Mikä tarkoitus on jatkuvilla vastoinkäymisillä?
Vuoden aikana toinen vanhempi kuollut ja toisella todettu syöpä ja Alz, avioero ( mies löysi uuden) , rahavaikeudet, työ joka ei ole mieleinen, lapsi joutui onnettomuuteen, josta selvisi hengissä mutta jää loppuiäksi jonkinlaisia ongelmia, ei ystäviä ( oltiin tekemisissä lähinnä miehen suvun kanssa, itsellä ei juuri sukua, pari kaveria joilla onnellinen elämä). Nyt löysin kyhmyn rinnasta ja lääkäri sanoi että tod.näk syöpä ja jatko tulossa siitä. En vaan jaksa enää. Mitä pahaa olen tehnyt? Olen elänyt kunnollisesti ja ollut ystävällinen ja nyt elämä on pelkkää pelkoa ja kärsimystä. En voi tappaa itseäni lasten takia, vaikka ovatkin jo nuoria aikuisia. Onko kukaan muu kokenut sellaista, että joskus vielä voisi kokea onnea.
Kommentit (47)
Huh, nyt kuulostaa niin rankalta, että huolestuttaa.
Onhan sinulla verkostoa ympärillä? Entä millainen työterveys? Pystyisitkö saamaan sitä kautta apua jaksamiseen?
Itse olen elänyt tuollaisen vastoinkäymisten putken ja pääsin sen yli täydellisellä lamaantumisen ja vauhtisokeuden yhdistelmällä. Pysyin toimintakykyisenä kun oli "pakko", mutta unohdin itseni täysin. Kun tilanne alkoi vihdon helpottamaan romahdin täydellisesti. Nyt, neljä vuotta myöhemmin, toipumiseni on edelleen kesken.
Voimia sinulle, älä unohda itseäsi ja jaksamistasi kaiken tuon keskellä!
Ne ovat Jumalan tapa kertoa, että Hän vihaa minua.
Ymmärrän tilanteesi ap, itsellä hieman sinnepäin, vain niitä kovia vastoinkäymisiä tullut nyt 20 vuoden aikana kun itse olen sairastanut pahasti ja suorastaan ihme että edelleen hengissä. Sitä jää kyllä miettimään miksi tämä tapahtuu juuri minulle? Täysin normaalit ajatukset.
Toivotan sinulle kovasti jaksamista.
Tarkoitus on lyödä ihminen maahan niin ettei sieltä enää kunnolla nouse. Sitten vaan kurjana odottaa kuolemaa loppuelämänsä.
Ei niillä ole tarkoitusta. Kaikki on sattumaa. Toisille kasaantuu enemmän huonoa onnea, ja toiset saavat geenipoolista huonommat geenit. Minun elämäni on todiste, että mitään rakastavaa Jumalaa ei ole olemassa, vaikka minulle uskoteltiin niin kun olin lapsi. Vaikka olen ollut ahkera, vastuuntuntoinen ja kiva muille, niin silti aina vain on tullut vastoinkäymisiä toinen toisensa perään.
Mielestäni elämällä ei ole merkitystä jos se ei ole onnellista, miten nyt kukin onnen määrittelee. Sanotaan, että ihmiset, jotka auttavat muita, ovat onnellisimpia. Minä voisin olla paljon enemmän apuna ja tukena toisille ihmisille, jos vain omilta vastoinkäymisiltäni jaksaisin.
Olet laittanut välilyönnin sulkumerkin jälkeen ( eli näin).
Vierailija kirjoitti:
Itse selvinnyt rintasyövästä, kilpirauhassyövästä ja erosta. Kummatkin vanhemmat kuolleet parin vuoden sisällä. Nyt olen hyvässä kunnossa, menossa maratonille elokuussa. Kun aikaa kuluu ja hoidot etenee niin elämä muuttuu paremmaksi. Joku päivä huomaat, että alat taas tuntea iloa jostakin.
Outoa ehkä sanoa syövän sairastanutta onnekkaaksi, mutta mun mittapuulla sä olet onnekas, kun sait taudit josta pystyi parantumaan. Minulla on etenevä krooninen tauti, jolle ei näy valoisaa ennustetta.
Minulla myös tuollaista, jatkuvaa onnettomuutta ja vastoinkäymistä. Olen ottanut nyt sellaisen asenteen että kun elämä vastustaa, tiedän vielä olevani elossa. Jos on liian helppoa - olen taivaassa. Lisäksi otin tänä vuonna ohjelmaan lisää sitkeyttä. Periksi en aio antaa. Paukuttanut niin kauan että asiat menevät läpi. Luovuttaminen on luusereiden ratkaisu.
Normaalissa elämässä on paljon vastoinkäymisiä. Jos tekee asioita oman elämänsä eteen niin elämässä on myös paljon ilon aiheita.
Vierailija kirjoitti:
Karma.
Tuo on pelkkää huuhaata.
Kuolemille, erolle ja sairauksille ei voi mitään. Keskity siihen mihin voit vaikuttaa. Olisiko syöpään liittyvä vertaistuki? Rintasyöpäpotilaista selviytyy 90%. Joka päivä on lahja eikä huomista ole luvattu terveillekään.
Lasten takia et saa lannistua. Tehkää yhdessä jotain. Mieti pieniä asioita jossa on jatkuvuutta. Esim laita joku kasvi kasvamaan. Lue mieluisia kirjoja. Älä anna periksi.
Vierailija kirjoitti:
Huh, nyt kuulostaa niin rankalta, että huolestuttaa.
Onhan sinulla verkostoa ympärillä? Entä millainen työterveys? Pystyisitkö saamaan sitä kautta apua jaksamiseen?
Itse olen elänyt tuollaisen vastoinkäymisten putken ja pääsin sen yli täydellisellä lamaantumisen ja vauhtisokeuden yhdistelmällä. Pysyin toimintakykyisenä kun oli "pakko", mutta unohdin itseni täysin. Kun tilanne alkoi vihdon helpottamaan romahdin täydellisesti. Nyt, neljä vuotta myöhemmin, toipumiseni on edelleen kesken.
Voimia sinulle, älä unohda itseäsi ja jaksamistasi kaiken tuon keskellä!
Kuten sanoin, niin ei ole verkostoa. Ex- miehellä oma elämä ja sen lisäksi muutama vanha kaveri, jotka eivät ymmärrä tilannetta, koska heillä normasli elämä. Työterv.huollossa kävin ja ainut apu oli liki itkuun purskahtava hoitaja, joka nyökytteli. Ei tähän ole mitään apua. Tämä on ihan hirveää. Pääsin psykologille joka nyökytteli " kaikki tunteet on oikeita". No älä....
Vierailija kirjoitti:
Ne ovat Jumalan tapa kertoa, että Hän vihaa minua.
Mikä pistää ihmisen kirjoittamaan tällaista? Pitää olla sairas luonne.
Pelkkää huonoa tuuria. Ei tapahtumilla ole mitään merkityksiä.
Ihan jokaisella on vastoinkäymisiä. Emme vaan tiedä niistä mitään. Mielestäni meidän pitäisi auttaa toinen toisiamme ja osata myös ottaa apua vastaan. Se on inhimillistä. Ehkä vastoinkäymisten yksi syy on pyytää apua.
Tarkoitus on että moniongelmaisena naisena saat uhriutua.
Vierailija kirjoitti:
Itse selvinnyt rintasyövästä, kilpirauhassyövästä ja erosta. Kummatkin vanhemmat kuolleet parin vuoden sisällä. Nyt olen hyvässä kunnossa, menossa maratonille elokuussa. Kun aikaa kuluu ja hoidot etenee niin elämä muuttuu paremmaksi. Joku päivä huomaat, että alat taas tuntea iloa jostakin.
Mistä saatanasta te syöpäakat kaikki löydätte tänne av:lle??!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ovat Jumalan tapa kertoa, että Hän vihaa minua.
Mikä pistää ihmisen kirjoittamaan tällaista? Pitää olla sairas luonne.
Muslimi
Itse selvinnyt rintasyövästä, kilpirauhassyövästä ja erosta. Kummatkin vanhemmat kuolleet parin vuoden sisällä. Nyt olen hyvässä kunnossa, menossa maratonille elokuussa. Kun aikaa kuluu ja hoidot etenee niin elämä muuttuu paremmaksi. Joku päivä huomaat, että alat taas tuntea iloa jostakin.