Mie oon kyllä ihan helvetin yksinäinen
Minua pidetään vain introverttinä, kun viihdyn paljon yksikseen ja olen usein hiljaa, mutta kuitenkin kun minulta löytyy supliikkia ja saan ihmiset nauramaan, minun oletetaan olevan tyytyväinen elooni yksin. Eli tätä luullaan omaksi valinnakseni.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
I feel you. Iso tsemppihali sinulle 🤗 Se kun alkaa vaan itsekseen tekemään asioita ja menemään erilaisiin rientoihin, niin tapaa ihmisiä, joilla ei ole ennakko-oletuksia sinusta :) Siitä se lähtee, vaikka olisi alkukankeutta.
N32
Niin no, vietän joka päivä monta tuntia ulkona ihmisten parissa liikkuen. Vuosikaudet näin tehnyt. Yksinäisyys on ja pysyy.
Aina "äidin ohjeita" -joiden mukaan tekevä onkin sitten se kilttis ja täten myös inhottava friikki.
Minua on myös työpaikalla sanottu introvertiksi, tietäisivätpä vain. Kaipaan paljon ihmisten seuraa mutta olosuhteiden pakosta olen oppinut olemaan yksin. Nuorempana olin mukana todella aktiivisesti järjestöissä, mutta ystävyyssuhteita en ole onnistunut luomaan. Onnellisinta aikaa elämässä oli se kun sai tuntea kuuluvansa johonkin. Järjestöihin oli helppo mennä mukaan, kaikki ovat tervetulleita sen kun ilmoittautuu mukaan. Ystävyysporukoihin sen sijaan ei niin vain mennä että moi mä tulin nyt tähän teidän porukkaan.
Ei se auta, mutta toivotan kaikkea hyvää. Jospa elämä iloisesti yllättäis kuitenkin!
Jos koittaisit löytää parisuhteen? Suomessa on vaikeaa saada aikuisiällä kavereita. Tai ainahan sitä jotain tuttua sun muuta mutta sellaisia hyviä kavereita.
Mitä ajattelet itsestäsi? Pidätkö itseäsi kovassa kurissa? Soimaatko ja solvaatko itseäsi? Jos ystäväsi elämänkohtalo muistuttaisi omaasi, mitä sanoisit hänelle? Onko olemassa syytä, miksi ansaitsisit ankaramman kohtelun kuin joku muu? Mikä on sopiva määrä tekemistä, niin ettet uuvu muttet myöskään jämähdä paikallesi? Mikä on sinusta oikeasti kivaa ja mukavaa? Mitä teet mielelläsi yksin, mitä yhdessä toisten kanssa?
Lopeta nyt ihan aluksi sanan "mie" käyttö.
Täällä pariskunta, kummallakaan ei ystäviä eikä kavereita. Olemme ylioppilaita ja opiskelleita, työuran tehneitä. On surullista olla kaksin yksinäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta nyt ihan aluksi sanan "mie" käyttö.
Se on heittämällä Suomen sympaattisin pronomini.
Vierailija kirjoitti:
Jos koittaisit löytää parisuhteen? Suomessa on vaikeaa saada aikuisiällä kavereita. Tai ainahan sitä jotain tuttua sun muuta mutta sellaisia hyviä kavereita.
Yksinäisyyteni johtuu kumppanittomuudesta. Olen yrittänyt aktiivisesti vuosia löytää sellaisen ja hetkellisesti luullut onnistuneenikin, mutta lopulta en ole riittänytkään. Enää ei ole vuosiin ollut yhtään oikeasti kiinnostunutta. Tinderissä pari mykkää matchia ja toisella treffisivustolla ei profiiliani edes klikata auki. Ystävä jo löytyy ja hyvän päivän tuttuja.
Mie on kiva sana. T. Toinen yksinäinen.
Olet varmaankin palstalta aiemmin tuttu ?? En pahalla, sillävä sinulla oli hyviä ajatuksia täällä aikoinaan. Harmi, jos olet yksin, sillä tunnut todella sympaattiselta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajattelet itsestäsi? Pidätkö itseäsi kovassa kurissa? Soimaatko ja solvaatko itseäsi? Jos ystäväsi elämänkohtalo muistuttaisi omaasi, mitä sanoisit hänelle? Onko olemassa syytä, miksi ansaitsisit ankaramman kohtelun kuin joku muu? Mikä on sopiva määrä tekemistä, niin ettet uuvu muttet myöskään jämähdä paikallesi? Mikä on sinusta oikeasti kivaa ja mukavaa? Mitä teet mielelläsi yksin, mitä yhdessä toisten kanssa?
En ole ap, mutta vastaan, kun sama tilanne itsellä.
- ajattelen, että olen reilu, fiksu ja ihan mukava tyyppi, syvällinen mutta myös spontaani
- olen itselleni armollinen, en rääkkää itseäni millään tapaa
- en soimaa itseäni, en kritisoi itseäni [joskus silti ajattelen, miten erilaiseksi elämäni olisi kääntynyt, JOS olisin yhden tietyn asian valinnut toisin...]
- jos kaverini olisi tässä tilanteessa, hmmm... "otan osaa, minulla ei ole sanoja".
- ei ole syytä, miksi kohtalo minua näin ankarasti koulisi
- koko aikuisikäni olen kamppillut kahden ääripään välissä: joko kaikkea on aivan liikaa niin että uuvun TAI elämäni on tyhjää ja tylsää, vailla virikkeitä. Ikään kuin minulle tarjotaan aina vain överisti vastuuta tai ei lainkaan vastuuta.
- minusta on kivaa olla ajoittain yksin lataamassa akkujani, mutta haluaisin olla enemmän vuorovaikutuksessa mukavien, älykkäiden ihmisten kanssa. Nykyään olen aina yksin ja se latistaa oloni ja sinänsä hyvät puitteet eivät pian ole enää merkityksellisiä kun olen niissä aina yksin.
- teen lähes kaikkea mielelläni yksin, mutta haluaisin saada yhteyden muihin, toiseen ihmiseen. Sinänsä aika sama, mitä tehdään yhdessä, kun se yhteys ja aito kohtaaminen syntyy.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta nyt ihan aluksi sanan "mie" käyttö.
Tämä. Mie-Sie on se syy ulinaan. Toisekseen, töihin hakeutuminen auttaa myös.
Jotenkin hassua, että kukaan ei tiedä, että olen olemassa. Kukaan ei anna minulle merkitystä, arvoa, ei välitä. Olen kuin näkymätön, vaikka käyn kaupoilla ym. ihmisten ilmoilla. En kohtaa ketään. Olen kuin muukalainen vieraalla planeetalla. Voitko kuvitella, miten yksinäistä tällainen elämä on? Päivät ovat kaikki samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hassua, että kukaan ei tiedä, että olen olemassa. Kukaan ei anna minulle merkitystä, arvoa, ei välitä. Olen kuin näkymätön, vaikka käyn kaupoilla ym. ihmisten ilmoilla. En kohtaa ketään. Olen kuin muukalainen vieraalla planeetalla. Voitko kuvitella, miten yksinäistä tällainen elämä on? Päivät ovat kaikki samanlaisia.
Tuossa tilanteessa menisin melkein mihin tahansa työhön jotta saisi kuulua johonkin porukkaan. Siitä sitten varmuuden kasvaessa uusiin paikkoihin.
Voisitko mennä kansalaisopiston kursseille, ilmoittautumiset alkaa taas elokuussa. Sellaiselta sain itse hyvän ja pitkäaikaisen ystävän. Ja ellei ystävää, niin samanmielisiä ja voit kokea kuuluvasi joukkoon.
Suomessa joka viides ihminen on yksinäinen. Etsi niistä toisista yksinäisistä joku käsiisi, ja ryhdy pitämään hänelle seuraa, niin ette kumpikaan ole enää yksinäisiä. Niin se menee, pitää vähän laskea rimaa ja huolia toinen yksinäinen ystäväksi tai edes kaveriksi.
I feel you. Iso tsemppihali sinulle 🤗 Se kun alkaa vaan itsekseen tekemään asioita ja menemään erilaisiin rientoihin, niin tapaa ihmisiä, joilla ei ole ennakko-oletuksia sinusta :) Siitä se lähtee, vaikka olisi alkukankeutta.
N32