Lue keskustelun säännöt.
Ruumiillisen kurituksen aikakautena eläneet
16.06.2024 |
Millaisia ajatuksia herää kun luet lehtiartikkeleita, joissa vanhemmat on tuomittu vaikka tukkapöllyistä, pakaroille lyömisestä, vyöllä hakkaamisesta... Ja sitten mietit, että silloin aikoinaan tuo oli maan tapa ja itse koit samanlaista täysin yleisesti hyväksyttynä.
Kommentit (32)
Olen kokenut ruumiillista kuritusta ja olen niitä, joille syyn ja seurauksen suhde oli oikein selvä, ja kuritus oli tosi maltillista, tukkapöllyä ja kevyttä risulla rapsimista, kipu oli huomattavasti vähäisempi kuin vaikka perusleikeissä raisumpien sisarusten kesken. Ja kun syy oli täysin selvä, en kokenut epäreiluutta tai pelkoa. Luullakseni harvinaisempaa näin, ettei mitään jäänyt kaivelemaan lapsuuden kurituksista. Ja reiluuden päälle olen aina ymmärtänyt ja huolehtinut, ettei epäoikeudenmukaisuutta ole minun lähipiirissä. En siis tullut epäreiluksi.
Toki tämä tosiaan harvinaista lukemani perusteella, joten parempi kun se on kielletty yleisesti koko lasten fyysinen kuritus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä hyväksyn täysin se lopetti samantien kaiken pönttöilyn ja jossittelun.
Kakaran ON opittava että on olemassa rajat. Sain itse koko menun, luunappia, tukkapöllyä, ja vitsaa, olin kakarana ihan apina jopa minä olisin antanut itselleni selkään....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan jaksan hämmästyä toistuvasti siitä mitä kaikkea meidät aivopestiin pitämään normaalina ja hyväksyttynä. Ja kun vuodet etenee niin ymmärrystä tulee lisää siitä miten paljon minuakin on ahdisteltu, pahoinpidelty, raiskattu, kiusattu, nöyryytetty toistuvasti elämässä ja siis se kaikki oli ihan normaalia elämää ennen.
Ei ole todellakaan ollut.
Todellakin oli. Jo seksiin painostaminen on raiskaus nykyisin. Ahdistelu oli tietysti ennen aikaan tytön ja naisen vika eikä miehen. Määritelmät on muuttuneet jos et ole tajunnut.
Mietin että hyvä. Ajat muuttuu ja lapsien kuritus fyysisesti saakin jäädä unholaan.
Mulla meni tosi kauan luottaa kovaäänisiin ihmisiin koska isä huusi kuin julmettu aina kun rankaisi, joskus ihan pienistäkin asioista (maitolasi sattui kaatumaan vahingossa jne). Tuli tukistusta ja remmiä ja vaikka mitä.
En nykyäänkään tykkää että minuun kosketaan ja joskus yhä saatan säpsähtää jos joku äkkinäisesti nostaa kätensä lähelläni.
Vierailija kirjoitti:
Mietin että hyvä. Ajat muuttuu ja lapsien kuritus fyysisesti saakin jäädä unholaan.
Mulla meni tosi kauan luottaa kovaäänisiin ihmisiin koska isä huusi kuin julmettu aina kun rankaisi, joskus ihan pienistäkin asioista (maitolasi sattui kaatumaan vahingossa jne). Tuli tukistusta ja remmiä ja vaikka mitä.
En nykyäänkään tykkää että minuun kosketaan ja joskus yhä saatan säpsähtää jos joku äkkinäisesti nostaa kätensä lähelläni.
Ennen väkivallalla uhkailu oli normaalia käskyn tehostamista. Nykyään se määritellään henkiseksi väkivallaksi tai jopa laittomaksi uhkaukseksi jolloin voi tulla jo rikosoikeudellisia vastuita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En hyväksy väkivaltaa, etenkään kasvatusmetodina.
Mutta toisaalta on järjetöntä käyttää yhteiskunnan varoja siihen, että joka tukkapöllystä käydään käräjiä.
Itse sain lapsuudessani piiskaa. Ei se saanut minua olemaan hölmöilemättä, se opetti hölmöilemään siten ettet jää kiinni.
M41
Miksi lapsen pahoinpitelystä vastuuseen joutuminen on järjetöntä? Sinusta tuskin on järjetöntä jos sinut pahoinpidellään ja siitä mennään käräjille.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hyväksyn täysin se lopetti samantien kaiken pönttöilyn ja jossittelun.
Kakaran ON opittava että on olemassa rajat. Sain itse koko menun, luunappia, tukkapöllyä, ja vitsaa, olin kakarana ihan apina jopa minä olisin antanut itselleni selkään....
Ja sehän se oli ajatus että kakaran on opittava vain tottelemaan ja aikuinen määrää. Oma ipana on oppinut ilman sitä vitsaa ja tietää syy-seurausasian. Itsekin opin vain pelkäämään ja pöljäilemään salaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika kovalta tuntuu. Veljelläni on pieniä lapsia ja olisin kauhuissani ja äärettömän vihainen, jos tuota heille tapahtuisi.
Aiemmin ajattelin, että mulla on ollut ihan hyvä ja turvallinen lapsuus. Nyttemmin oon miettinyt, onko tuossa syy, miksi musta kasvoi niin arka ja olen ollut useammassa väkivaltaisessa suhteessa.
Aina ripua, ehän tätä kestä karhunnahkainen pyllykään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten ruumiillinen kurittaminen tuli laittomaksi Suomessa vuonna 1984. Meidän perheessä oli 1980-luvulla koivuniemenherra (vitsa) vielä pelotteena, ja kaipa sitä pari kertaa käytettiinkin meihin lapsiin. En kärsinyt siitä, mutta minusta on hyvä että ruumiillinen kurittaminen on nykyään laitonta.
Ap kysyi millaisia ajatuksia herää siitä, että laki ja tavat ovat sittemmin muuttuneet. Jossain psykologian kirjassa sanottiin että ikävän kokemuksen traumatisoivuus on todennäköisempää jos kokemus on harvinainen siinä yhteiskunnassa ja kulttuuripiirissä, jossa kokija elää. Ts. jos nykyään lasta kuritetaan piiskaamalla, se on todennäköisesti traumaattisempi kokemus verrattuna entisaikojen lasten kokemuksiin, kun piiskaaminen oli suht yleinen tapa, ja lapset puhuivat siitä ja vertailivat kokemuksiaan.
En tiedä meneekö se noin, mutta kuulostaa siltä että voisi mennä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hyväksyn täysin se lopetti samantien kaiken pönttöilyn ja jossittelun.
Kakaran ON opittava että on olemassa rajat. Sain itse koko menun, luunappia, tukkapöllyä, ja vitsaa, olin kakarana ihan apina jopa minä olisin antanut itselleni selkään....
Ja sehän se oli ajatus että kakaran on opittava vain tottelemaan ja aikuinen määrää. Oma ipana on oppinut ilman sitä vitsaa ja tietää syy-seurausasian. Itsekin opin vain pelkäämään ja pöljäilemään salaa.
Ihan miten vaan halusin vaan sanoa kukaan ei mennyt terapiaan eika saanut traumoja mistään elämä oli ja se meni eteenpäin eikä kokoajan mietitty minä, minä,minä,minä,minä,minä
Ei ole todellakaan ollut.