Lue keskustelun säännöt.
Burnout johtuu lapsista
16.06.2024 |
Minulla ei vielä ole työuupumus- tms. diagnoosia, mutta mietin että kuinkahan usein loppuunpalamisen taustasyynä on lapsiperhearki?
Yleensä loppuunpalaminen yhdistetään työelämän vaatimuksiin, mutta onko totuus sittenkin se että lapsiperhearki vie noin sata prosenttia kapasiteetista ja maanantaina työviikon alkaessa on valmiiksi täysin loppu?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla vaatimukset sekä työelämässä, että vanhempana kasvaneet? Olisi hyvä, että Suomessakin olisi enemmän mahdollisuuksia tehdä osa-aikatyötä.
Millä tavalla vanhemmuuden vaatimukset ovat kasvaneet? Nykyään saat viedä lapsesi kellon ympäri päiväkotiin, vaikka olisit itse kotona. Koululaisten kasvatuksen voi ulkoistaa koululle ja medialaitteille. Ruoan saa lapsille nenän eteen tarvittaessa vaikka kotiovelle tuotuna, tai ostamalla eineksiä kaupasta. Eihän vanhemmilta vaadita nykyään enää mitään, vaan yhteiskunta ottaa koppia, jos vanhempi tarvitsee "omaa aikaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan varmasti voi johtua lapsista. Olen aina aivan poikki jo yhden päivän jälkeen, jonka olen viettänyt alle kouluikäisen kummilapseni seurassa. Aina mietin että miten ihmiset jaksavat jos joutuvat joka päivä kestämään sellaista. Olen erittäin tyytyväinen etten ole hankkinut lapsia.
Se on kuitenkin erilaista, kun lapsi on oma. Vanhempi esim. tuntee lapsena täysin ja pystyy ennakoimaan eikä tarvitse olla varuillaan, ei tule suostuttua jokaiseen juttuun saman päivän aikana niin kuin kivalla kummilla ehkä tulee jne. Toki lapsen kanssa silti väsyy jokainen vanhempi joskus, mutta ei yksi päivä näyttäydy samanlaisena kuin vanhemmuus.
Pieni lapsi on arvaamaton ja saattaa äkkiä joutua vaaraan jos vanhempi ei ole varuillaan.
Kaikki tuntemani työkaverit joilla burnout on ollut ja ovat saaneet siihen pidemmänkin ajan saikkua, ovat olleet lapsettomia.
On ihan eri huolehtia omista kuin toisen lapsista. Itselläni on kolme lasta enkä ole kokenut rankkana. Sitten muiden lasten hoitaminen onkin todella uuvuttavaa.
Omat lapset tuntee ja tietää mihin kykenevät ja mistä tykkäävät ja miten käyttäytyvät.
Burn out kolkutellut itsellä jo kohta 10 vuotta. Kun jos haluaa asiat tehdä hyvin, niin kyllä se vaatii joka alueella kovia ponnisteluja ja terävää fokusta. Se vie voimat.
- vaativa asiantuntijatyö vaatii parhaan, tehokkaan version itsestä vähintään 10h päivä, pitää olla myös edustuskelpoinen ulkoisesti, sosiaalisesti pätevä ja jatkuvasti kouluttaa itseään lisää työn ohessa
- kolme lasta (nyt 10, 13, 16) vaatii tukea, huomiota, perheen kanssa laatuaikaa, avoimia keskusteluja, heidän asioihin kiinnostuksen osoittamista, harrastukset, terveydenhoidot, väline- ja vaateostokset, lomat jne
- ikääntyvät vanhemmat loukkaantuu jos eivät myös saa riittävästi huomiota
- kodin hoito.. etenkin PYYKKIHUOLTO: pyykit itsessään työllistäisi yhden henkilön
- ystävät, byrokraattiset asioiden hoitamiset, digipalvelut ja koneen päivitykset jne vaatii myös oman huomionsa
Sanomattakin selvää, että en ehdi liikkua ja levätä riittävästi. Koen etten elä, vaan juoksen tulipalolta toiselle. Suomen tuloilla+verotuksella ei edes palkata vaikka kotiapua. Hyvä jos yhden lomamatkan saa vuodessa tehtyä, riippuen siitä tarviiko auto huoltaa kalliisti, hajoaako kodinkoneita tai tuleeko muuta rahareikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alunperinkin tuo työuupumus-termi on minusta harhaanjohtava. Harva ihminen uupuu VAIN töistä. Kyllä se on elämäntilanteen kokonaiskuormitus joka ratkaisee. Mielestäni on hämmästyttävää että usein työterveydessäkin puhutaan sitten vai työn kuormittavuudesta. Toki burnout tulee usein esille työpaikalla, mutta on aivan selvää että työpaikkojen nykyvaatimusten lisäksi haastava lapsiperhearki vie mehut.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhearjen stressaavuuteen voi itse vaikuttaa. Esim. jos lopettaa sanoittamisen ja korvaa sen kurilla, niin lasten käytös helpottuu. Tai jos poistaa lapsilta harrastukset ja sen sijaan kehottaa lapsia keksimään tekemistä ihan ilman valmentajaa, niin ei tarvitse enää tehdä harrastuskyydityksiä eikä käydä seuran talkoissa.
Jep. Lopettaa kokonaan siivouksen ja siivoaa sitten kun pääsee työttömäksi pätkätöistä jne.
Ei tarvitse suorittaa kokoajan.Meillä jää nykyään aikaa siivoiluunkin, kun isäntä taittoi minun 2 tonnin älypuhelimen katki paljain käsin ja iski lastenkin älypuhelimet rikki suutuspäissään.
Hänestä me olimme muuttuneet zompeiksi. Sen jälkeen hän nakkasi tauluteeveenkin (äly) etupihalle säpäleiksi. Oli muuten viiden tonnin telkkari. Isäntä totesi että hän osti ja hän rikkoi. Ol tomerana kuin Tarzan kädet lanteilla. Saimme tilalle vanhat nokialaiset ja ruutujen sijaan nykyään luemme.
Lapsista tämä on kauheaa, mutta isäntä totesi että kiitämme häntä vielä.
Kukaan meistä ei uskalla sanoa isännälle vastaan. Onneksi on sentään työpaikan läppäri käytössä ja sitä ei isäntä uskalla vääntää rullalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en nyt ihan noin sanoisi. Minulla on kaveri joka sai burnoutin ja hänellä yksi aikuinen lapsi. Toinen kaveri joka jäi burnoutin takia pitkälle saikulle on lapseton.
Missään ei kai sanottu ettei burnout voisi johtua muistakin syistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan varmasti voi johtua lapsista. Olen aina aivan poikki jo yhden päivän jälkeen, jonka olen viettänyt alle kouluikäisen kummilapseni seurassa. Aina mietin että miten ihmiset jaksavat jos joutuvat joka päivä kestämään sellaista. Olen erittäin tyytyväinen etten ole hankkinut lapsia.
Se on kuitenkin erilaista, kun lapsi on oma. Vanhempi esim. tuntee lapsena täysin ja pystyy ennakoimaan eikä tarvitse olla varuillaan, ei tule suostuttua jokaiseen juttuun saman päivän aikana niin kuin kivalla kummilla ehkä tulee jne. Toki lapsen kanssa silti väsyy jokainen vanhempi joskus, mutta ei yksi päivä näyttäydy samanlaisena kuin vanhemmuus.
Pieni lapsi on arvaamaton ja saattaa äkkiä joutua vaaraan jos vanhempi ei ole varuillaan.
Itsellä ainakin oli niin päin, etten ollut yhtä varuillani vieraiden lasten kanssa kuin omani. Oman kohdalla tunsin vastuun suurempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla vaatimukset sekä työelämässä, että vanhempana kasvaneet? Olisi hyvä, että Suomessakin olisi enemmän mahdollisuuksia tehdä osa-aikatyötä.
Millä tavalla vanhemmuuden vaatimukset ovat kasvaneet? Nykyään saat viedä lapsesi kellon ympäri päiväkotiin, vaikka olisit itse kotona. Koululaisten kasvatuksen voi ulkoistaa koululle ja medialaitteille. Ruoan saa lapsille nenän eteen tarvittaessa vaikka kotiovelle tuotuna, tai ostamalla eineksiä kaupasta. Eihän vanhemmilta vaadita nykyään enää mitään, vaan yhteiskunta ottaa koppia, jos vanhempi tarvitsee "omaa aikaa".
Ihan mielenkiinnosta, onko sulla omia lapsia? Minkä ikäisiä? Ei ole kuin pari viikkoa siitä, kun mediassa lynkattiin erityisopettaja, joka vei 2-vuotiaansa pariksi viikoksi osa-aikaisesti päiväkotiin saadakseen itse toipua työvuodesta (lapselle on tiedossa normaali neljän viikon kesäloma yhdessä perheen kanssa heinäkuussa). Kun ei niitä lapsia kuulemma pitäisi tehdä, jos niitä ei jaksa hoitaa.
Kyllä se burnout minullakin perheestä tuli. Ei minua ole tarkoitettu elämään muiden ihmisten kanssa. Siksi olen ollut jo lapsesta asti loppuun asti uupunut ja masentunut kun en kestänyt vanhempieni ja sisarustenkaan olemassaoloa. Olen koko elämäni ajan haaveillut jostain erakoitumisesta metsään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alunperinkin tuo työuupumus-termi on minusta harhaanjohtava. Harva ihminen uupuu VAIN töistä. Kyllä se on elämäntilanteen kokonaiskuormitus joka ratkaisee. Mielestäni on hämmästyttävää että usein työterveydessäkin puhutaan sitten vai työn kuormittavuudesta. Toki burnout tulee usein esille työpaikalla, mutta on aivan selvää että työpaikkojen nykyvaatimusten lisäksi haastava lapsiperhearki vie mehut.
Työpaikka kotikin on silloin kun siellä on perhe. Äideillä ei ole oikeasti minuuttiakaan vapaata vuosikymmeniin jos on perhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan varmasti voi johtua lapsista. Olen aina aivan poikki jo yhden päivän jälkeen, jonka olen viettänyt alle kouluikäisen kummilapseni seurassa. Aina mietin että miten ihmiset jaksavat jos joutuvat joka päivä kestämään sellaista. Olen erittäin tyytyväinen etten ole hankkinut lapsia.
Mikä ongelma siinä on? Kai lapsen saa aisoihin jos haluaa?
Ongelma on siinä että koko ajan pitäisi olla keksimässä lapselle jotain tekemistä ja sitten feikata että se tekeminen on omastakin mielestäni kivaa. Ja lisäksi se jatkuva kovaääninen höpötys on pidemmän päälle rasittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistäs lapsettomien burnarit sitten johtuu?
Ongelma on, että nyky-yhteiskunnassa vaaditaan liikaa ja laatuvaatimukset on kovat.
Siinä missä uusi teknologia on vapauttanut aikaa ja fyysistä työtä, niin tilalle on tullut kognitiivisesti, emotionaalisesti ja yksilötasolla rankempia vaatimuksia osaamisesta, tehokkuudesta ja kilpailusta sukupolvi sukupolvelta.
Jos mietitte vaikka mitä vaatimuksia opinnoissa, äitiydessä ja työuralla noin yleisesti kohdistui
- isoisoäiteihimme
- isoäiteihimme
- äiteihimme
- meihin
niin kuvio selkiintyy. Lisäksi me olemme jo köyhempi sukupolvi kuin vanhempamme. Koko työura ollut yhtä lamaa ja pätkätyötä. Revi siitä sitten jaksamista.
Näin se varmaan on. Kaikkia uupuneita opekollegoita yhdistää se, että kotona on lapsia.
Täysin samaa mieltä. Työkaveri teki lyhennettyä päivää ja kuskasi 3 kakaraa harrastuksiin kaikki illat ja vielä osallistui harrastusten vanhempaintoimintaan. Puolisonsa oli viikot toisella paikkakunnalla. Ei se burnout johtunut todellakaan niistä töistä.
Kokonaiskuormitus minutkin kaatoi.
Vuorotyö, suurperhe, parisuhdeongelmat, terveysongelmat.
Ei auttanut sairauslomat työstä. Olisi pitänyt saada sairauslomaa myös yksityiselämästä.
Huokaus. Saattaahan se burn out siitä, että on lapsia. Toisaalta minua lapsettomana sinkkuna ärsyttää joidenkin -onneksi hyvin pienen nutta äänekkään joukon paasaukset siitä, juinka jos on lapseton sinkku niin ei muka joutuisi ikinä tekemään kompromisseja ja tai mitä muka olisi väljä milloin viettäisi lomansa (Kun hei me halutaan viettää se kumppanin/ perheen kans yhdessä)
Ja tai olla se joka tekisi palkatta ylitöitä/ siivoisi jäljet kun ei tarvi hakea lapsia tarhasta.
Niin ja kummina voit ostaa isomman lahjan kun sulla ei ole omia lapsia...
Ja hei vielä seuraavalka viikolla joo sit heti juhannuksen jälkeen on muutto tuuthan sit auttaa. Jaa et vai meinasutko pokata kesäheilan vai mikä sulla muka on?.