Mitä vanhempanne sanoivat ulkonäöstänne teini-iässä?
Minulla kontrolloivat ulkonäköni, mutta eivät pelkästään haukkuneet. Positiivisessa oli kuitenkin vaatimus: piti tehdä kuten he käskivät.
Miten teillä?
Kommentit (50)
Isäni arvosteli painoani ja riidan tullessa sanoi "mene katsomaan itseäsi peilistä". Ja niitä riitoja todella oli usein ja paljon.
Hänen arvostelunsa ei jäänyt ulkonäköön, vaan hän oli perhettä kohtaan narsisti.
No niin tai näin, nuoremmalla sisarellani puhkesi anoreksia. Ja olen myöhemmin ymmärtänyt myös toisen sisaruksen kärsineen lapsuudesta vielä aikuisena. Niinkuin itsekin teen. Tosin pidän itseäni ehkä enemmän selviytyjänä sisaruksistamme, koska olin vähiten perheen tyrannille altis.
Ja tosiaan me sisarukset emme ole juuri toistemme kanssa tekemisissä.
Äidilläni oli inhottava ja itsetuntoa syövä tapa kommentoida ulkonäköäni kriittisesti vähän väliä. Esim. tämmöisiä muistan:
- miten voi nuorella ihmisellä olla noin keltaiset hampaat
- olet tommonen persjalkainen savolaisakka, mistä lie tuommoiset geenit tulleet, kun isäs ja minä ollaan pitkiä, hoikkia varsinaissuomalaisia
- sun tissit riippuu jo 15-vuotiaana, ai jai
- tollanen neliöperse tulee naisille yleensä vasta vaihdevuosissa, sulla se on jo teininä
- sä oot jotenkin suttuisen ja nuhraisen näköinen
- sulla on hassusti silmät, hiukset ja iho melkein samaa sävyä, sellaista pahvilaatikonruskeaa, koita nyt meikata edes jotain väriä tohon masentavaan naamaan
- sun naama on ihan munan muotoinen, kapea otsa ja leveät leukaperät
- onneksi olet älykäs, kun et sinä meinaan tässä maailmassa ainakaan ulkonäöllä tule pärjäämään
Ihanan myrkyllisiä perheidyllejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehenköhän olet tullut, kun olet noin kaunis? Et ole kenenkään suvun jäsenen näköinen.
M
Yleensä äidit suhtautuvatkin poikiinsa palvovammin kuin tyttäriin.
Tämä oli enoni. Eipäs olla taas toksisia siellä. Me miehet olemme sekä kauniita, että tasa-arvoisia.
Olet onnekas,kun perit meidän kauneuden,totta puhuivat.
Näin miehenä mitä olen kuullut naisilta, etenkin seurustelukumppaneilta, niin vaikuttaa aika tavalliselta, että äidit usein mollaavat tytärtensä ulkonäköä. Oletan että kyseessä on usein kateus esimerkiksi tyttären nuoruutta kohtaan yms, mutta varmasti taustalla voi myös olla muita vastaavan kielteisiä ja epäreiluja syitä. Surullista joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehenköhän olet tullut, kun olet noin kaunis? Et ole kenenkään suvun jäsenen näköinen.
M
Yleensä äidit suhtautuvatkin poikiinsa palvovammin kuin tyttäriin.
Höpö höpö.
No se nyt vaan on ihan taivaan tosi ja moneen kertaan nähty. Tytär ei muka tee suunnilleen mitään oikein, tukka on vääränlainen, vartalo on joko liian lihava tai liian laiha, käytös on aina jotenkin vääränlaista. Poika voi olla ihan minkälainen vaan ja sen tekemisiä ja olemisia mainostetaan innostuneesti naapurille, sukulaisille ja kaupan kassalle.
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni oli inhottava ja itsetuntoa syövä tapa kommentoida ulkonäköäni kriittisesti vähän väliä. Esim. tämmöisiä muistan:
- miten voi nuorella ihmisellä olla noin keltaiset hampaat
- olet tommonen persjalkainen savolaisakka, mistä lie tuommoiset geenit tulleet, kun isäs ja minä ollaan pitkiä, hoikkia varsinaissuomalaisia
- sun tissit riippuu jo 15-vuotiaana, ai jai
- tollanen neliöperse tulee naisille yleensä vasta vaihdevuosissa, sulla se on jo teininä
- sä oot jotenkin suttuisen ja nuhraisen näköinen
- sulla on hassusti silmät, hiukset ja iho melkein samaa sävyä, sellaista pahvilaatikonruskeaa, koita nyt meikata edes jotain väriä tohon masentavaan naamaan
- sun naama on ihan munan muotoinen, kapea otsa ja leveät leukaperät
- onneksi olet älykäs, kun et sinä meinaan tässä maailmassa ainakaan ulkonäöllä tule pärjäämään
No siinä vasta viehättävä äiti!
Olisi kiinnostavaa tietää kommentoijien iät. Minä kuulin pelkästään kehuja, mutta se oli myös yleisesti, että nuoret ovat aina kauniita. Ei ikinä mitään painosta tai kehittyvistä muodoista, ei myöskään muiden ihmisten, mikä oli hienoa. N49
Ei olisi pitänyt jatkaa geenejä. Koita nyt edes hoikkana pysyä. (Olen pysynyt mutta ei paljon auta)
jotenkin ymmärrän nyt kun itse olen tehnyt jälkeläisen. Maailma on raadollinen. Pelkään tuleeko poikani pärjäämään kun on pieni eikä mikään komistus. Sukujuhlissa kehuttiin muita lapsia, kyllä on hienoa kun lapset on pitkiä (2m) ja sitten katsottiin minuun että osuiko. Että ei olis saanut lisääntyä. Ilmeisesti näissä lapsissa ei ollut muuta kehuttavaa, asia joka ei ole edes heidän ansiotaan.
Vierailija kirjoitti:
Värjättyäni hiukset ripulin ruskeista mustiksi isäni sanoi mieti vähän miltä sä näytät, sä käyt kauppaoppilaitosta!
Tämä on sinänsä oikein asiallinen neuvo, koska asiakaspalvelutyössä ulkonäöllä on todellakin merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehenköhän olet tullut, kun olet noin kaunis? Et ole kenenkään suvun jäsenen näköinen.
M
Yleensä äidit suhtautuvatkin poikiinsa palvovammin kuin tyttäriin.
Höpö höpö.
Ei varmaan voi yleistää, mutta tiedän muutaman tapauksen, jossa on ehdottomasti näin. Yleensä äidit jatkavat sitä, mitä ovat itse kokeneet, vaikka se tuntuikin aikanaan epäoikeudenmukaiselta. Oman äitinsä omaishoitajana ollut äiti sai osakseen kiukuttelua, mutta kerran vuodessa kesälomalla kahvilla piipahtava veli sai osakseen kehuja ja lähes palvontaa. Sama jatkui hänen itsensä kohdalla. Tytär huolehti äitinsä asioista, mutta poika, joka soitteli puolen vuoden välein ja viimeisen viiden vuoden aikana kävi kerran pari oli muistoissa se, joka oli tyttären tekemät asiat hoitanut. Ja jos joku erehtyi kehumaan iltatöhtenä syntyneen tytön ulkonäköä, olivat poikien lapset paljon kauniimpia.
Eivät ole sanoneet mitään. Kehoa tai ulkonäköä ei ole kommentoitu vanhempieni taholta ikinä mitenkään.
Tätä ei kysytty, mutta olin lihava lapsi, luokkani ainoa. Kukaan luokkakavereistanikaan ei koskaan sanonut, että olisin pulska. Tajusin kyllä olevani isompi kun muut, mutten osannut hävetä sitä, koska kukaan ei ollut ottanut asiaa koskaan esille. Ihana kehorauha ja jälkeenpäin ajateltuna on varmasti vaikuttanut siihen, mitä kehostani nykyään ajattelen.
Vertaili mun kauniiseen kaveriin tai muihin kavereihin. "Ihan" oli joka lauseessa. Joskus tarkkaili kasvojani ja vähän järkyttyi epäsymmetrisyydestä. Käski laihduttaa joskus.
Tuli tunne että oken "ihan" ok mutta en sitten kuitenkaan.
Äiti kehui kauniiksi meitä kaikkia lapsia. En muista tarkempaa erittelyä ulkonäöstä, oltiin vain yksinkertaisesti kauniita hänen silmissään aina.
Isältä muistan kommentin kun vertaili minua ja siskoani tyyliin Anna se vaan kasvaa pituutta, Elsa kasvaa leveyttä! ja minä olin se Elsa. Ei tuntunut kovin hyvältä kuulla 11-vuotiaana, olkoonkin että totta se siinä iässä oli.
Persjalkainen, pallonaamainen, ohuthiuksinen, varsinainen sketsihahmo siis. Heikko, väärät sääret, luonnostaan vaan epäurheilullinen. Yleisesti ottaen niin paska yksilö, että parempi vaan suosiolla hankkiutua raskaaksi ja näin huijata joku mies naimisiin kanssaan ja elättämään. "Pikku-äiti". (Äitini halveksi itseään lähes yhtä paljon kuin minuakin)
Olin kalkkilaivan kapteeni, koska en ruskettunut. Väkisillä piti sitten paahteessa istua vanhempieni käskystä ja todeta lopulta, että en rusketu. Iho kyllä paloi monta kertaa, koska aurinkorasvaa ei ollut.
Sulla se on perse matalalla, isäni kehui.
Vierailija kirjoitti:
Persjalkainen, pallonaamainen, ohuthiuksinen, varsinainen sketsihahmo siis. Heikko, väärät sääret, luonnostaan vaan epäurheilullinen. Yleisesti ottaen niin paska yksilö, että parempi vaan suosiolla hankkiutua raskaaksi ja näin huijata joku mies naimisiin kanssaan ja elättämään. "Pikku-äiti". (Äitini halveksi itseään lähes yhtä paljon kuin minuakin)
Ja myös mulla vertailua vanhempaan siskoon, joka oli tietysti kauniisti pitkä, hoikka ja paksuhiuksinen. Ripsetkin niin kauniit paksut ja silmät kuin leijonalla. Mulla lyhyet, harvat ja mitäänsanomattomat, kuten kaikki muukin minussa.
Erityisen kivaa oli sitten se, kun ollessani teini-ikäinen, alettiin koko suvun kesken arvioida et joko ne tissit on alkaneet kasvamaan. Säälittävät ruikut oli nekin.
Höpö höpö.