Lue keskustelun säännöt.
Sielunkumppani
18.06.2024 |
Oon varattu ja tapasin pari kk sitten mun sielunkumppanin työpaikalla. Tajusin sitten pian et mun muka täydellinen elämä onkin vaan jotain kulissia jota luulin että pitää elää, ja ollaan ihan eri aaltopituudella miehen kans. Tai sen jo tiesin mutta ajattelin ettei se haittaa kun muuten hyvä mies. Nyt mun silmät avautui ja haluan erota. Mielessä pyörii tämä toinen mies jatkuvasti ja haluisin hetkeksi keskittyä vaan nykyisen parisuhteen tilaan ja mahdolliseen päättämiseen.
En tiedä mitä työpaikan mies ajattelee tai juuri mitään hänestä muutenkaan. Ahdistaa koko ajan ja kamala henkinen pahoinvointi. Tiedän etten voi pysyä nykyisessä suhteessa jos tällaisia tunteita toista kohtaan. Meillä on lapsi ja asuntolaina. Lisää tuskaa. Tuntuu että kohta on vaan pakko kysyä tältä mieheltä onko hänellä mitään tunteita, vai onko kaikki vaan omaa kuvitelmaa. Pääsisin paremmin yli jos yksipuolista. Onko ajatus ihan typerä ja mitä itse tekisitte? Oletteko törmänneet sielunkumppaniin? En tiennyt että tällaisia tunteita voi olla olemassa.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kuitenkin olla niin että tämä työpaikan mies on vain läsnäolollaan opettanut sinulle nykyisestä tilanteestasi joitakin tärkeitä asioita? Et ehkä muuten olisi havahtunut niihin?
No tämä on yksi mahdollisuus. Oon tähän asti elänyt elämääni tiukalla moraalilla ja laittanut aina muiden tarpeet omieni edelle. Ja hah, en todellakaan omaa mitään ruusunpunaisia kuvitelmia tulevaisuudesta jos/kun eroan. Tiedän että kivinen polku kuljettavana. Jos siellä päässä olis kuitenkin valoa ja toivoa. Tuo tunne mitä koen on niin voimakas että laittaa polvilleen ja repii rikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapasin itsekin pari kuukautta sitten juurikin työpaikalla uuden työntekijän. Vaikka sinänsä olenkin mieheksi varsin tunteellinen ja koen syvästi erilaisia tunnetiloja, sai tämä uusi tulokas itsessäni aikaan samanlaisen intuitiivisen reaktion. Juteltuani hänen kanssaan muutaman kerran mielikuvat ja ennakkokäsitykset vahvistuivat, enkä ole hänenlaistaan toista tavannut sitten kaukaisten opiskeluaikojen. Tosin työpaikan luonne sekä oma introverttiys ovat muutenkin rajoittaneet näkyviä, mutta joka tapauksessa jotakin mystistä naksahti kohdilleen.
Sinuna pohtisin ensin syvästi olisitko valmis jättämään vanhan suhteen taakse. Vaikka lastasi et tietysti missään nimessä hylkäisikään olisi muutos kuitenkin merkittävä ja raskas etenkin hänelle, joten miettiminen omien ja hänen tunteidensa välillä ja mahdollisen tasapainon löytäminen on tärkeintä.
Olet todella rohkea, jos uskallat tunnustaa tunteesi tälle uudelle osapuolelle: Huolima
Kiva että on kohtalotovereita. Aiotko itse lähestyä tätä henkilöä? Musta tuntuu ettei jää muuta vaihtoehtoa kuin kertoa. Niin vahva kemia on ollut että en pysty lakaista sitä maton alle. Varsinkin kun täytyy työskennellä yhdessä vielä jatkossakin. Tietenkään en voi vuodattaa kaikkea, mutta kun sopiva tilaisuus tulee, aion avata suuni. Miehen kanssa olen jo keskustellut siitä että yhteys väliltämme puuttuu.
Meillä on vaan tämä yksi elämä. Itsensä täytyy osata laittaa etusijalle kuitenkin. Elämää ei voi elää muille, ei edes lapsilleen.
Ja tosiaan. Suunnitelmissa ei ole syöksyä suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kuitenkin olla niin että tämä työpaikan mies on vain läsnäolollaan opettanut sinulle nykyisestä tilanteestasi joitakin tärkeitä asioita? Et ehkä muuten olisi havahtunut niihin?
No tämä on yksi mahdollisuus. Oon tähän asti elänyt elämääni tiukalla moraalilla ja laittanut aina muiden tarpeet omieni edelle. Ja hah, en todellakaan omaa mitään ruusunpunaisia kuvitelmia tulevaisuudesta jos/kun eroan. Tiedän että kivinen polku kuljettavana. Jos siellä päässä olis kuitenkin valoa ja toivoa. Tuo tunne mitä koen on niin voimakas että laittaa polvilleen ja repii rikki.
Elämä opettaa meille asioita.
vaihdevuodet ja kaaos. hanki lääkkeet. pää pyörällä kun vaan vanhenet ja ole kyllästynyt. kyl se siitä
Juuri näinhän ihmiset käyttäytyy. Ei ajatella pidemmän aikavälin seurauksia, oli sitten kyse baari-illasta, pikkujouluista, lomaromanssista tai työpaikkaihastuksesta. Ei sillä oikeasti ole väliä, kuka tuo ihastuksen kohde on, kyse on siiitä että omassa elämässä/parisuhteessa on jotain pielessä ja kuvitellaan että ihastuminen toiseen on se autuaaksi tekevä asia. Ap:n tilanteessa jos/kun ap toteuttaa tätä omaa agendaansa niin siitä tulevat kärsimään niin nykyinen mies kuin lapsikin.