Mitä vanhempanne sanoivat ulkonäöstänne teini-iässä?

Vierailija kirjoitti:

Äitini kauheasti suri monia ulkonäköni yksityiskohtia ja oli huolissaan, etten löydä miestä koska olen ruma. Äiti itse oli ollut nuorena kaunis ja hänen koko elämänsä oli muotoutunut sen kauneuden ja sillä saavutetun statusmiehen kautta. Eikä mutsi ollut tarpeeksi älykäs tai kohtelias pitääkseen omana tietonaan murhetta siitä, että tyttärestä ei tullut kaunotarta. 

Oikeassahan äiti oli siinä, että miestä en koskaan löytänyt. Enpä kyllä koskaan kovasti etsinytkään, olen aina viihtynyt. yksin. Hassua on että vieläkin, kun olen keski-ikäinen täti-ihminen, äiti jaksaa aina tavattaessa säksättää ulkonäöstäni ja tyylistäni. Mutta niin se kyllä tekee kaikille esim. julkkiksillekin telkussa, haukkuu niiden ulkonäöt ja vaatetyylit. Erityisesti lihavuus aiheuttaa yököttelyjä ja päivittelyjä.

Äitisi taitaa kirjoitella tänne, kuulostaa nimittäin normipäivältä palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehenköhän olet tullut, kun olet noin kaunis? Et ole kenenkään suvun jäsenen näköinen.

M

Yleensä äidit suhtautuvatkin poikiinsa palvovammin kuin tyttäriin. 

Tämä oli enoni. Eipäs olla taas toksisia siellä. Me miehet olemme sekä kauniita, että tasa-arvoisia.

Onko enosi myös isäsi? Tässä ei kyselty sukulaisten sanomisista, vaan omien vanhempien.

Äiti: "Kauneuden vuoksi pitää kärsiä."

Isä: "Kyllä sullekin näyttää tulleen pömppövatsa." (Painoindeksi oli tuolloin 17 ja olin 15-vuotias.)

Ei ehkä täysin ihanteellista vanhemmuutta.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa tietää kommentoijien iät. Minä kuulin pelkästään kehuja, mutta se oli myös yleisesti, että nuoret ovat aina kauniita. Ei ikinä mitään painosta tai kehittyvistä muodoista, ei myöskään muiden ihmisten, mikä oli hienoa. N49

Meillä sama, kehuja tuli jatkuvasti. Lähinnä ärsytti se kun äiti vertasi itseensä, että ihanaa kun olet tuollainen, minä tällainen. Eli itseään siis moitti, onneksi aika vähän kyllä.

Aina kun valitin kuinka lihava olen vanhempani siihen tokaisivat "no ethän ole, ihan normaalipainoinen" (olin tosi lihava teininä, lääkäritkin olivat sen minulel sanoneet)

isä sanoi että olen hänen näköinen ja että niinpä naisia tulee riittämään. Hän oli ihan oikeassa.

En oikeastaan mitään. Paheksuvia katseita jos olin leikkauttanut hiukseni. Tai ristiriitaista palautetta jos kysyin vaikka, että tuliko kiva tukka. Joo oli vastaus mutta katse tympeän nolaava. Sulle ei sovi poninhäntä sanottiin. Sulle ei sovi nuo housut, kun reitesi ovat paksut. Jne

" Älä ole ylpeä, vaikka olet kaunis, kun sä tulet vanhaksi sä näivetyt kuin nauris!"

Valitti kun kaikki oli mustaa. Ei tykänny kaikista black metal bändien paidoista, niistä tuli eniten sanomista. Yritti tarjota jotain pastellin värisiä kukkakuosisia hirvityksiä. Tarjosi mustaa toppatakkia, ei kelvannu koska pitkät nahkatakit oli just mitä piti olla. Lävistyksestä ei ollut hyvillään (itse tehty ja tulehtui). Ei myöskään tykänny mun riipuksista, joita en tähän lähde erittelemään. Ei puuttunut hiusten värjäykseen (joskus auttoi värjäämään) saati meikin määrään tai laatuun. Päin vastoin, sain minkä tahansa hiusvärin lätkiä päähäni ja päässä oli milloin mikäkin sivusiili tai keesi. "Omapahan on tukkas." 

Ensimmäiset kommentit ulkonäöstäni "sain" kuulla vanhemmiltani jo ala-asteiässä. "Nuo meidän tytöt on huomattavasti rumempia ku muut tytöt" - isäni havainto erään joulujuhlaesityksen jälkeen. " Tuommoselle ei ottajia oo, vanhakspiiaks jäät", " Ei kannata meikata, ei se auta", jne, jne...

Kasvoin nuoreksi naiseksi syvästi traumatisoituneena( diagnoosi), itseäni piilotellen ja häveten.

Kun olin n 20-vuotias tuntemattomat kehuivat usein ulkonäköäni, ajattelin heidän olevan sarkastisia. Nyt, kun keski-ikäisenä katson niitä harvoja valokuvia,joissa suostuin olemaan, tajuan että tuntemattomat olivat oikeassa. Olin hätkähdyttävä kaunotar, kaverini sanoivat mua Karen Mulderin kaksoisolennoksi ( silloinen huippumalli), en tietenkään uskonut heitä. Oli vientiä poikien taholta, sekään ei saanut mua vakuuttuneeksi siitä että olisin ollut viehättävä nuori nainen

Ne vanhempien kommentit kasvavan lapsen ulkonäöstä voivat vaurioittaa lasta todella pahasti! Minä olen siitä yksi esimerkki. Olen aina hävennyt itseäni, terapioista huolimatta. Sairastuin nuorena tyttönä vakavaan masennukseen ja opintoni jäivät kesken. Olen niin sairas, että nyt olen työkyvyttömyyseläkkeellä. En tietenkään pidä tätä pelkästään vanhempieni syynä, mutta miettikää oikeasti, kuinka lapsillenne puhutte.