Lue keskustelun säännöt.
Teini-ikäiset viettävät koko ajan enemmän aikaa isällään
14.06.2024 |
Koen surua ja syrjäänjäämistä, sellaista että enkö olekaan osannut olla hyvä äiti ja rakentaa kotielämää viihtyisäksi. Lapset siis asuvat minun luona ja isällä päivä viikossa sekä joka toinen viikonloppu pe-su. Nykyään he ovat siellä kaikki mahdolliset ajat, viikonloput, lomat, jos ovat kipeinä niin mahis mennä isälle. Tällä uusperhe ja ovat jotenkin viihtyneet siinä ja isän tarjoamassa elämässä. Kipeintä minulle tekee huomata, että he ovat isän uuden puolison kanssa niin läheisiä että saattavat kertoa asioitaan ennen kuin minulle. Koen tosi surulliseksi tämän ja että olen itse epäonnistunut, miksi nyt näin. Entä jos aikuisinakin menee noin? Kukaan ei välitä tulla luokseni tai tehdä mitään kanssani.
Kommentit (51)
Enpä tiedä taustoja, mutta itsellä samantyyppinen kokemus, sillä twistillä, että tuo toinen osapuoli on manipuloiva ja ilmeisesti jonkunasteisen persoonallisuushäiriön omaava ihminen, joka osaa olla hurmaava. Itse pääsin irti onneksi, mutta lasta ei tuosta voinut pelastaa, kun ulkoisesti asiat ok. Teiniä on hemmolteltu rahalla ja vääränlaisella ymmärryksellä, meillä kotona laitettuja normaaleja sääntöjä, kuten kaikenlaisen väkivaltaisen käytöksen täysi kielto, on jo lapsena vähätelty.
Tuloksena se, että siellä nyt jo nuori aikuinen viihtyy, ei rajoja, rahaa saa ja teki mitä vaan, niin aina kehutaan. Tuloksena ihminen, jolla elämänhallinta on hakusessa, mielenterveyden kanssa haasteita ja nyt käytöksessä alkanut satunnaisesti näkyä jopa uhkaavia piirteitä.
Minä olen tukena, kiinnostunut kuulumisista, olen sanonut että kotiin voi aina tulla ja jos on hätä niin autetaan. Ihan ok välit on, mutta siellä se nuori viettää juhlapyhät ym. Olen pitänyt linjan, että toisesta osapuolesta en puhu pahaa, koskaan. Toinen osapuoli sitten taas on valehdellut ja mustamaalannut minua kun siitä itselleen on ollut hyötyä. Aiemmin uskoin, kun sanottiin, että kyllä aikuisena lapsi tajuaa, kuka on pitänyt huolta, ollut läsnä ja toiminut reilusti ja kuka on valehdellut ja manipuloinut. Ei tunnu tajuavan ja sen kanssa on vain elettävä. Yritän olla katleroitumatta, mutta välillä se on vaikeaa.
Jos ap:n exä ei kuitenkaan mustamaalaa ap:ta ja on vaan tavallisesti kiva, on tilanne sentään lasten kannalta ihan hyvä. Varmasti silti satuttaa tuollainen kuvio, voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, kertokaa miten itse suhtautuisitte tilanteessa? Miten toimisitte?
Rakentamaan itselle samanlaista uusperhettä jotta ei jää yksin. Ystävät kun eivät sitä perhettä korvaa.
Olisin onnellinen siitä että lapsilla on läheisiä ihmissuhteita. Ja pyrkisin niitä ihmissuhteita ylläpitämään itsekin. Lähtisin esimerkiksi harrastuksiin jossa tapaa saman henkisiä ihmisiä kuin mitä itse ole.
Olen pelkästään tyytyväinen siitä että omilla teineilöäni on oma elämä ja voin itse entistä enemmän keskittyä omaani. Jos ja kun lapset ovat kanssani olen kiinnostunut heistä enemmän kuin itsestäni.
Olen todella kannustava lasten suhteen, harrastuksissa ja ystävyysuhteissa. Mutta kyse ei siitä, vaan että perhe-elämä ja "vanhemmat" haetaan nykyään koko ajan tiiviimmin isän luota. Miten siitä voi olla hyvillään? Ap
Aina on olemassa mainitsemasi riski, jos nainen tekee lapsia hyvän, rakastavan ja tasapainoisen miehen kanssa, joka on myös kyvykäs hoitamaan talouttaan. Erotilanteessa on sitten tiukka kisa kumpi on lapsista parempi vanhempi.
Ehkä sinun kannattaisi nähdä positiivisena tilanne niin että onnistuit lisääntymään erityisen laadukkaan miehen kanssa?
Miksi suhteenne ei kestänyt on sitten oma asiansa ja siitä voit olla, tai olla olematta, yhtä ylpeä.
Vierailija kirjoitti:
Olen todella kannustava lasten suhteen, harrastuksissa ja ystävyysuhteissa. Mutta kyse ei siitä, vaan että perhe-elämä ja "vanhemmat" haetaan nykyään koko ajan tiiviimmin isän luota. Miten siitä voi olla hyvillään? Ap
Eikö tuo ole ihan luonnollinen asia että lapset irtautuu eikä roiku kiinni äidissä? Enemmän olisin huolissani jos teinit edelleen näkee ainoana vaihtoehtona perhe-elämän kanssani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen todella kannustava lasten suhteen, harrastuksissa ja ystävyysuhteissa. Mutta kyse ei siitä, vaan että perhe-elämä ja "vanhemmat" haetaan nykyään koko ajan tiiviimmin isän luota. Miten siitä voi olla hyvillään? Ap
Eikö tuo ole ihan luonnollinen asia että lapset irtautuu eikä roiku kiinni äidissä? Enemmän olisin huolissani jos teinit edelleen näkee ainoana vaihtoehtona perhe-elämän kanssani.
Kun he hakevat perhe-elämää mutta _isän ja isän puolison luona ja tekemiset heidän kanssa_.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lapset monesti viihtyy siellä missä isompi ja hienompi talo, kivoja lemmikkejä, vapaa meno, parempaa ruokaa, parempi kuskauspalvelu, vapaammat säännöt. Osa osaa ihan kilpailuttaa vanhempansa, parempi voittakoon.
Juuri näin, ja miehellä on tapana hylätä äiti ensimmäisenä. Lapset seuraavat perässä
Ymmärrän sydänsurusi ja vihasi, mutta kannustan kuitenkin ottamaan asiasta ilon irti. Voit suosiolla jättää lapset nyt heitteille ja alkaa elämään sinkkuelämää itsellesi, se on sinulla edessä joka tapaukessa pian. Roskamiesten lapset eivät joka tapauksessa ole oikeasti hyvän naisen rakkauden arvoisia. Rakasta itseäsi ja tee mitä haluat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä taustoja, mutta itsellä samantyyppinen kokemus, sillä twistillä, että tuo toinen osapuoli on manipuloiva ja ilmeisesti jonkunasteisen persoonallisuushäiriön omaava ihminen, joka osaa olla hurmaava. Itse pääsin irti onneksi, mutta lasta ei tuosta voinut pelastaa, kun ulkoisesti asiat ok. Teiniä on hemmolteltu rahalla ja vääränlaisella ymmärryksellä, meillä kotona laitettuja normaaleja sääntöjä, kuten kaikenlaisen väkivaltaisen käytöksen täysi kielto, on jo lapsena vähätelty.
Tuloksena se, että siellä nyt jo nuori aikuinen viihtyy, ei rajoja, rahaa saa ja teki mitä vaan, niin aina kehutaan. Tuloksena ihminen, jolla elämänhallinta on hakusessa, mielenterveyden kanssa haasteita ja nyt käytöksessä alkanut satunnaisesti näkyä jopa uhkaavia piirteitä.
Minä olen tukena, kiinnostunut kuulumisista, olen sanonut että kotiin voi aina tulla ja jos on hätä niin autetaan. Ihan ok välit on, mutta siellä se nuori viettää ju
Kyllä minä tajusin. Olin pari vuotta välirikossa äidin kanssa, mikä ei johtunut isästä, vaan äidin hankaluuksista itsenäistyä huonoista suhteista. Nykyään ollaan hyvissä väleissä, kun on päässyt eroon huonoista suhteista ja voi paremmin
Minunkin isäni yritti manipuloida ja mustamaalata äitiä, ja veljen saikin tähän mukaan, mutta minua ei. Veljestä on tullut myös hyvin isän kaltainen, ei ehkä niin yllättäen. Isä manipuloi myös oman lapseni isän minua vastaan. Oli kova koulu, mutta en usko miesten koskaan oppivan arvostamaan kuin sellaisia naisia, jotka hyväksyvät heidän pahuutensa ja suostuvat kärsimään. Itkevät ja anelevat miestä, sekä antavat käyttää seksuaalisesti hyväksi. Sillä, onko vaimo, tytär, sisko, lasten äiti, tai jopa tämän oma äiti, ei ole miehelle mitään väliä. Huomasin jo nuorena, miten isä nimittäin mustamaalasi omaa äitiään, ja projisoi tälle mielenterveysongelmia. Ainoa, jota kehuu, on kakkosvaimonsa, joka sitten onkin ollut väkivaltainen ihan kaikkia kohtaan, ja suostuu myös kärsimään
Jos nainen löytää itsensä onnekkaasta tilanteesta, missä on päässyt miehistä eroon, sitä tilaa kannattaa arvostaa ja suojella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sittenhän sulle jää enemmän aikaa panohommiin kun nuoriso on pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen todella kannustava lasten suhteen, harrastuksissa ja ystävyysuhteissa. Mutta kyse ei siitä, vaan että perhe-elämä ja "vanhemmat" haetaan nykyään koko ajan tiiviimmin isän luota. Miten siitä voi olla hyvillään? Ap
Eikö tuo ole ihan luonnollinen asia että lapset irtautuu eikä roiku kiinni äidissä? Enemmän olisin huolissani jos teinit edelleen näkee ainoana vaihtoehtona perhe-elämän kanssani.
Kun he hakevat perhe-elämää mutta _isän ja isän puolison luona ja tekemiset heidän kanssa_.
Ap
Niin mitä epäluonnollista tuossa olisi?
Olisitteko te tilanteessani oikeasti tyytyväisiä? Ette huolissanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisitteko te tilanteessani oikeasti tyytyväisiä? Ette huolissanne?
Mistä tuossa tilanteessa pitäisi olla huolissaan?
Ettei äiti ja äidin koti enää tärkeitä, unohtuu.
No voi hyvänen aika. Lasten isä on heidän perhettään ihan yhtä paljon kuin äitikin! Tietenkin he haluavat elää perhe-elämää myös isänsä kanssa.
Noin käy kun nainen tekee lapsia jännämiehen kanssa.
Onko ne lapset sulle joku egon jatke vai oletko läheisriippuvainen? Olisit tyytyväinen, että lapset on onnellisia ja läheisiä ihmisiä on myös isän perhessä. Muutenkin lapset alkavat katkaista napanuoraa vanhempiinsa teini-iässä. Etäisyyden otto on normaalia. Koita keksiä jotain sisältöä elämääsi nyt kun vapaa-aikaa on. Toivottavasti et lapsille puhu uhriutuvaan sävyyn?
Kyllä, kertokaa miten itse suhtautuisitte tilanteessa? Miten toimisitte?
Rakentamaan itselle samanlaista uusperhettä jotta ei jää yksin. Ystävät kun eivät sitä perhettä korvaa.