Vapaaehtoisesti mökittömien vertaistukiketju
Onko teillä mökkeilyyn hurahtaneita sukulaisia tai ystäviä? Kuinka he suhtautuvat siihen, kun teillä ei ole mökkiä?
Oletteko mökkeilyn suhteen "totaalikieltäytyjiä", vai käyttekö esim. kyläilemässä läheistenne mökeillä (jos kutsutaan)?
Itse olen joskus vuokrannut mökin. Ihan OK majoitusratkaisu lomareissulla. Sukulaisten mökeillä olen vieraillut, mutta en jää yöksi. Anoppini osti mökin, ja kyseli ensimmäisinä kesinä, milloin me haluamme olla mökillä. Hän olisi varannut meille kokonaisen viikon, jolloin olisimme saaneet olla siellä omassa rauhassa. Ei kiinnosta lähteä viikoksi leikkimään 1800-lukua.
Itselleni ihanteellista olisi omakotitalo järven rannalla, oma uimaranta. Sijainti sellainen, että sieltä käsin voisi käydä töissä ja siellä voisi tehdä etätöitä = kunnollinen nettiyhteys, ja läpi vuoden ajokunnossa oleva tie.
Kommentit (53)
Mulla ei ole omaa mökkiä, koska en halua sitä työleiriä. Kavereiden mökeillä olen joskus käynyt.
Myin perintömökkiosuuteni pois siskolleni. Hän oli tyytyväinen, kun tykkää mökkeilystä ja minä olin tyytyväinen, kun pääsin osuudestani eroon. En siis mökkeile enkä käy kenenkään mökillä.
Vietin lapsena paljon aikaa mummoni mökillä ja se oli hyvin alkeellinen mökki. Ulkohuussi, pihalla käärmeitä ja ötököitä, mökissä kipitti hiiret nukkujien päällä öisin. Jonkunlaiset traumat jäi. En todellakaan halua mennä kenenkään mökille ha vielä maksaa siitä huvista. En minäkään ota maksua siitä, kun majoitan kavereita kaupunkiasuntooni.
Mä en tehnyt mitään kahdella rantapaikalla joten myin mökin.
En käy missään mökeissä, ällöttää koko konsepti ja ihan kaikki siihen liittyvä. Ja ihan sama vaikka olisi kyseessä joku hirsihuvila, ei kiinnosta siltikään.
En halua mökkiä, minulle riittää yksi koti. En sielläkään ehdi olla tarpeeksi.
En halua mennä muiden mökeille. Siellä on kummalliset, epämiellyttävät tavat, se ei ole sama asia kuin käydä tapaamassa kaveria hänen oikeassa kodissaan.
Meillä ei ole koskaan ollut mitään omaa tai sukumökkiä, enkä ole oikeastaan saanut koskaan kutsuakaan muiden mökeille, mutta edellistenkin kuvausten perusteella en tykkäisi. Vietin lapsuuteni köyhissä oloissa maassa, jossa ei aina tullut hanasta vettä, ei ollut vessapaperia tai muitakaan perusjuttuja, joten en todellakaan näe siinä mitään romanttista, enkä kaipaa takaisin menneeseen.
Ja onhan se tavallaan myös luksusta. Ärsyttää, että sitä koitetaan esittää jotenkin maanläheisenä juttuna. Mökki maksaa, ylläpito maksaa, auto maksaa ja pitää vielä olla sen verran hyväpalkkainen työ, että jää aikaa ja terveyttä tuollaiseen harrastukseen. Ja onhan sillä myös ilmastovaikutus, kun ylläpidetään useita asuntoja ja kiidetään edestakaisin.
Mökkeilijät ei myöskään auta mitenkään niitä pikkukahviloita ja -yrittäjiä siellä matkan varrella toisin kuin me, jotka muuten välillä harrastamme kotimaan matkailua.
Nyt kaikki vamöt tänne keskustelemaan!
Vierailija kirjoitti:
En halua mökkiä, minulle riittää yksi koti. En sielläkään ehdi olla tarpeeksi.
En halua mennä muiden mökeille. Siellä on kummalliset, epämiellyttävät tavat, se ei ole sama asia kuin käydä tapaamassa kaveria hänen oikeassa kodissaan.
Joo niin on oudot tavat, huomattu on. Samoin odotukset. Tuo skumppaa, mansikoita ja maalaa mökkini kiitoksena siitä, että olet saanut oleskella mökkini pihalla... joo ei kiitos, skumpat ja mansikat maistuu paremmalta kaupunkiasuntoni parvekkeella. Ei ole kyitä ja itikoita. :D
Joo, kyllä se kateus tarvitsee tukiryhmän. Ihan vapaaehtoistahan se mökin hankinta tietenkin on.
Jostain syystä nämä eivät ole todennäköisesti mökkiä nähneetkään kymmeniin vuosiin. Eivät enää ole sellaisia kuin 50 vuotta sitten.
Monille mökillä puuhailu on mieluita puuhaa. Tekevät ihmiset eivät halua sammaloitua.
Monet saavat nautintoa siitä, kun näkee työnsä jäljen. Ja luonnossa oleilu tunnetusti parantaa masennustakin.
En tarvitse vertaistukea. Mökkiä ei ole, koska en sellaista halua. Olen onnekas, kun vanhempanikin ovat myyneet omansa. Läheiset tietävät, etten nauti mökkeilystä, eivätkä siis painosta vierailuille.
Asun omakotitalossa ja täyttyy sanoa, että toista huushollia siihen rinnalle en kaipaa:) Edellisestä mökkeilystä taitaa olla aikaa yli 20v. ja hyvin olen pärjännyt:)
Kyseessä taas se, että kuka tykkää mistäkin. Kolmatta maailmansotaa tuskin tarvitsee tästäkään aiheesta aloittaa.
Omaa mökkiä ei ole, mutta silloin tällöin vuokraamme eri paikoista mökkejä. Silloinkin on vaatimuksena, että mökissä on kylpyhuone ja mökki on veden äärellä.
Vuokramökit on paljon parempi vaihtoehto, koska pääsee näkemään eri paikkoja eikä tarvitse huolehtia varkaista silloin kun ei ole mökillä.
Perheessäni kenelläkään (isovanhemmat, tädit, enot) ei ollut mökkiä kun olin lapsi joten en ole mökkielämään tottunut. Vuokramökeillä olen joskus ollut mutta viimeisestä edes kenenkään mökillä vierailusta on yli vuosikymmen.
Asun kerrostalossa ja tykkään helposta asumisesta. Voisin käydä muutaman tunnin vierailulla jos sellainen tilanne tulisi mutta muuten on hyvä näin.
Vietin lapsena paljon aikaa itikoiden ja työmaiden keskellä. En näe mitään erityistä houkuttelevuutta mökkielämään. Lapsena oli pakko mennä vaikka ei olisi halunnut, aikuisena voi kieltäytyä.
Vietin nuoruuteni ex-puolison suvun työleirillä. En koske enää mökkeihin pitkällä tikullakaan.
Säälittää lapset, joita ex velvoittaa suvun historiaa vaalimaan samaiselle leirille. Eivät tykkää ja luistavat jos vain pystyvät. Itse en kehtaisi.
Mökki on ihana, jos sinne voi vaan ajella päiväseltään rentoutumaan tai olla 1 max 2 yötä. Oltava suht. lähellä esim. 30 kilometrin päässä.
Terveisiä tien päältä täältä Norjasta, kuten joka kesä. Yksinkertainen elämä on jees näin kesäkuukausina, mutta eipä kävisi mökki meillekään, liikkeelle pitää päästä. Nyt 3 kk ilmasto- ja hyttyspakolaisena, joskus elo-syyskuun vaihteessa osaa taas arvostaa kerrostalon helppoutta.
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä se kateus tarvitsee tukiryhmän. Ihan vapaaehtoistahan se mökin hankinta tietenkin on.
Jostain syystä nämä eivät ole todennäköisesti mökkiä nähneetkään kymmeniin vuosiin. Eivät enää ole sellaisia kuin 50 vuotta sitten.
Monille mökillä puuhailu on mieluita puuhaa. Tekevät ihmiset eivät halua sammaloitua.
Monet saavat nautintoa siitä, kun näkee työnsä jäljen. Ja luonnossa oleilu tunnetusti parantaa masennustakin.
Heheh se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. Ei olla kateellisia, turha luulo.
Mä olen totaalikieltäytyjä. Sain lapsena traumoja ötököistä ja huusseista enkä ole mennyt teini-iän jälkeen enää millekkään mökille. Puolisolla on mökki, missä käy yksin tai kavereiden kanssa. Käy toisinaan myös kavereiden mökeillä. Välillä mua yritetään houkutella mökkireissuille eri tahojen toimesta, mutta kieltäydyn.
Itsekään en ymmärrä mitä hauskaa mennä leikkimään 1800-lukua ja raataa sen sijaan että voi ottaa rennosti nykyaikaisten mukavuuksien äärellä.