Lue keskustelun säännöt.
Tulipa taas merkityksetön olo....
16.06.2024 |
...kun kukaan läheistä ei lähettänyt edes tekstaria merkkipäivänäni. Sielua hiertää, että olen näinkin näkymätön. Itse muistan aina ystäviäni ja läheisiäni vähintään kortilla, tekstarilla tai lähettämällä kukkia jonkin verkkopalvelun kautta kotiosoitteeseensa.
Tänään oli minun merkkipäiväni, mutta ei ainuttakaan muistamista tullut.
Itkettää. Olen siis täysin merkityksetön näille, joita olen itse muistanut onnitella.
Kommentit (21)
Täältä tulee halit ja paljon onnea sinulle<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mun synttäreitä muistettu myöskään. No miesystävä kyllä mutta vain koska olin sanonut päivämäärän monesti ennemmin.
Luulen ap, että tuo on yleistynyt eikä kyse ole sinusta vaan ihan maaimanlaajuisesta ilmiöstä. Yksilökeskeinen itsekkyyden aika.
Paljon onnea sinulle <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon onnea!
Minulla sama tilanne, ei kukaan muista minua mitenkään merkkipäivänäni. Erona, ettei minulla ole niin läheisiä ystäviä kenelle lähettäisin esim. kukkaonnitteluja.
Mun ex anoppi vois kirjottaa noin. Oikea uhriutuja.
Sillä erolla tietty että ei itse kyllä onnittele muita heidän päivänä mutta häntä tulee kyllä muistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnittelut! Mutta ei meillä enää vanhempina kukaan kavereista mitään muista, ei kannata murehtia tollasia.
Vierailija kirjoitti:
Ranteet auki vaan
Olet kuvottava
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytin 50 niin sisaruksiltani sain tekstarit. Tästä tuli aika paha mieli. Muut läheiset sentään muisti henkilökohtaisemmin.
Mä tunnen yhden ihmisen, jota hänen läheiset ei muista, mutta joka itse muistaa läheisiään aivan ylenpalttisesti. Oon josku miettinyt, mutta en ole rohjennut kysyä, että onko hän jotenkin triggeröitynyt johonkin vanhaan traumaan, kun aina vain muistaa ihmisiä, jotka ei häntä muista. Jotenkin tuntuisi loogiselta, että ei muista ihmisiä, jotka on itseä kohtaan välinpitämättömiä. Joten syyn täytyy olla jotenkin tunneperäinen, että sitä toistaa ja toistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentaa tämä merkityksetön olo. Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin. Vertaistukea pyydän😢
Ap
Itse en muista kenenkään synttäreitä, ellei Facebook muistuta. Jostain syystä se ei tee sitä enää joten ohi menee. Jos ei ole hyvä muisti tai päivämäärät ylhäällä jossain, niin helposti jää onnittelut välistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee lista heistä ketkä tiesivät tai saivat kutsun, mutta eivät reagoineet. Minä teen niin, että kolme yhteydenottoa puhelu+tekstiviestipari muutaman viikon välein. Ellei yhteyttä synny, putoaa listoilta. Tässä on viimeisen vuoden sisällä neljä sukulaista pudonnut listoilta, kyynel siitä. Lisäksi noista parhaimmat sankarit onnistuivat pudottamaan itsensä vaikka saivat juhlakutsuihinsa vp:n sekä työesteistäni johtuen rahan arvoisen lahjakortin ja onnitteluviestin. Muistatteko Apollo kuulentojen hätäproseduurin? Jos kuussa olisi käynyt kylmät, olisi NASA jättänyt vastaamatta miehistön kutsuihin. Olisiko syytä todeta sukulaisten oleva niin pahasti kuutamolla, että on syytä kääntää vipu heidän osaltaan off-asentoon?
Älä välitä, vaan porskuta eteenpäin. Niin monet muutkin tekevät. Keksi itsellesi hauskaa tekemistä syntymäpäiväksi, tutustu uusiin ihmisiin.
Otankin tästä sitten opikseni ja lopetan yhteydenpidon niihin aikaisempiin itselleni tärkeisiin ihmisiin. Kaipa se sitten niin menee. Ihmisiä menee, uusia tulee. Jos joku minut kokee tärkeäksi niin ottakoon sitten itse yhteyttä-
Onnea sulle kaikilta meiltä
Kaikilta meiltä ja heiltä ja heiltä
Ketään me ei täällä muisteta koskaan
mitään se ei vaan haitanne joskaan
Tulipa kakkua, kukkia, lahjoja
aina me ollaan yhtä kahjoja
Merkkipäivää aapeelle toivottanevat kaikki vauvapalstan "mammat" !
En mä ainakaan onnittele tai anna lahjoja sillä ajatuksella, että odotan itselle jotain sitten omana synttärinä. Joskus muistan joskus en, joskus ostan kalliinkin lahjan jos osuu silmään juhlakalulle jotain just sopivaa ja joskus laitan vaan testarin, tai unohdan kokonaan. Siksi en kyttääkään jos kukaan ei muista mua, ei sitä tarvi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena, ihmisillä on muutakin meneillään!
Tietty jos jostain ei koskaan kuulu enää mitään, niin sitten oletan, ettei olla enää ystäviä, ainakaan nyt. Jätän kuitenkin oven auki jos haluavat myöhemmin lämmitellä suhteen uudelleen. Sehän ystävyydessä on just hienointa, että se ole mustasukkaista, kyttäävää tai rajoittavaa.
Nyt voitkin sitten unohtaa heidät.