Mies ei enää rakasta, mitä tehdä?
Minulla on 8kk ikäinen kiltti tyttö. Olen ollut lapsen isän kanssa 10 vuotta. Muutama vuosi sitten saimme unelmiemme talon valmiiksi, jonka jälkeen alkoi ongelmat, kun elämällä ei ollut enää sisältöä. Toista alettiin pitämään itsestään selvyytenä ja miestäni alkoi reilu vuosi sitten ahdistamaan, kun huomasi, ettei enää arvosta minua/välitä minusta. Olemme olleet oravanpyörässä, jossa minusta on tullut vaimo, jollainen en todellakaan haluaisi olla. Hallitsen parisuhdettamme ja hoidan kaikki talouteen liittyvät asiat ym. Olen yrittänyt määrätä suurin piirtein kaikkea miehen elämässä ikään kuin hänkin olisi lapsi. Osasyynä tähän kamalaan käytökseeni on ollut temperamenttinen ja voimakas luonteeni, toisaalta olen varmasti pyrkinyt hakemaan huomiota osakseni keinolla millä hyvänsä. Haluan muttua ja uskon pystyväni siihen, mutta toisenkin on muututtava, välitettävä.
Asia tuli paremmin puheeksi vasta oltuani viimeisilläni raskaana. Siinä elämäntilanteessa ei kuitenkaan voinut keskittyä parisuhteen tilaan, vaan energia kului kokonaan ensin odotuksen loppuun viemisessä ja vauvan syntymän jälkeisten ongelmien parissa. Itselleni äitiys oli iso asia/muutos elämään, johon tottuminen vei puoli vuotta. Vasta imetyksen loputtua osasin nauttia äitiydestä.
Nyt mieheni kertoi haluavansa eron, koska ei enää välitä minusta, eikä hänellä ole mitään tunteita minua kohtaan. Ainoa syy, miksi hän on vielä ollut kanssani on ollut ihana tyttäremme. Voiko tunteet todella kadota noin? Mieheni ei näe mitään mahdollisuutta, että saisimme enää suhdettamme/hänen tunteitaan kuntoon, on niin kyllästynyt, kun koskaan muutosyritykset eivät ole kestäneet kauaa. Itse olen suhteessamme edelleen kiinni 100% ja nyt täysin tietoinen siitä, että muutoksia on tapahduttava ja tekisin mitä vaan, että voisin tarjota lapselleni onnellisen kodin moelmpien vanhempien kanssa.
Mielestäni ongelmiimme voi vielä hakea apua ja molemmat voivat yrittää muuttua. Mieheni on luvannut tulla pakosta parisuhdeterapiaan seurakunnan diakonin luo. Onko siitä hyötyä varsinkin, jos toinen tulee sinne väkisin? Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta tilanteesta/parisuhdeterapian toimivuudesta?
Hei,
Kuulostaa siltä, että tiedostat ehkä vähän liiankin hyvin mitkä pointit sinussa itsessäsi on vikana...Toki se on hyvä asia, mutta kyllä ongelmiin aina tarvitaan kaksi osapuolta ja sinulla on varmasti omat syysi miksi käyttäydyt kuvaamallasi tavalla. Älä liikaa syytä itseäsi tilanteesta, lapsen tulo ja siinä parisuhteen (ja oman itsen) kasvattaminen on kova homma, ei missään nimessä mikään läpihuutojuttu. Meillä naisilla vaan tuntuu olevan liiankin herkässä käsitys omista vioistamme ja virheistämme, usein syytämme itseämme aivan liiankin rankalla kädellä. Olen itse ollut naimisissa nyt 5v ja meillä on 3kk ikäinen lapsi. Meidän parisuhteemme on kunnossa, mutta kävimme noin vuosi sitten parisuhdeterapiassa ihan vaan toistuvien riitojemme (jotka kasvoivat aina turhan isoiksi) takia. Siitä oli iso apu, vaikka kävimme vain 2 kertaa! Emme riidelleet aikoihin sen jälkeen (syytä en todellakaan tiedä!), mutta jotain ne keskustelutuokiot saivat aikaan. Menkää ihmeessä käymään juttelemassa jonkun ulkopuolisen ammatti-ihmisen kanssa, se on todella hyödyllistä! Ennen sitä ei kannatta lähteä eroja ym. miettimään, kannattaa yrittää ensin! Ja todella hienoa, että haluat jatkaa suhdettanne, se on aikuisen ihmisen puhetta! Onnea matkaan teille!