Teini-ikäiset viettävät koko ajan enemmän aikaa isällään
Koen surua ja syrjäänjäämistä, sellaista että enkö olekaan osannut olla hyvä äiti ja rakentaa kotielämää viihtyisäksi. Lapset siis asuvat minun luona ja isällä päivä viikossa sekä joka toinen viikonloppu pe-su. Nykyään he ovat siellä kaikki mahdolliset ajat, viikonloput, lomat, jos ovat kipeinä niin mahis mennä isälle. Tällä uusperhe ja ovat jotenkin viihtyneet siinä ja isän tarjoamassa elämässä. Kipeintä minulle tekee huomata, että he ovat isän uuden puolison kanssa niin läheisiä että saattavat kertoa asioitaan ennen kuin minulle. Koen tosi surulliseksi tämän ja että olen itse epäonnistunut, miksi nyt näin. Entä jos aikuisinakin menee noin? Kukaan ei välitä tulla luokseni tai tehdä mitään kanssani.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Niin. Täällä aina sanotaan ja saarnataan että lapsettomilla ihmisillä on edessään yksinäinen vanhuus. Viidesosa isovanhemmista ei ole missään tekemisissä lastenlastensa kanssa, koskaan.
Mutta 100 % lapsettomista ei ole tekemisissä lastenlastensa kanssa. Huima 80 % ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Täällä aina sanotaan ja saarnataan että lapsettomilla ihmisillä on edessään yksinäinen vanhuus. Viidesosa isovanhemmista ei ole missään tekemisissä lastenlastensa kanssa, koskaan.
Mutta 100 % lapsettomista ei ole tekemisissä lastenlastensa kanssa. Huima 80 % ero.
Jep. Mutta jos yrittää välttää yksinäistä vanhuutta, niin kannattaa lastenteon sijaan panostaa hyvin ystävyyssuhteisiin. Sitä en sano etteikö lapsetkin voi olla kivoja.
Lapsilla on omat kuvionsa, ehkä isän luona kaverit ja muut. Teineille tollanenhan on just tärkeää. Ei siitä kannata itseään soimata.
Kuulostat aika raskaalta ihmiseltä. Tämäkin vuodatus liittyi vain sinuun, vaikka olisit voinut lähestyä tätä lasten kautta. Ovatko lapset onnellisia ja voivatko hyvin?
Lapset monesti viihtyy siellä missä isompi ja hienompi talo, kivoja lemmikkejä, vapaa meno, parempaa ruokaa, parempi kuskauspalvelu, vapaammat säännöt. Osa osaa ihan kilpailuttaa vanhempansa, parempi voittakoon.
Normaalia, nuori haluaa itsenäistyä, ensimmäinen on äiti joka on lapselle yleensä aina lähin ihmissuhde ja kun nuori haluaa olla itsenäinen on äidin apu ja huomio se mitä nuori ei koe tarvitsevansa. Vaikka tarvitsee silti. Ole itse kuitenkin aktiivinen nuorten suhteen, kysele mitä kuuluu, älä ole mustasukkainen heidän suhteestaan isäänsä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Täällä aina sanotaan ja saarnataan että lapsettomilla ihmisillä on edessään yksinäinen vanhuus. Viidesosa isovanhemmista ei ole missään tekemisissä lastenlastensa kanssa, koskaan.
Mutta 100 % lapsettomista ei ole tekemisissä lastenlastensa kanssa. Huima 80 % ero.
Jep. Mutta jos yrittää välttää yksinäistä vanhuutta, niin kannattaa lastenteon sijaan panostaa hyvin ystävyyssuhteisiin. Sitä en sano etteikö lapsetkin voi olla kivoja.
Ystävät kannattaa sitten valita selvästi nuoremmista, jos haluaa vanhana välttää jatkuvaa surua ja hautajaisia.
Onko tuo ihme että eivät välitä tulla luoksesi jos suhtaudut heidän onnelliseksi tekeviin asioihin noin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Täällä aina sanotaan ja saarnataan että lapsettomilla ihmisillä on edessään yksinäinen vanhuus. Viidesosa isovanhemmista ei ole missään tekemisissä lastenlastensa kanssa, koskaan.
Mutta 100 % lapsettomista ei ole tekemisissä lastenlastensa kanssa. Huima 80 % ero.
Jep. Mutta jos yrittää välttää yksinäistä vanhuutta, niin kannattaa lastenteon sijaan panostaa hyvin ystävyyssuhteisiin. Sitä en sano etteikö lapsetkin voi olla kivoja.
Tulee ehkä yllätyksenä, mutta nämä molemmat voi saada. Lapset kun ei automaattisesti sulje pois hyviä ystävyyssuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Täällä aina sanotaan ja saarnataan että lapsettomilla ihmisillä on edessään yksinäinen vanhuus. Viidesosa isovanhemmista ei ole missään tekemisissä lastenlastensa kanssa, koskaan.
Mutta 100 % lapsettomista ei ole tekemisissä lastenlastensa kanssa. Huima 80 % ero.
Jep. Mutta jos yrittää välttää yksinäistä vanhuutta, niin kannattaa lastenteon sijaan panostaa hyvin ystävyyssuhteisiin. Sitä en sano etteikö lapsetkin voi olla kivoja.
No kyllä ne välit kannattaa pitää myös niihin lapsiin jos niitä on. Siinä olet oikeassa että eivät kaikki ole tekemisissä keskenään ja miksi olisivatkaan jos niitä välejä ei edes yritetä ylläpitää.
Ehkä ne palaavat myöhemmin elämääsi, aikuisena. Ehkä voit nauttia omasta ajasta ja rauhasta. Etsiä vaikka tuttujen seuraa siksi aikaa. Koira olisi kätevä lenkkikaveri tai jos matkustaa niin ei koiraa. Ehkä voit ilmaista ajatuksiasi nätisti nuorille, muttei vangitse nuoria, antaa omaa tilaa ja aikaa. Itsenäistymisaika teininä.
Vierailija kirjoitti:
Lapset monesti viihtyy siellä missä isompi ja hienompi talo, kivoja lemmikkejä, vapaa meno, parempaa ruokaa, parempi kuskauspalvelu, vapaammat säännöt. Osa osaa ihan kilpailuttaa vanhempansa, parempi voittakoon.
Eikö kaikki ihmiset valitse seuransa vähän sen mukaan missä parhaiten viihtyy?
Vierailija kirjoitti:
Niin. Täällä aina sanotaan ja saarnataan että lapsettomilla ihmisillä on edessään yksinäinen vanhuus. Viidesosa isovanhemmista ei ole missään tekemisissä lastenlastensa kanssa, koskaan.
Se on lähes aina isovanhempien syy.
Koen erityisesti surua kun huomaan että isän uusi puoliso alkanut tulla niin läheiseksi, ja minä jään syrjään hänen jälkeen. Hän "äiti" omille sekä minun lapsille, yhtä onnellista perhettä. Vaan jos minä samaa yrittäisin, olisi teineiltä täystyrmäys.
Syy on selvä. Aloituksessa ei edes yritetty ymmärtää asiaa lasten kannalta vaan pelkästään ryvettiin itsesäälissä. Tämä on todella itsekeskeisen ihmisen toimintaa.
Normaalia naisille mitata menestymisensä elämässä lastensa tekojen perusteella.
Jos alanuolitat, anna parempi vinkki tai lohdutus aloittajalle.
Eikö se ole vain hyvä asia, että viihtyvät kummankin vanhemman kanssa? Hehän kuitenkin asuvat luonasi suurimman osan ajasta.
Niin. Täällä aina sanotaan ja saarnataan että lapsettomilla ihmisillä on edessään yksinäinen vanhuus. Viidesosa isovanhemmista ei ole missään tekemisissä lastenlastensa kanssa, koskaan.