Mistä se voi kertoa, jos nuori halveksii vanhempaansa avoimesti

Et voi tietää mitä siellä kotona oikeasti tapahtuu. Yleensä siihen on jokin syy.

Tämä olikin tällainen keskustelu, jaahah, vähän enemmän pistetty efforttia. Vau.

Oikeasti ihan normaalia, olit Ap vaikka mieltä kukkaruukku asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Siihen on aina syynsä. Aina.

Mitäpä tarkoitat. Jokin syy tietenkin on, mutta sen syyn ei tarvitse olla vanhemmissa. tiedän tosi kivat lempeät vanhemmat, jotka joutuivat lastensa halveksimiksi. Lapset voivat olla tosi outoja. 

Vierailija kirjoitti:

vitsan käyttö jäänyt väliin nyt pentu pihalle oppimaan tapoja. rajaton kasvatus. näitä jussi julioita riittää. mutta sitä saa mitä kylvää (siittää). voi voi.

Ja sinun kaltaiseksi ääliöksi ihminen kasvaa kun vitsaa käytetään. 

Vierailija kirjoitti:

Nuori tekee irtiottoa, älä etsi syytä itsestäsi. Jos sinussa ei ole mitään sopivaa vikaa, on nuoresi keksinyt tämän tavan irtaantua. Anna mennä, älä ota itseesi, normaali kehitysvaihe, ellet ala sitä estämään.

Vaadi kuitenkin hyviä käytöstapoja, mutta muuten anna nuoren olla.

Juuri näin, en olisi osannut asiaa ilmaista kuten edellinen.

Ei tiedetä minkä ikäinen nuori on, eikä muitakaan asioita perheestä. Itse voin sanoa, että kiinteä suhde ainokaiseeni kärsi kolauksen,  kun lapseni halusi irtaantua. Tiedän että minussa on vikaa, mutta oli paha paikka myöntää että näinkö paljon minussa on vikaa.

Jos vanhempi sisareni ei oli ollut viisaampi, omat lapset kasvatettuaan olisin ollut pulassa.

Kun ymmärsin ja tuin lastani, selvisimme. Teki mieli tosiaan räjähtää, että tämä ei käy, ei alkuunkaan.

Nuoret on vielä kypsymättömiä tunne-elämässään. 

AP.n kaltainen ihminen ilmoitti minulle, että lapsestani kasvaa tyranni, koska en ollut hänelle ankara.

Ei kasvanut. Kasvoi empaattinen, sosiaalinen ja pidetty tyttö, joka arvostaa omiaan ja muiden rajoja.

Toisin kuin tämä pyytämättä neuvonut projisoija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuori tekee irtiottoa, älä etsi syytä itsestäsi. Jos sinussa ei ole mitään sopivaa vikaa, on nuoresi keksinyt tämän tavan irtaantua. Anna mennä, älä ota itseesi, normaali kehitysvaihe, ellet ala sitä estämään.

Vaadi kuitenkin hyviä käytöstapoja, mutta muuten anna nuoren olla.

Ei mikään "irtiotto" tuollaista aiheuta. Vanhempi on omalla käytöksellään saanut tämän aikaan, ei ole "normaalia" vihata vanhempiaan ellei heissä ole jotain vikaa.

Monet teinit vihaavat vanhempiaan, ilman mitään oikeaa syytä. Se on irtiottoprosessi.

 Meilläkin yksi lapsi vihasi syystä että me opiskelija-asunnon vuokranmaksajina olimme avanneet kirjeen vuokranantajalta, jossa kerrottiin vuokrasopimuksen päättymiseen liittyvistä velvotteista kuten loppusiivous. Siihen asti oli tuettu nuorta taloudellisesti kaikin tavoin. 

Meilläkään vanhempi ei juonut, eikä ollut yleensä väkivaltainen. Hänhän oikein ylpeili sillä että hän ei istu juomassa kaljaa. Muiden ihmisten mielestä hän oli oikein mulava ja hauska. Samalla tämä vanhempi oli lääkeriippuvainen lääkkeiden väärinkäyttäjä. Hänen mielestään minä olin "nyrkillätapettava", pelkäsin jo lapsena joutuvani perhesurman uhriksi.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkään vanhempi ei juonut, eikä ollut yleensä väkivaltainen. Hänhän oikein ylpeili sillä että hän ei istu juomassa kaljaa. Muiden ihmisten mielestä hän oli oikein mulava ja hauska. Samalla tämä vanhempi oli lääkeriippuvainen lääkkeiden väärinkäyttäjä. Hänen mielestään minä olin "nyrkillätapettava", pelkäsin jo lapsena joutuvani perhesurman uhriksi.

Niin ja ulospäin tämä oli varmaan oikein "läsnäoleva" isä. Paitsi että lapset ei edes sanoneet häntä isäksi. Ei meillä mitään isää ollut. Ei minkäänlaista lapsen ja vanhemman välistä suhdetta.

Emme tiedä tosiaan taustoja, mutta mielestäni on hyvä että täälläkin keskustellaan myös aroista asioista. Toivottavasti tänne ei hyppää joku kaheli pilaamaan hyvää keskustelun alkua.

Jos vanhempi loukkaa syvästi, siihenkin on syynsä,  mutta lapsen ei tarviste hyväksyä ihan kaikkea.

Lapsuudessansi äiti oli usein uupunut ja päästi suustaan kaikkea, jota ei tarkoittanut. Aikuisena olen tämän ymmärtänyt ja antanut anteeksi.

Meidät pelasti iso lapsilauma, tuimme toisiamme kaikessa. Nyt ainoa lapsi jää ehkä liian yksin.

Omaa ainokaistani kohtelin ehkä liian hemmotellen, onneksi nuoressa miehessa oli tarpeeksi omaa tahtoa, sanoi suoraan :)

Jpillekin juuri se irtotto ja napanuoran katkaiseminen tuntuu vastivan tuollaisen vaiheen. Voi tulla vasta nuorena aikuisena.   Pitää vaan yrittää antaa mennä ohi korvien. Se muuttuu vielä paremmaksi!

Ei kerro yhtään mistään. Voi olla kehittymättömän nuoren itsekkyyttä ja empatiakyvyttömyyttä, voi olla mahakipua, voi olla koulukiusaamista josta syyttää vanhempia, voi olla ihan mitä vaan.

Toki käytöstavat pitää vaatia.

Itse kasvoin alistavassa ympäristössä, ja muiden edessä tasan esitin kuuliaisen kiltin lapsen roolia. Ei olisi mieleenkään tullut näyttää mitään negatiivisia tunteita, olisin kärsinyt sen nahoissani.

Asiat ei useinkaan ole sitä miltä näyttää ulkopuolisen silmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuori tekee irtiottoa, älä etsi syytä itsestäsi. Jos sinussa ei ole mitään sopivaa vikaa, on nuoresi keksinyt tämän tavan irtaantua. Anna mennä, älä ota itseesi, normaali kehitysvaihe, ellet ala sitä estämään.

Vaadi kuitenkin hyviä käytöstapoja, mutta muuten anna nuoren olla.

Et näköjään edes osaa lukea, joten kommenttisi ei ole minkään arvoinen. 

Luin nopeasti (vaikutat ihastuttavalta ihmiseltä). Sovella vastaus itse tarpeeseesi l. sama pätee luultavasti tähän vanhempaan, josta olet 'huolissasi'.

Ei tuo ollut ap. T. ap

Monella nuorella tulee kasvu- ja murrosiässä kaikenlaisia hormoni- ym ongelmia. Iitsekin muistan, kuinka pidin vanhempieni hermoja tiukalla kiukkuamisellani milloin mistäkin. Ja ihan tavallisia vanhempia olivat. Jälkeenpäin ajatellen ihan kelvollisia.

Mitä läheisempi suhde vanhempiin, sitä rajumpi irtiotto yleensä.

Tai voi olla syy tietenkin sille halveksunnalle, voi olla vaikka narsistivanhemmat.

Voi olla vaikka mitä.

Ulkopuolisena turha spekuloida.

Nuoren aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi asti, jossakin irtioton vaiheessa empatia tutkitusti vähenee.

Paitsi mammoneilla.

Koin lapsena laiminlyöntiä turvallisuudessa ja vanhempien taholta liikaa takertuvuutta ja arvaamattomuutta. Jatkuva epävarmuus teki minusta äkäisen ja epäluuloisen. Ei ollut ihan terve ja normaali suhde ja irrottautumisprosessi.

Omasta kokemuksesta näin 35vuotiaana voin kertoa. Syy oli vanhemmassa. Hakkasi, haukkui jne. kotona, neljän seinän sisällä. Muille täysin miellyttävä ihminen, kehui ja oli niin maireana kaikille. Paitsi minulle.