Lapset lyhyellä ikäerolla....?

Nyt vauva jo puolivuotias ja arki alkaa olla aika helppoa(?). Aluksi isomman mustasukkaisuus oli kiukuttelua vanhemmille. Pikkuinen sai olla rauhassa. Yöt isommalla meni kuten ennenkin eli vauvan yörutinat eivät häirinneet. Eniten minua vaivasi alkuun riittämättömyys, joka oli välillä tosi turhauttavaa. Jos molemmat kaipasivat minua samaan aikaan niin kumman vuoro on odottaa.. Olen sitä sorttia, joka ei usko itkun tekevän lapselle hyvää.. Arkirutiinit piti muodostaa tavallaan uudelleen. Ei ulos välttämättä päästy koko päivänä ja ruoan laittamiseen ei meinannut löytää aikaa. Silloin lounaana isompi joi useinkin velliä. Toisinaan tunsin tehneeni maailman suurimman virheen ja kataluuden isolle " vauvalle" , kun hän sai niin pian tottua huomion jakamiseen. Niinä hetkinä luotin vain ajatkuseen, että pian nämä muksut saavat seuraa toisistaan ja silloin minun aikani koittaa! Ja tunteeseen helpotti myös se, että järjestin välillä aikaa vain meille kahdelle. Työtä on ollut PALJON! Ja tekemisen puuttesta ei tarvitse kärsiä. Ja sitä se on ollut, kun luulee homman sujuvan, niin johan lapset sairastuu ja kaikki on taas hullun myllyä.. Uskon kuitenkin, että helpommalla esim. mustasukkaisuuden kanssa pääsimme, kun esikoinen ei varmasti osannut/ymmärtänyt vielä olla sitä.



Nyt kuitenkin arki alkaa sujua ja tosiaan se on ollut alusta asti ilo huomata, kuinka vauva reagoi ja seuraa tarkkana isomman touhuja. Näin ollen on ollut meillä ainakin tyytyväisempi ja " kiltimpi" vauva.

Esikoisella ja kakkosella on ikäeroa 1vuosi ja 3 viikkoa =) Enkä missään vaiheessa ole katunut pientä ikäeroa. Esikoinen ei osoittanut minkäännäköisiä mustasukkaisuuden merkkejä, sain syöttää vauvaa rauhassa ym. En kokenut aikaa kahden vaippaikäisen kanssa millään tavalla raskaaksi, vaikka mieheni on työn vuoksi paljon poissa, käytännössä käy nukkumassa kotona :( Meillä varmaan jaksamista edesauttoi hyvin nukkuvat lapset, vauva ei häiriintynyt jos esikoinen itki yöllä ja päinvastoin, nukumme kaikki samassa pienessä huoneessa, lapset omissa sängyissään. Ja vauva nukkui alle kahden kuukauden vanhana 8-10 tunnin yöunet ilman syöttöjä, eli minäkin sain levättyä.



Sitten kun kakkonenkin lähti kävelemään, on talossa vallinnut jatkuva kaaos, tuntuu että lapset kerkeävät sotkea enemmän kuin mitä ehdin siivota. Mutta se on pieni paha sen rinnalla miten tärkeitä lapset toisilleen ovat. Ovat kuin kaksosia, vaikka ovat tyttö ja poika. Leikkivät yhdessä tosi hyvin, nahinaa aina välillä on, mutta se kuulunee asiaan =) Jos ovat tunninkin erossa toisistaan, ovat koko erossa oloajan ihmeissään ja voi sitä jälleen näkemisen riemua kun toinen tulee kotiin :)



Lapset täyttävät tänä keväänä kolme ja neljä, ja lokakuussa meille syntyi vauva, joka on otettu taas täysin ilman mustasukkaisuutta joukkoon. Isot sisarukset hoitavat vauvaa innolla, ja uskaltaisin tähän kyllä vielä neljännenkin lapsen toivoa :) Talossa on edelleen kaaos, välillä hallittu ja välillä hallitsematon, mutta nautin joka hetkestä lasten kanssa, vaikka kerkeävätkin saada välillä aivan uskomattomia sotkuja aikaan :)



Eli meillä vain ja ainoastaan hyviä kokemuksia. Tilanne saattaisi olla toinen, jos vauvalla olisi ollut koliikki tai muuta vastaavaa, silloin varmaan olisi tehnyt tiukkaa jaksaa.

Kiitos kommenteista...olemme miettineet josku yrittäisimme toista lasta aika pian..esikoista odotimme kaksi vuotta, joten voi olla ei ihan heti tulekaan. Tämä pikkuneiti on ihan pieni vielä, ja ajattelen nyt jo että lisää lapsia :) :) (mikä hulluus on iskenyt...?)



Taidan olla vaan sokaistunut tämän esikoisen helppoudesta....siis oman esikoisen, meillä on taluodessa puolet ajasta myös miehen tytär. Minkäänlaisia mustasukkaisuuksia ei ole ollut, tosin tyttö on jo aika iso.



Lohduttavaa kuulla, että ajatukset ja kokemukset ovat näinkin myönteisiä...itse jo ruoskin itseäni näistä ajatuksista, että hulluko olen.... :)



Meillä tosin tilanne on se, että raskaus ei välttämättä tule helposti, ja ikääkin mulla jo on...joten jos haluamme lisää lapsia, emme voi ihan vuosia odottaa. Ja siihen on varauduttava, että jos napsahtaakin heti :)



Ihan heti emme sentään ala yrittämään, jos sitä ensin palautuisi täysin tuosta ensimmäisestä raskaudesta :)

Pari-kolme ensi kuukautta oli raskaat. Vauva oli vaativa ja vei paljon aikaa. Esikoinen onneksi oli rauhallista sorttia ja hänelle annoin kaiken aikani silloin kun vauva nukkui. Mustasukkaisuutta ei ollut,ei varmaan vielä osannut olla mustasukkainen. Itse olin aika väsynyt tuolloin kun lapset nukkui aina eri aikaan päiväunia. Vaipparumbaa en kokenut raskaaksi ja siihen aikaan esikoinen söi jo aika hyvin itse. Kummasti se vaan alkoi elämä helpottaa kun vauvalle tuli ikää lisää, lapsista alkoi olla seuraa toisilleen. pelkästään isosiskon läsnäolo sai vauvan hihkumaan riemusta. Hieman isompana lapset puuhastelivat paljon keskenään,sain itse tehtyä kotitöitä siinä sivussa. Nyt kun he ovat 6v ja 7v, riitelevät paljon mutta toisaalta kaipaavat heti toisiaan jos ovat pitempään erossa.

Meillä lapsosilla on ikäeroa 1 v 3 kk. Ekat kuukaudet olivat mielestäni todella helppoja, ainoa kurjuus oli aivan tolkuttoman kuuma sää- vauvaa sai aivan liian vähän pidettyä kantoliinassa. Hän ei ollut oikein innostunut vaunuissa nukkumisesta-meillä nukuttiin siis pätkäunia. Omaa aikaa ei ollut ollenkaan, mutta ei se alkukuukausina haitannut.



Kun vauva oli 4 kk, alkoi vaativampi vaihe ja täytyy tunnustaa että olin välillä todella väsynyt. Meillä on niinpäin, että vauva on se tyytyväinen tapaus, esikoinen varsin temperamenttinen ja vaativampi lapsi. Esikoinen vei kaiken ajan ja oli tosi kurja fiilis, kun vauvan kanssa ehti olla aivan luvattoman vähän. Tokihan vauva oli aina meidän jutuissa mukana, mutta semmoista ihan kahdenkeskistäkin aikaa olisi kaivannut. Tuossa vaiheessa oli yksi rintalakko ja uudet liikkumistaidot rupesi tulemaan vauvan uniin. Kun esikoinen illalla saatiin nukkumaan, alkoi vauvan lähemmäs 3 h kestävä nukutus. Lopputuloksena monesti se, että pikkumies saatiin unille yömyöhään ja jo tunnin kuluttua alkoi heräilyt ja äitiä heräteltiin n. 6-7 kertaa yössä. Omaa aikaa ei siis yhtään, untakin vain varsin vähän. Ja omalla ajalla tarkoitan siis sitä, että olisi joskus ehtinyt vessaan/suihkuun itse... Vauva ei syönyt tuttipulloa eikä tuttia, joten tissin piti olla aina lähellä. Tämä äiti oli päivisin melkoinen lahopää, joten esikoisenkin käytöksessä tämä alkoi näkymään. Neiti oli entistäkin vaativampi ja kovaäänisempi (sanoja ei ollut, joten kommunikoi huutamalla).



Pari kuukautta siis oli melkoista matalaliitoa, itse mietin jo masennustakin. Sitten pukki toi vauvalle unipussin ja äitikin alkoi saada enemmän unta. Isosisko keksi eräänä päivänä alkaa puhumaan ja metelitaso laski kotonamme valtavasti. Äiti muisti, että liikunnasta saa hyvää oloa ja alkoi luottaa enemmän isiin hoitajana päästäkseen jumppaan yms. Ennen tosi aamu-uniset lapset alkoivat herätä aikaisemmin, joten ehdimme taas liikkumaan ja näkemään ihmisiä esim. avoimessa päiväkodissa (aiemmin me aina saavuimme paikalle kun muut jo lähtivät). Nyt tätä " helpompaa" vaihetta on kestänyt jo melkein pari kuukautta ja olen sitä mieltä että elämäni on ihanaa! On rakastettavana ja halittavana nämä pienet sisarukset, jotka palvovat toisiaan! Esikoinen syö itse, on melkein päiväkuiva, ei syö enää tuttia yms. joten se " kaksi vauvaa" - vaihe alkaa helpottaa. Ja vauveli kasvaa ja kehittyy koko ajan- ei meillä kohta edes ole vauvaa! Ovat muuten melkein saman kokoisia nämä meidän sisarukset....



Vaipparumbaa ei missään vaiheessa ole ollut, mustasukkaisuutta ei ole näkynyt. Ainoa taantuminen isosisaruksessa oli puheen viivästyminen. Toisaalta eipä tuosta taantumisen syystä voi mennä mitään päätelmiä tekemään, sillä isänsä on oppinut tosi myöhään puhumaan myös. Itse olen koko ajan ollut sitä mieltä (sinä raskaana aikanakin!), että tämä ikäero on loistava. Ja suunnitelmissamme (niin, lasten saamistahan voi niin kovin suunnitella :) on, että muutaman vuoden kuluttua saisi tulla vielä toinen kaksikko samalla ikäerollla:)



mamifor3, lapset 03/05 ja 06/06