Lue keskustelun säännöt.
Ruumiillisen kurituksen aikakautena eläneet
16.06.2024 |
Millaisia ajatuksia herää kun luet lehtiartikkeleita, joissa vanhemmat on tuomittu vaikka tukkapöllyistä, pakaroille lyömisestä, vyöllä hakkaamisesta... Ja sitten mietit, että silloin aikoinaan tuo oli maan tapa ja itse koit samanlaista täysin yleisesti hyväksyttynä.
Kommentit (32)
En hyväksy väkivaltaa, etenkään kasvatusmetodina.
Mutta toisaalta on järjetöntä käyttää yhteiskunnan varoja siihen, että joka tukkapöllystä käydään käräjiä.
Itse sain lapsuudessani piiskaa. Ei se saanut minua olemaan hölmöilemättä, se opetti hölmöilemään siten ettet jää kiinni.
M41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vyöllä hakkaaminen ja hakkaaminen ylipäätään on ihan eri asia kuin pieni kevyt läpsäisy tai tukistus, aiheesta. Hakkaaminen on silkkaa väkivaltaa, ja yleensä ihan vaan huvikseen, ilman syytä tai keksitystä syystä, sitä tekevä ihminen on mieleltään sairas. Minua ei ole hakattu koskaan, vaikka varmasti joskus sain pienen tukistuksen, tosin en oikein musta, olin melko kiltti lapsi niin ei ollut tarvetta juurikaan mitenkään kurittaa.
Itse sain aivan vähän remeliä. Kyllä se lopetti typeryydet. Kannatan asiaa.
Me saatiin kans tukkapöllyä ja läpsintää pepulle vaatteiden läpi. Ihan ok, opittiin olemaan. Vyöllä tai risulla hakkaaminen ei ole mielestäni ok.
Mikäköhän aikakausi tällainen on ollut, jolloin kaikkia on lyöty? Ikinä en ole kokenut ruumiillista kuritusta, eivätkä 40-luvulla syntyneet vanhempanikaan. Ei sitä kaikissa perheissä ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleisesti hyväksyttyä se on ollut ehkä 30-luvulla. Ei taida montaa sen aikaista täällä palstailla.
Naurettavaa pelleilyä. Ei ihme että asiat menevät päin vittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikäköhän aikakausi tällainen on ollut, jolloin kaikkia on lyöty? Ikinä en ole kokenut ruumiillista kuritusta, eivätkä 40-luvulla syntyneet vanhempanikaan. Ei sitä kaikissa perheissä ole ollut.
Mun 40 luvulla syntynyt äiti sai joka päivä piiskaa. Oli tehnyt tyhmyyksiä tai ei, varmuuden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Yleisesti hyväksyttyä se on ollut ehkä 30-luvulla. Ei taida montaa sen aikaista täällä palstailla.
Se oli mun arkea 90-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikäköhän aikakausi tällainen on ollut, jolloin kaikkia on lyöty? Ikinä en ole kokenut ruumiillista kuritusta, eivätkä 40-luvulla syntyneet vanhempanikaan. Ei sitä kaikissa perheissä ole ollut.
Minä en tunne yhtään ruotsalaista enkä homoa. Ei kai niitäkään ole olemassa.
Olen 1963 syntynyt ja sain koivuniemen herraa paljaille reisille ja pepulle, sekä tukkapöllyjä, joissa oikeasti nostettiin ilmaan ja ravisteltiin.
Isäni sai vyön soljesta, syntynyt 1939, sodan raaistamalta? isältään.
Mikään näistä ei ole koskaan ollut ok, ei silloin, ei tänään.
En muuttunut yhtään kiltimmäksi, aloin vain pelätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen saanut lapsena lukemattomia selkäsaunoja ja jopa nyrkistä naamaan. Pihalle on heitetty , vaikka keskellä yötä, ja olen nukkunut kellareissa ja rapuissa. Siis alaikäisenä. Mitä niissä muistoissa vellominen auttaa, vanhoja juttuja. En ymmärrä miksi sä haluat jatkuvasti täällä siitä puhua, mene psykologille puhumaan, jos vaivaa sua noin paljon.
Meitä seiskytluvulla lapsuuttamme eläneitä sisaruksia on neljä. Käsittääkseni ketään ei hakattu remmillä tai vitsalla, mut napakan tukistuksen muistan. Siihen aikaan lasten kanssa ei loputtomiin väännetty asioista, komennettiin kertaalleen ja seuraavaksi sitten sattui. Opittiin olemaan ihmisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollut mitenkään erityisen vaikea, normaali lapsi, joka joskus riiteli sisaruksen kanssa tai oli äänekäs leikkiessään.
12
Vierailija kirjoitti:
En hyväksy väkivaltaa, etenkään kasvatusmetodina.
Mutta toisaalta on järjetöntä käyttää yhteiskunnan varoja siihen, että joka tukkapöllystä käydään käräjiä.
Itse sain lapsuudessani piiskaa. Ei se saanut minua olemaan hölmöilemättä, se opetti hölmöilemään siten ettet jää kiinni.
M41
juuri näin. Sain lapsena selkääni ja minusta tuli äärettömän hyvä valehtelija, pelon vuoksi.
Entisaikaan oli normaalia että lapsia kuritetiin, kuritettiin kaiken varaltakin, eteivät tekisi pahaa. Tottelemattomat lapset uhattiin antaa mörölle, tai musta- laisille yms. Tai josku heitettiin ulos lumihankeen talvipakkasella ja uskottiin, että sillä tavallöa lapsesta tulee kiltti ja tottelevainen. Vanhemmat siis oikeasti uskoivat, että kurittamalla lasta he tekvät hyvän teon.
Mutta lapsi oppii kurituksesta ainakin ovelammaksi ja oppi juonittelemaan välttytäkseen selkäsaunalta.
Sen ajan kuritusmenetelmillä kun itse lapsi olin, niin kyllä vanhemmat olisi joutuneet vankilaan lapsensa pahoinpitelystä.
Oikeastaan jaksan hämmästyä toistuvasti siitä mitä kaikkea meidät aivopestiin pitämään normaalina ja hyväksyttynä. Ja kun vuodet etenee niin ymmärrystä tulee lisää siitä miten paljon minuakin on ahdisteltu, pahoinpidelty, raiskattu, kiusattu, nöyryytetty toistuvasti elämässä ja siis se kaikki oli ihan normaalia elämää ennen.
Olen aikoinaan saanut tukkapöllyä ja remmiä enkä moiti vanhempiani. Muistan sen pettymyksen ja loukkaantumisen tunteen, en kipua.
Missään nimessä en kasvattanut omia lapsiani samalla tavalla ja kyllä niistä kelpo lapsia kasvoi. Tuo ei enää kuulu kasvatukseen - se on väkivaltaa.
Sekalaisen sekalaisesti näin mt-ongelmaisena jotka johtuu osin niistä kurituksista. Toisaalta haluaisi löydä remmillä verimössöksi minua ja kaikkia muita hakanneet mutta toisaalta pää sanoo ettei vanhempia vastaan saa sanoa mitään vaikka kuinka hyväksikäyttäisi ym. Että näin.
Miksi tämä asia vaivaa sinua niin paljon, että teet taas aloituksen aiheesta?
Itse kysyy ja itse vastaa: noinhan me ajattelemme, että silloin oli hyväksyttyä.