Mitä yksinasuvat teette viikonloppuisin kotona yksin?
Kommentit (40)
Join aamukahvia pitkään, kävin lenkillä ja ulkosalilla, kävin suihkussa, lueskelin uutisia. Niin ja pesin pyykkiä. Illalla katon varmaan telkkua, jos jotain älyllistä katsottavaa on. Niin ja nyt keitin iltapäiväkahvin.
Mukavaa tällainen aiktauluttomuus.
Ahdistun. Ahdistaa olla sisällä kun ulkona on hyvä sää olen sisällä yksin, mutta ahdistaa ja sattuu olla ulkona kun siellä on iloisia ja onnellisia ihmisiä viettämässä aikaa ystäviensä ja kavereidensa kanssa. Ja kyllä, tiedän olevani rikki ja käyn sen vuoksi hoidossa.
Opiskelen, harrastan, teen koti- ja pihahommia, trollailen..
Katson elokuvat yksinkotona osat 1ja 2.
Vierailija kirjoitti:
Käyn lenkillä ja salilla. Kuuntelen musiikkia sekä käyn ajelulla harrasteautolla kesäisin .
Kotona.
No joo. Vaihtelevalla menestyksellä parisuhteessa, työ. Sinkkuna just nyt tuntuu hyvältä. Ehkä ajautunut kaiken kokemuksen jälkeen...rantaan
Vierailija kirjoitti:
Join aamukahvia pitkään, kävin lenkillä ja ulkosalilla, kävin suihkussa, lueskelin uutisia. Niin ja pesin pyykkiä. Illalla katon varmaan telkkua, jos jotain älyllistä katsottavaa on. Niin ja nyt keitin iltapäiväkahvin.
Mukavaa tällainen aiktauluttomuus.
Olet kofeiininarkkari.
Vierailija kirjoitti:
No joo. Vaihtelevalla menestyksellä parisuhteessa, työ. Sinkkuna just nyt tuntuu hyvältä. Ehkä ajautunut kaiken kokemuksen jälkeen...rantaan
Sori eihän tää vastannut yhtään ap.n kysymykseen😀
Pyörin täällä ja toivoisin olevani introvertti. Introverteillä on paljon helpompaa ja pääsevät vähemmällä. Itse päädyin korona sulkujen takia työkyvyttömäksi kun ainoa sosiaalinen asia elämässäni oli työ ja se päätyi kun yhteiskunta meni kiinni ja yritys konkurssiin. Koska oli lockdown niin en onnistunut saamaan töitä ja jäin pitkäaikais työttömäksi. Valitettavasti päälleni se aika teki hallaa ja menetin suurimman toiminta kyvystä ja lääkäri sanoi että tilannetta ei voi korjata vaan minun on opittava elämään sen kanssa että on vialliset aivot. Mutta pärjään ja sinnittelen kituutellen päivä kerrallaan. Se helpottaa että työhakuvelvoitetta ei ole kun en edes työkkärin mielestä enää kelpaa sellaiseen vaikka olen vielä nuori enkä edes kolmea kymmentä. Ärsyttävintä tässä on ajoittaiset lihas- ja raajakivut, lihasjäykkyys, sekä migreenikihtaukset. Tönään onneksi ei ole ollut yhtään, mutta eilen makasin koko päivän peiton alla sikiö asennossa ja näin tähtiä kun sattui niin pirusti. Mutta silti koitan pärjäillä ja elää päivä kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Roikun netissä, katon telkkua, ehkä luen. Vähän siivoan ja syön.
Aika tylsää.
Minä teen tuota näin perheenäitinä. Lisäksi nukun pitkään, syön aamupalaa lehteä lukien kaikessa rauhassa, teen töitä. Kuuntelen äänikirjaa tai musiikkia ja teen suuria palapelejä. Valvon myöhään. Minusta ei ole tylsää vaan ihanaa akkujen lataamista. Jos ei olisi lasta viihdytettävänä ja ruokittavana, tekisin vielä enemmän töitä myös viikonloppuna.
Lenkkeilen pari kertaa päivässä, kuuntelen äänikirjaa puuhaillessani, teen ruokaa, neulon, katson jotain kivaa sarjaa. Kesällä kahvittelen ja syön omalla terassilla. Nautin elämästä.
Keskityn projekteihin ja uuden työn hakuun tämän nykyisen tialle. Pääsykoetuloksia odotellessa, vanhuksia vältellen ja myös heitä vältellen, jotka kuvittelevart minu olevan kiinnostunut ratikoista, lampaista sekä Nepalista ja kotona olemisesta.
Käyn hakkaamassa Pokemoneja saleilla.
En mä yksityisistä asioistani kerro sulle. Mistä tartun kiinni nauttien jne.
Nukun, syön, selaan nettiä, katson tv:tä, luen, kunntelen musiikkia, soitan kitaraa, siivoan.
Katselen rikossarjoja, teen ruokaa ja välillä maalaan tauluja.
Hän töitä, päivystän LinkedIniä, lähetän työhakemuksia ja yritän saada puhelimitse työnantajia kiinni. Tuntuu että tänään on vaikeampaa saada kuitenkaan ketään puhelinitse kiinni. Työtön ja yksin.