja metsää ja rahaakin, ja tosiaan tontin saivat jo ennakkoperintönä
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Olen aina sanonut, että kun 18 täyttävät pennut pärjätköön omillaan. Senttiäkään ei niihin tarvitse tuhlata, käyttävät sen kumminkin kaiken maailman turhuuksiin. Jos ei rahat riitä, niin voivoi!
Minä ajattelen taas ihan toisin. Mitään en kerää, vaan rahani tuhlaan lapsiin ja lapsenlapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tarkoitti varmaan, että hänen vanhempasa olivat itsekkäitä.
Juuri näin. Vieläpä toitottaa sen kaikelle kansalle🤦
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina sanonut, että kun 18 täyttävät pennut pärjätköön omillaan. Senttiäkään ei niihin tarvitse tuhlata, käyttävät sen kumminkin kaiken maailman turhuuksiin. Jos ei rahat riitä, niin voivoi!
Minä ajattelen taas ihan toisin. Mitään en kerää, vaan rahani tuhlaan lapsiin ja lapsenlapseen.
Sama täällä, mikäs sen ihanampaa kuin lähteä lasten ja lastenlasten kanssa lomalle! Ja nähdä että lapsilta ei puutu mitään.
Tuo suunnatonta iloa! Olisi aika kurjaa jäädä yksin! Seuraa riittää kun auttaminen toimii molemmin puolin. Minä autan rahallisesti, lapset auttavat omissa osaamisalueissaan. Yksi on taitava pihan ja sisustuksen suunnittelija ja rakentelija, toinen hyvä tietokoneiden kanssa. Ja minulla on enemmän rahaa kuin nuoremmilla.
Jäkikasvu on tärkein asia elämässä. Itse olen heidät maailmaan tuonut, minun vastuulla ovat koko elämäni ajan.
Niin? Ei heillä ole velvollisuutta hoitaa sinun lapsia tai raha-asioita. Mitä itse teet vanhempiesi eteen? Autat varmasti tosi mielelläsi tekstistä päätellen.
En tiedä mihin ikäluokkaan ap:n vanhemmat tarkalleen ottaen kuuluvat, mutta ainakin boomereiden ahneus on ihan yleinen ilmiö, mistä nykyään keskustellaan.
Vanhempani toimivat aika hyvänä esimerkkinä. Lähestyvät nyt seitsemääkymppiä ja heidän yhteinen omaisuus huitelee varmaan jossain kolmen miljoonan nurkilla. Sillä välin opintoni ovat viivästyneet vuosilla joutuessani tekemään erilaisia paskaduuneja sivussa elättääkseni itseni. Lopulta olen itse vastuussa omasta elämästäni ja tietyin osin olisin voinut järjestää asiani paremmin, ei siinä, mutta ihmettelen joskus, miksi vanhempani eivät KOSKAAN ole tarjoutuneet auttamaan minua, jotta vaikka valmistuisin nopeammin. Pari kertaa pyysin vähän apua hattu kourassa ja vastaan tuli syyllistämistä ja parhaimmillaan lainan tarjoamista, korotonta sellaista, ihan kuin tämä olisi suurtakin hyväntekeväisyyttä omilta vanhemmilta. En ole sen jälkeen pyytänyt heiltä yhtään mitään.
Jos vanhempani olisivat köyhiä, en tietenkään odottaisi heiltä mitään ja itse auttaisin jos mahdollista, mutta he ovat melko vauraita. Mitä he tekevät rahoilla? Ostavat lisää omaisuutta ja sähköautoja sun muuta tarpeetonta sen sijaan, että auttaisivat edes vähän omaa jälkikasvuaan. Joku päivä perin suuren osan heidän omaisuudestaan, mutta siinä vaiheessa olen itse jo keski-ikäinen ja varmasti taloudellisesti vakaa, joten ei sillä enää siinä vaiheessa ole paljon väliä. Mutta nuorena olisi kiva hoitaa opinnot loppuun ja vaikka omistaa vähän enemmän esimerkiksi perheen perustamisen varalle. No ainakin voin sanoa, että tein melkein kaiken itse sitten kun joku päivä saavutan enemmän menestystä.
Itse yritän olla toistamatta vanhempieni virheet, kun kasvatan omia lapsia. Ja jos ei ole ylimääräistä rahaa antaa omassa puutteessa, ainakin annan viisaita neuvoja näiden asioiden suhteen, toisin kuin vanhempani. Kaikesta huolimatta tietenkin rakastan vanhempiani, mutta tämä on asia mitä en pysty ymmärtämään, en sitten millään. Eikö heistä tunnu ikävältä nähdä sivusta, kun oma lapsi kamppailee vuodesta toiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketju täynnä todella ikäviä ja katkeria ihmisiä, kun kerran omien lasten auttaminen on niin iljettävä ajatus. Mitä helvettiä? Onko välit poikki lapsiinne? No ei ihme, jos itse olette tuollaisia.
Vierailija kirjoitti:
Ketju täynnä todella ikäviä ja katkeria ihmisiä, kun kerran omien lasten auttaminen on niin iljettävä ajatus. Mitä helvettiä? Onko välit poikki lapsiinne? No ei ihme, jos itse olette tuollaisia.
Monelle on tärkeää levittää omaa ilottomuussanomaa, koska muilla pitää mennä yhtä huonosti. Se on arjen pahuuden ydintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on niin köyhästä suvusta ettei ole tarvetta tuntea katkeruutta tai kateutta. Ei omat vanhemmatkaan ole perineet muuta kuin homeisen mummonmökin arvottomalla tontilla.
Autuasta on kunnei ole materian orja😇
Ei kai tuo materiasta yksin puhunut.
Omat vanhemmat on hyvin samanlaisia. Heille pitää järjestää juhlia ja heidän mökkiään pitää [minun] pitää kunnossa, mutta mitään apua ei tipu sieltä mulle päin. Merkkipäivät kuitataan lahjalla. No, jotain kertoo, etten ole mitään odottanutkaan edes teininä enää. Helpompaa kun ottaa vaan reilusti etäisyyttä ihmisiin, joita ei ilmiselvästi kiinnosta kuin hyötyminen.
Minä jätän vähintään yhtä paljon perintöä lapsilleni kuin mitä itsekin sain säästäviltä vanhemmiltani. Sitäpaitsi en koskaan joutunut työttömäksi kuten nyky työikäiset. Heillä ei eläkekään kerry.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on silkkaa fiksuutta, ei itsekkyyttä. Tietävät jo valmiiksi minkälainen sotku tulisi heidän siivottavakseen ja kuinka pitkä penni maksettavakseen. Aikuisuuteen kuuluu vastuu itsestään sekä omasta elämästään.
Siinä vaiheessa kun itse tulevat siihen ikään, että apua pitäis saada asiaan jos toiseen, niin voikin todeta että "aikuisuuteen kuuluu vastuu itsestään sekä omasta elämästä". Rahalla saa niitä palveluja.
Miten voit olla varma ettet itse kuole ennen vanhempiasi. Perivät vielä sinutkin ressukan "ahneuksissaan."
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole itsekkäisiin juuri törmännyt. Perheet pitävät yhtä. Ehkä ap on peräisin jostain WT piireistä...Mutta ei todellakaan päde koko sukupolveen.
No mikä sitten on WT. Itse olen lääkäriperheestä ja me lapsetkin kaikki korkeasti koulutettuja ja silti on sama meininki. Kaikkien aikojen täydellisin ikäluokka on itse tehnyt niin kovasti töitä, eikä eläkekään karttunut ennen 23-ikävuotta, ja äitiyslomakin oli 3kk, ettei oma jälkikasvu ole ansainnut minkäänlaista apua tai myötätuntoa.
Joskus tuntuu että etenkin äiti on suorastaan kateellinen meille omille lapsilleen, pl yhdelle siskolleni joka on YH. Hän ei osaa iloita meidän menestyksestä, eikä toivo meille mitään hyvää. Hän ei vain huomaa, että itse huomattavasti matalammalla koulutustaustalla on saanut hyvän eläkkeen, kesämökit, säännölliset ulkomaanmatkat, kodinhoitajat ja pitkät hoitovapaat. Me emme saavuta koulutuksesta ja pitkästä työurasta huolimatta läheskään samaa elintasoa.
Äidillä on esim tapana laittaa meidän työpäivän aikana kuvia ihanista kesäpäivistä mökillä ja ilkkua, kuinka taisikin tänä vuonna osua lomakelit meidän kannalta väärään ajanohtaan. En tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin se äitisi kaiken hilloaa, onko ottanut miehen Afrikasta?
Vierailija kirjoitti:
Nykysukupolveahan tuo edustaa, onneksi omat lapset eivät pyydä apua, kuten en minäkään. Oikea tapahan on muuten se, että lapset avustavat ja hoitavat vanhempiaan, kun ovat kerran hyvässä kunnossa.
Ketä sinä olet auttanut? Et ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka huonosti ap:a menee, kun ei ilman takaajaa saa lainaa !? Tossa tilanteessa ei kyllä tarviikaan mitään lainoja.
Vanhempien maksettaviksihan ne jäisi kuitenkin.
En itsekään takaisin lasteni lainoja, kuten en kenenkään muunkaan. Vaikka muutoin autammekin puolin ja toisin toisiamme. Onneksi menestyvät ihan omillaan.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mihin ikäluokkaan ap:n vanhemmat tarkalleen ottaen kuuluvat, mutta ainakin boomereiden ahneus on ihan yleinen ilmiö, mistä nykyään keskustellaan.
Vanhempani toimivat aika hyvänä esimerkkinä. Lähestyvät nyt seitsemääkymppiä ja heidän yhteinen omaisuus huitelee varmaan jossain kolmen miljoonan nurkilla. Sillä välin opintoni ovat viivästyneet vuosilla joutuessani tekemään erilaisia paskaduuneja sivussa elättääkseni itseni. Lopulta olen itse vastuussa omasta elämästäni ja tietyin osin olisin voinut järjestää asiani paremmin, ei siinä, mutta ihmettelen joskus, miksi vanhempani eivät KOSKAAN ole tarjoutuneet auttamaan minua, jotta vaikka valmistuisin nopeammin. Pari kertaa pyysin vähän apua hattu kourassa ja vastaan tuli syyllistämistä ja parhaimmillaan lainan tarjoamista, korotonta sellaista, ihan kuin tämä olisi suurtakin hyväntekeväisyyttä omilta vanhemmilta. En ole sen jälkeen pyytänyt heiltä yhtään mitään.
Jo
Miksi helvetissä rakastat tuollaisia vanhempia?
Vierailija kirjoitti:
Olen aina sanonut, että kun 18 täyttävät pennut pärjätköön omillaan. Senttiäkään ei niihin tarvitse tuhlata, käyttävät sen kumminkin kaiken maailman turhuuksiin. Jos ei rahat riitä, niin voivoi!
Miksi olet hankkinut lapsia? Mitä odotat heiltä?
Moni on nyt tarttunut tuohon taloudelliseen apuun. Aloituksessa oli kyllä muitakin esimerkkejä ja minä ymmärrän tuon aloituksen täysin.
Itse en voisi kuvitellakaan, että minulla olisi jotain millä voisin tuottaa lapselleni iloa, enkä sitä haluaisi hänen kanssaan jakaa. Ihan niin pienet asiat kuin esim että jos saamme ystävältä hirvipaistin, niin mietin, että laitanpa pakkaseen ja laitan sitten ruoaksi kun poikakin on kotona kun hän niin tykkää siitä.
Tai nyt erinomaisen hyvä esimerkki on vanhempien kesämökki. He eivät ole koskaan, kertaakaan, kysyneet haluaisinko minä perheineni viettää siellä aikaa. Tai haluaisinko kutsua sinne ystäviäni kesällä, tämä kun pitäisi sopia hyvissä ajoin. Ei. He ilmoittavat lähtiessään mökiltä, että "he nyt sitten lähtee kaupunkiin kun menee sää niin huonoksi" ja samassa hengenvedossa "kai te käytte siellä tässä välissä, kun nurmikko pitäisi leikata". Eli meidän on ollut aina suotavaa käydä siellä silloin kun heille keli on liian huono, kunhan leikkaamme nurmikon samalla.
Käytännössä olemme vuosia miehen kanssa ajelleet sinne tunnin esim töiden jälkeen illalla vain ajaaksemme pitkäksi ehtinyttä nurmikkoa. Pesemme siellä ikkunat, haravoimme pihat, korjaamme terassit, siivoamme piharakennukset, kaadamme puut, teemme polttopuut jne. Sitten kun ajattelimme ostaa oman mökin, siirsivät vanhemmat pikapikaa mökkinsä minulle ennakkoperintönä. Nyt maksan kaikki mökkiin liittyvät laskut, teen yhä työt, ja yhä käyn siellä silloin kun keli on huono. Ja teen sen lojaalisuudesta isääni kohtaan, eikö ole hullua.
Tässä alkukesästä vanhemmat olivat mökiltään poissa 2 viikkoa.
Ensimmäinen asia minkä tein, oli tarjota mökkiä lapselleni ja hänen ystävilleen viikonlopuksi kun tiesin että se on ollut heidän haave jo pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Moni on nyt tarttunut tuohon taloudelliseen apuun. Aloituksessa oli kyllä muitakin esimerkkejä ja minä ymmärrän tuon aloituksen täysin.
Itse en voisi kuvitellakaan, että minulla olisi jotain millä voisin tuottaa lapselleni iloa, enkä sitä haluaisi hänen kanssaan jakaa. Ihan niin pienet asiat kuin esim että jos saamme ystävältä hirvipaistin, niin mietin, että laitanpa pakkaseen ja laitan sitten ruoaksi kun poikakin on kotona kun hän niin tykkää siitä.
Tai nyt erinomaisen hyvä esimerkki on vanhempien kesämökki. He eivät ole koskaan, kertaakaan, kysyneet haluaisinko minä perheineni viettää siellä aikaa. Tai haluaisinko kutsua sinne ystäviäni kesällä, tämä kun pitäisi sopia hyvissä ajoin. Ei. He ilmoittavat lähtiessään mökiltä, että "he nyt sitten lähtee kaupunkiin kun menee sää niin huonoksi" ja samassa hengenvedossa "kai te käytte siellä tässä välissä, kun nurmikko pitäisi leikata". Eli meidän on ollut aina suota
Tässäpä olikin pitkä itsekehu viesti. Miten hyviä me ollaankaan ::::)))) Kyllä jotkut jaksavatkin satuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mihin ikäluokkaan ap:n vanhemmat tarkalleen ottaen kuuluvat, mutta ainakin boomereiden ahneus on ihan yleinen ilmiö, mistä nykyään keskustellaan.
Vanhempani toimivat aika hyvänä esimerkkinä. Lähestyvät nyt seitsemääkymppiä ja heidän yhteinen omaisuus huitelee varmaan jossain kolmen miljoonan nurkilla. Sillä välin opintoni ovat viivästyneet vuosilla joutuessani tekemään erilaisia paskaduuneja sivussa elättääkseni itseni. Lopulta olen itse vastuussa omasta elämästäni ja tietyin osin olisin voinut järjestää asiani paremmin, ei siinä, mutta ihmettelen joskus, miksi vanhempani eivät KOSKAAN ole tarjoutuneet auttamaan minua, jotta vaikka valmistuisin nopeammin. Pari kertaa pyysin vähän apua hattu kourassa ja vastaan tuli syyllistämistä ja parhaimmillaan lainan tarjoamista, korotonta sellaista, ihan kuin tämä olisi suurtakin hyväntekeväisyyttä omilta vanhemmilta. En ole sen jälke
Tämä lainaus tuskin toimii, koska tavalliseen tapaan vauva.fi on teknisesti umpisurkea. Mutta siis vastatakseni kysymykseen, miksi rakastan vanhempiani, toista, etenkin verisukulaista, voi rakastaa virheistään huolimatta. Vanhempani eivät ole täydellisiä, kuten en ole minäkään, mutta olen myös saanut heiltä hyviä asioita. Eivät asiat ole niin mustavalkoisia. Vaikka en pidä heidän ahneudestaan ja itsekkyydestään tässä asiassa, enkä ymmärrä sitä, heissä on myös hyvät puolensa. Ja kyllähän lopulta minäkin perin ison osan heidän omaisuudestaan, vaikka vähän "myöhäistä" se siinä vaiheessa taitaa olla. Ainakin tuolla perinnöllä voin taata paremmat eväät omille lapsilleni. Silti he ansaitsevat kritiikin, vaikka tiedän, että viesti ei menisi perille ja vastaan tulisi vain puolustelua ja syyllistämistä.
Enpä ole itsekkäisiin juuri törmännyt. Perheet pitävät yhtä. Ehkä ap on peräisin jostain WT piireistä...Mutta ei todellakaan päde koko sukupolveen.