Lue keskustelun säännöt.
Tänään taas toivoton olo, kunpa en heräisi huomenna
13.06.2024 |
Elämälläni ei ole mitään pointtia ja aina, kun yritän kehittää jotain syytä elää, menetän sen kumminkin. Eikä tästä olosta ole mitään hyötyä puhua kenellekään läheiselle, ei ketään ole koskaan kiinnostanut miten pärjään. Lääkäristä ei muuta apua tule kuin sairaslomaa, ei oikein sovi minulle, kun yksin neljän seinän sisällä tekee entistä enemmän mieli kuolla. Vaikka en oikeasti haluaisi kuolla. Ihmettelen kyllä miten olen täällä vielä.
Miten te muut jaksatte?
Kommentit (39)
Katso vielä huominen päivä. Näin itse ajattelen kun on vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä joku olisi läheisesi jos voisi. Jos se tulee joskus vastaan. Ehkei muillakaan ole sitä.
Käännä katse itsestäsi ulos päin: voisitko olla avuksi jollekin toiselle? Kaipaisiko joku juttuseuraa? Tai muuta apua? Tietysti, kun on kova ahdistus päällä, ei ole voimavaroja tavata ketään. Mutta jos oma elämä ei tunnu merkitykselliseltä, voisi siitä tehdä merkityksellistä.
Toinen vaihtoehto on puhua suoraan muiden ihmisten kanssa. Voi olla, että heitä kiinnostaakin, mitä sinulle kuuluu. Itselläni oli vähän aikaa sitten paha ahdistus ja päätin vaan tavata ihmisiä. Puhuin avoimesti vaikeuksistani ja he olivatkin tosi ymmärtäväisiä ja lähennyimme. He välittävätkin minusta, vaikka luulin, että olen aika yhdentekevä.
Tympii se, että neuvoksi annetaan monesti, että voisitko ehkä puhua jonkun läheisen kanssa. On nimittäin niin, että kaikilla ei ole läheisiä, ehkei kerta kaikkiaan ketään.
Hekin, jotka kehottaa puhuun jollekin, vetäytyvät vain ideoijan rooliin kun sen sijaan ITSE voisivat konkreettisesti auttaa. Mutta sehän olisi jo liikaa uhrauksia vaativaa.
Sama täällä, omaiset kuolleet, kukaan ei välitä olenko huomenna edes hengissä enää. En jaksa enää kauaa tätä. N60v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä joku olisi läheisesi jos voisi. Jos se tulee joskus vastaan. Ehkei muillakaan ole sitä.
Ei niitä läheisiä enää tässä iässä uusia synny. Tarkoitan lähisukulaisia, en kuulu mihinkään sukuun.
Vierailija kirjoitti:
Jos palsta olisi positiivisempi, saisit täältä palstalta positiivisten ihmisten tukea ja ymmärrystä. Moni negaa täällä vain. Entä videot, kirja, ajattelua, irrotusta negatiivisesta. Yksityinen terapeutti, ymmärtävä keskustelu, se maksaa jos käy jokusen kerran vai kriisikeskus jossa pyytää terapeutin pari kertaa? Mistä maisemista pidät ja mitä kivaa haluaisit elämääsi. Oletko ottanut töistä liian kuorman itsellesi, aikataulut. Onko se oravanpyörä.
Ennen pidin kirjojen lukemisesta, mutta en vain jaksa enää mitään, jos vaikka yritän katsoa jotain sarjaa niin huomaan puolen tunnin päästä, että en tiedä yhtään mitä siinä on tapahtunut. Piirtäminen ja maalaminen oli minulle nuorena rakkaita harrastuksia, mutta en vain ole saanut aikaiseksi jatkaa niitäkään lähes vuosikymmeneen.
Takana toivoton parisuhde ja sen myötä todennäköisesti kokonaan menetetty toivo saada perhe. Sitä haluaisin elämääni eniten. Tai jos totta puhutaan se on oikeastaan ainoa asia mitä toivon.
Töissä on kyllä puhaltanut muutoksen tuulet ja se varmasti vienyt ne viimeisetkin voimat, mutta kyllä kiikuin siinä viivalla jo pitkään ennen näitä muutoksia.
Kiitos, että jaksoit vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole ainoa jolla menee huonosti. Minä hain apua ensimmäistä kertaa ikinä tänä keväänä. Kahdesti olen käynyt enkä tiedä onko siitä mitään hyötyä. Netistä olen jo muutaman vuoden lukenut niistä sienistä. Tekisi mieli kokeilla mutta en ole vielä uskaltanut. Olen sen verran käytännöllinen luonne että jos kerta auttaa niin sitä voisi kokeilla. Maailmalla sitä on jo testattu terapiakäytössä hyvillä tuloksilla.
Täällä täysin samoilla fiiliksillä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikon vielä päivät pitenee. Nyt ovat ne Pohjolan valkeat yöt ja kesän korkea taivas. Oon vaan kevään runsaudesta aivan äärettömän väsynyt.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, omaiset kuolleet, kukaan ei välitä olenko huomenna edes hengissä enää. En jaksa enää kauaa tätä. N60v
Jumala välittää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInkälaista pointtia/pointteja haet elämällesi? Ja mitä olet yrittänyt, mutta epäonnistunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos palsta olisi positiivisempi, saisit täältä palstalta positiivisten ihmisten tukea ja ymmärrystä. Moni negaa täällä vain. Entä videot, kirja, ajattelua, irrotusta negatiivisesta. Yksityinen terapeutti, ymmärtävä keskustelu, se maksaa jos käy jokusen kerran vai kriisikeskus jossa pyytää terapeutin pari kertaa? Mistä maisemista pidät ja mitä kivaa haluaisit elämääsi. Oletko ottanut töistä liian kuorman itsellesi, aikataulut. Onko se oravanpyörä.
Ennen pidin kirjojen lukemisesta, mutta en vain jaksa enää mitään, jos vaikka yritän katsoa jotain sarjaa niin huomaan puolen tunnin päästä, että en tiedä yhtään mitä siinä on tapahtunut. Piirtäminen ja maalaminen oli minulle nuorena rakkaita harrastuksia, mutta en vain ole saanut aikaiseksi jatkaa niitäkään lähes vuosikymmeneen.Takana toivoton parisuhde ja sen myötä todennäköisesti kokonaan menetet
Elvytä se taideharrastus. Toimii myös terapiana.
Minä toivon joka ilta etten heräisi enää. Kärsin hirveästä ahdistuksesta hereillä ollessani. Luulen, etten elä enää kauaa. Olen jo tehnyt viimeisen siivouksen lähes loppuun.
Hyvästit sitten vaan, jos toiveesi toteutuu, etkä herääkään enää huomenna.
Jos heräät, suosittelen etsimään elämääsi muutakin kuin netissä pyörimistä.
Vierailija kirjoitti:
Minä toivon joka ilta etten heräisi enää. Kärsin hirveästä ahdistuksesta hereillä ollessani. Luulen, etten elä enää kauaa. Olen jo tehnyt viimeisen siivouksen lähes loppuun.
Älkää ihmiset tehkö itsellenne mitään pahaa. Olen itsekin aikoinaan ollut tunnelissa, jossa ei valoa näkynyt. Halusin silti elää. Ja on helpottanut elämä. Ei elämä ole niin toivotonta miltä voi näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Käännä katse itsestäsi ulos päin: voisitko olla avuksi jollekin toiselle? Kaipaisiko joku juttuseuraa? Tai muuta apua? Tietysti, kun on kova ahdistus päällä, ei ole voimavaroja tavata ketään. Mutta jos oma elämä ei tunnu merkitykselliseltä, voisi siitä tehdä merkityksellistä.
Toinen vaihtoehto on puhua suoraan muiden ihmisten kanssa. Voi olla, että heitä kiinnostaakin, mitä sinulle kuuluu. Itselläni oli vähän aikaa sitten paha ahdistus ja päätin vaan tavata ihmisiä. Puhuin avoimesti vaikeuksistani ja he olivatkin tosi ymmärtäväisiä ja lähennyimme. He välittävätkin minusta, vaikka luulin, että olen aika yhdentekevä.
Töiden lisäksi en ole aikoihin jaksanut enää mitään muuta. Jopa lähestyviin sukujuhliin osallistuminen kauhistuttaa kuukausia etukäteen. Hävettää.
Jonkun verran olen tätä pahaa oloa kyllä vuodattanut, mutta vastaanotto on ollut sitä perinteistä, raskasta on muillakin. Tiedän sen kyllä, enkä halua mitenkään vähätellä muiden vaikeuksia, joten tulee olo, että parempi vaan lopettaa puhumasta.
Kuulostaa masennukselta tai elämänmuutoskohdalta, jossa entiset kiinnostuksen kohteet eivät enää innosta ja uusia ei ole vielä löytynyt. Jotkut puhuvat myös sielun pimeästä yöstä, mikä korostaa sairauden sijaan sitä, että ihmisen matkaan kuuluu myös vaikeita kohtia. Omalla kohdalla jonkinlainen perusluottamus elämään on kantanut vaikeissa kohdissa. Olen kiitollinen niistä asioista, mitkä ovat hyvin, vaikka olisi muita asioita, joiden tilaan en ole tyytyväinen tässä hetkessä. Uskon, että elämässä on näkemisen ja kokemisen arvoisia asioita, joista jäisin paitsi, jos en heräisi huomenna.
Jos palsta olisi positiivisempi, saisit täältä palstalta positiivisten ihmisten tukea ja ymmärrystä. Moni negaa täällä vain. Entä videot, kirja, ajattelua, irrotusta negatiivisesta. Yksityinen terapeutti, ymmärtävä keskustelu, se maksaa jos käy jokusen kerran vai kriisikeskus jossa pyytää terapeutin pari kertaa? Mistä maisemista pidät ja mitä kivaa haluaisit elämääsi. Oletko ottanut töistä liian kuorman itsellesi, aikataulut. Onko se oravanpyörä.