Olen nähtävästi vain korvike miehelleni

Tiedän ja tunnen syvimmällä sisimmässäni, että mies ei rakasta minua kuten kuuluisi. 

Mieheni seurusteli ensimmäisen tyttöystävänsä kanssa 10v, meni naimisiin, kerkesi saamaan lapsen. Häntä kuitenkin nainen petti, ja suhde päättyi vaikka mies ei olisi halunnut. 

Mies haki heti laastaria tilalle, oli monta suhdetta eron ja minun välissäkin.

Ollaan nyt viisi vuotta oltu yhdessä ja tunteeni vahvistuu koko ajan. Mentiin naimisiin, mutta tiedän että tämä liitto on miehelle laastari. Olin vain tyhmä, kun en aiemmin sitä halunnut hyväksyä. 

Hän haluaisi oman ydinperheen takaisin, haluaisi olla ylpeä elämänsä rakkauden kanssa. Minä en riitä hänelle henkisesti, sen näkee hänen asenteestaan ja olemuksestaan ja siitä miten hän puhuu ja ei puhu minusta.