YSTÄVÄNI :' ( :' ( :' ( :' (

:)

ja jep, olet oikea henkilö.

ihan kuin jostain jakomielisten teinipissisten chat-palstalta. voi elämä!

Vierailija:

ihan kuin jostain jakomielisten teinipissisten chat-palstalta. voi elämä!

Mikä asia voi ihan oikeesti olla niin paha ja kauhea, että rikkoo ystävyyden? Kun kuitenkin on tarve " pyytää anteeksi" (vaikkakin samalla korostaen, että itse on syytön ja toinen teki jotain mitä e i v o i antaa anteeksi...huoh!!!)



Sopikaa ja olkaa aikuisia.

Nyt ei ehdi enempää, pitää lähtee kotsalaan. Heh, noilla av- mammoilla on nyt hauskaa :D:D



Ei muistella pahalla ja onnea sun elämään ;) Vaikkakin mä en tätä nyt voi unohtaa, tahdon nyt vain vähän aikaa...



ap

huuli pyöreänä, että mitä tapahtui. Siispä, kerro hyvä ihminen se syy, voi olla että kyseessä asia, joka on sovittavissa/on väärinkäsitys tms.

Vierailija:

huuli pyöreänä, että mitä tapahtui. Siispä, kerro hyvä ihminen se syy, voi olla että kyseessä asia, joka on sovittavissa/on väärinkäsitys tms.

42

että ap:n kertoman mukaan on kuullut jotain juoruja tms. Olen ollut vastaavassa tilanteessa ja mun " vinkki" ois tälle toiselle osapuolelle että koittaa vaan ottaa yhteyttä ja selvitellä asiaa. Joskus voi tuntua niin pahalta että itse jättää asian taka-alalle, kuten minä tein ja sitä olen katunut. Otin yhteyttä viiden vuoden jälkeen ja vähitellen olemme pitäneet yhteyttä. Ainakin täällä espoon seudullakin (jopa) törmää vanhoihin tuttuihin helposti joten jälleen näkeminen voi olla hankalaa molemmista jos asiat ovat auki.

asiaa voi olla liian korkea. Riippuu mitä on tapahtunut. Mä voin kertoa erään tarinan miten mulle kävi monta vuotta sitten. Mulla oli todella hyvä ystävä jonka kanssa soiteltiin päivittäin ja nähtii pari kertaa viikossa. Puhuimme paljon ja tulimme aika läheisiksi. Aloitimme yhteisen harrastuksen josta minä löysin itselleni miehen. Ystäväni oli selvästi myös kiinnostunut hänestä, muuttui kylmäksi kun aloitimme seurustelun. Kuitenkin pidimme yhteyttä mutta eräänä päivänä eräs yhteinen tuttuni (jota ystäväni ei edes hyvin tuntenut) tuli kertomaan miten ystäväni oli hänelle kertonut että mieheni on pettänyt minua hänen kanssaan. Aluksi en uskonut mutta hänellä oli todisteena mieheltäni unohtunut nenäliina jossa oli kirjailtu hänen nimikirjaimensa. Tämän ystäväni oli tutun mukaan antanut hänelle koska itse ei halunnut selvittää asiaa. Olin hajalla ja palasina. Puhuin mieheni kanssa ja hän kiisti kaiken mutta sanoin nyt haluavani aikalisän ja muutin takaisin omaan asuntooni. Ystävä yritti soittaa monta kertaa mutta en vastannut hänen puheluihinsa. Tekstiviestit olivat tyyliin: mitä sulle on tapahtunut kunnet vastaa? Onko kaikki hyvin? Ja käsitin asian niin että hän esitti viatonta. Lopulta viestit loppuivat ja soittelut sen mukana. Miehen kanssa erosimme koska luottamus oli mennyttä. Pari vuotta jälkeen päin tämä tuttu tuli tunnustamaan että oli valehdellut. Otin sen jälkeen eksääni yhteyttä ja puhuimme ja puhuimme ja puhuimme. Tuttu oli ollut kiinnostunut miehestä ja halunnut meidän eroavan, oli yrittänyt heti baarissa iskeä eksääni. Ystävääni otin varovasti yhteyttä ja nykyisin olemme ihan hyviä kavereita, ei kuitenkaan samanlaissia kuin ennen.

Välttämättä tässä teidän tapauksessa ei ole tälläisistä asioista kysymys mutta ihmettelen mikset ap ota yhteyttä vai onko siihen joku painava syy? Ja toista osapuolta kehottaissin kuitenkin yrittämään ottaa yhteyttä ap:hen ja yrittää selittää asiaa. Jos ap tätä toista osapuolta syyttää jostakin niin jotakin on tapahtunut. Kukaan ei ilman syytä syyttele. Kannattaa kuitenkin puhua asiat halki ettei kaiherra mieltä liikaa.

Mäkin jätin erään ystäväni kun kuulin että hän oli valehdellut ja puhunut mun asioitani. Kyseli perään mut mihinkään en enää vastannut. Mut ehkä tän ketjun päähenkilöt haluavat kuitenkin asiaa selvittää kun täällä siitä jorisevat.