Tänään taas toivoton olo, kunpa en heräisi huomenna

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainoa jolla menee huonosti. Minä hain apua ensimmäistä kertaa ikinä tänä keväänä. Kahdesti olen käynyt enkä tiedä onko siitä mitään hyötyä. Netistä olen jo muutaman vuoden lukenut niistä sienistä. Tekisi mieli kokeilla mutta en ole vielä uskaltanut. Olen sen verran käytännöllinen luonne että jos kerta auttaa niin sitä voisi kokeilla. Maailmalla sitä on jo testattu terapiakäytössä hyvillä tuloksilla.

Varmasti en ole. Ehkä hieman siksi tänne kirjoitinkin,  vähän vertaistukea saadakseni. Viime vuonna hain lääkäristä apua, mutta siitä ei oikein jäänyt käteen kuin sairasloma jonka myötä tuli vaan enemmän huonoja ajatuksia, kun konkretisoitui kuinka yksin olisin ilman työtä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä täysin samoilla fiiliksillä :(

 

Vaikka itse tämän ketjun aloitinkin ja vertaistuki helpottaa niin tuntuu tosi kurjalta, että siellä ruudun toisella puolella on teitä muita joilla on tämä sama paha olo :(

Toivottavasti sinäkin saisit irti jotain hyvää näistä viesteistä

En minäkään jaksais elää mutta on yksi josta täytyy huolehtia.

Älkää tehkö mitään itsellenne. Sieltä syvältä pääsee kyllä vielä ylös.

t. nimim. hengissä ja nykyään onnellinen, vaikkakin 3v takaisen itsa ri yrityksen jäljiltä pysyvästi vammautunut

Vierailija kirjoitti:

Älkää tehkö mitään itsellenne. Sieltä syvältä pääsee kyllä vielä ylös.

t. nimim. hengissä ja nykyään onnellinen, vaikkakin 3v takaisen itsa ri yrityksen jäljiltä pysyvästi vammautunut

Onneksi jäit henkiin kuitenkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos palsta olisi positiivisempi, saisit täältä palstalta positiivisten ihmisten tukea ja ymmärrystä. Moni negaa täällä vain. Entä videot, kirja, ajattelua, irrotusta negatiivisesta. Yksityinen terapeutti, ymmärtävä keskustelu, se maksaa jos käy jokusen kerran vai kriisikeskus jossa pyytää terapeutin pari kertaa? Mistä maisemista pidät ja mitä kivaa haluaisit elämääsi. Oletko ottanut töistä liian kuorman itsellesi, aikataulut. Onko se oravanpyörä.

Ennen pidin kirjojen lukemisesta, mutta en vain jaksa enää mitään, jos vaikka yritän katsoa jotain sarjaa niin huomaan puolen tunnin päästä, että en tiedä yhtään mitä siinä on tapahtunut. Piirtäminen ja maalaminen oli minulle nuorena rakkaita harrastuksia, mutta en vain ole saanut aikaiseksi jatkaa niitäkään lähes vuosikymmeneen.

Takana  toivoton parisuhde ja sen myötä todennäköisesti kokonaan menetet

 

Elvytä se taideharrastus. Toimii myös terapiana.

 

Ei vain löydy mistään sitä intoa aloittaa. Ehkä siinä taustalla vähän sekin, että elämäni ainoa ihminen jota asiani oikeasti kiinnosti oli mummoni ja taide oli meidän yhteinen juttu. Kun hän sitten kuoli jatkoin harrastusta vielä hetken, mutta ei se tuntunut enää miltään. Eikä asiaa varmaan auttanut yhtään, että vanhemmilta ei saanut esim. maalauksiini muuta palautetta kuin, että ne romuni veivät liikaa tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvästit sitten vaan, jos toiveesi toteutuu, etkä herääkään enää huomenna.

Jos heräät, suosittelen etsimään elämääsi muutakin kuin netissä pyörimistä.

Niin kai sitten. Toivotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos palsta olisi positiivisempi, saisit täältä palstalta positiivisten ihmisten tukea ja ymmärrystä. Moni negaa täällä vain. Entä videot, kirja, ajattelua, irrotusta negatiivisesta. Yksityinen terapeutti, ymmärtävä keskustelu, se maksaa jos käy jokusen kerran vai kriisikeskus jossa pyytää terapeutin pari kertaa? Mistä maisemista pidät ja mitä kivaa haluaisit elämääsi. Oletko ottanut töistä liian kuorman itsellesi, aikataulut. Onko se oravanpyörä.

Ennen pidin kirjojen lukemisesta, mutta en vain jaksa enää mitään, jos vaikka yritän katsoa jotain sarjaa niin huomaan puolen tunnin päästä, että en tiedä yhtään mitä siinä on tapahtunut. Piirtäminen ja maalaminen oli minulle nuorena rakkaita harrastuksia, mutta en vain ole saanut aikaiseksi jatkaa niitäkään läh

No älä välitä mitä vanhempasi ajattelivat. Joskus vaan kannattaa aloittaa tekemään jotain, vaikkei aluksi tuntuisi miltään. Se innostus tulee perästä. Vaikka masentaisi, mutta juuri tekeminen antaa muuta ajateltavaa. Tiedän vaan omasta kokemuksesta. Vaikka ensimmäisenä vetäisit pelkän viivan paperille. Toisena päivänä vähän enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos palsta olisi positiivisempi, saisit täältä palstalta positiivisten ihmisten tukea ja ymmärrystä. Moni negaa täällä vain. Entä videot, kirja, ajattelua, irrotusta negatiivisesta. Yksityinen terapeutti, ymmärtävä keskustelu, se maksaa jos käy jokusen kerran vai kriisikeskus jossa pyytää terapeutin pari kertaa? Mistä maisemista pidät ja mitä kivaa haluaisit elämääsi. Oletko ottanut töistä liian kuorman itsellesi, aikataulut. Onko se oravanpyörä.

Ennen pidin kirjojen lukemisesta, mutta en vain jaksa enää mitään, jos vaikka yritän katsoa jotain sarjaa niin huomaan puolen tunnin päästä, että en tiedä yhtään mitä siinä on tapahtunut. Piirtäminen ja maalaminen oli minulle nuorena rakkaita harrastuksia, mutta en vain ole saanut aikaiseksi jatkaa niitäkään lähes vuosikymmeneen.

Takana toivoton parisuhde ja sen myötä todennäköisesti kokonaan menetet

Mitä helvettiä te lastensaalistajat taas selitätte? Se ettei Raision T.S.:lle saada jo olemassaolevan vaimon ja lasten rinnalle uutta hedelmällistä kohtua ei ole mikään menetys. Olisin onnellinen saadessani kohdunpoiston. Te taasen haikailette uusia uhreja. Nimien ja kuvien levitys muuten jatkuu 4b yhteisön sisällä. 

Masentuneen kannattaa vielä kerran pinnistää ja hakeutua laajoihin verikokeisiin. Saattaa löytyä fyysinen sairaus joka paranee hyvinkin helposti ja edullisesti yhdellä pillerillä päivässä. Jaksamista kaikille ja etsikää pieniä ilonaiheita päivään, vaikka vain linnunlaulua kuuntelemalla.

Itse hoen monesti kipujen kanssa valvoessa että onpahan ainakin katto pään päällä, onneksi ei ole talvi ja kylmä (kivut pahemmat), rahaakin sen verran että saa ruokaa joka päivä. Kaivan vähän väkisellä kaikesta jotain positiivista, muuten sekoaisin.

https://mieli.fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin/

Kriisipuhelimeen soittaminen voisi olla hyvä.

Vierailija kirjoitti:

👧🏻: YYYHYY TOIVOTON OLO HALUAN KELAN ILMAISEEN TERPIASN YYYHYYYY😫

Sinulla taitaa olla kaikkein huonoimmin asiat. 

Vierailija kirjoitti:

Masentuneen kannattaa vielä kerran pinnistää ja hakeutua laajoihin verikokeisiin. Saattaa löytyä fyysinen sairaus joka paranee hyvinkin helposti ja edullisesti yhdellä pillerillä päivässä. Jaksamista kaikille ja etsikää pieniä ilonaiheita päivään, vaikka vain linnunlaulua kuuntelemalla.

Itse hoen monesti kipujen kanssa valvoessa että onpahan ainakin katto pään päällä, onneksi ei ole talvi ja kylmä (kivut pahemmat), rahaakin sen verran että saa ruokaa joka päivä. Kaivan vähän väkisellä kaikesta jotain positiivista, muuten sekoaisin.

Mitä sä valehtelet täällä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentuneen kannattaa vielä kerran pinnistää ja hakeutua laajoihin verikokeisiin. Saattaa löytyä fyysinen sairaus joka paranee hyvinkin helposti ja edullisesti yhdellä pillerillä päivässä. Jaksamista kaikille ja etsikää pieniä ilonaiheita päivään, vaikka vain linnunlaulua kuuntelemalla.

Itse hoen monesti kipujen kanssa valvoessa että onpahan ainakin katto pään päällä, onneksi ei ole talvi ja kylmä (kivut pahemmat), rahaakin sen verran että saa ruokaa joka päivä. Kaivan vähän väkisellä kaikesta jotain positiivista, muuten sekoaisin.

Mitä sä valehtelet täällä 

Miten niin valehtelen? Oman kokemukseni kerroin.

Vierailija kirjoitti:

Viikon vielä päivät pitenee. Nyt ovat ne Pohjolan valkeat yöt ja kesän korkea taivas. Oon vaan kevään runsaudesta aivan äärettömän väsynyt.

Hassua, miten vuodenajat vaikuttavat ihmisiin niin eri tavalla. Itse olen syksyisin ja talvisin aina jossain ankeassa horroksessa, mutta kevään ja kesän tullessa herään taas eloon ja ihastelen luonnon kauneutta.

Omistatko muuten pimennysverhoa? Siitä voisi olla apua, jos liika valoisuus ahdistaa etenkin öisin.

Vierailija kirjoitti:

👧🏻: YYYHYY TOIVOTON OLO HALUAN KELAN ILMAISEEN TERPIASN YYYHYYYY😫

Mikähän diagnoosi tälläkin huutelijalla mahtaa olla?

No 29. Tulikohan sinun kommentti väärään ketjuun?

Vierailija kirjoitti:

Minä toivon joka ilta etten heräisi enää. Kärsin hirveästä ahdistuksesta hereillä ollessani. Luulen, etten elä enää kauaa. Olen jo tehnyt viimeisen siivouksen lähes loppuun.

Minulla myös aivan kokoajan todella paha olla. Ei kukaan, kenelle ei ole omakohtaista kokemusta tällaisesta voi sitä ymmärtää. Minulla läheinen kuolemansairas, itsellä ei ole töitä eikä tuskin tule olemaankaan. Koko tulevaisuus aivan mustaa. Mikään ei tuota iloa,enkä näe mitään toivoa missään. 

Mikään ei tuota iloa? Se ilo pitää kaivaa esille ihan itse joka päivä eikä antaa periksi ja valtaa sille masennukselle. Uskon että meillä jokaisella on nämä kaksi puolta mielessä ja on aika pitkälti oma valinta kummalle antaa vallan. Jotkut ihmiset jaksavat nähdä kaunista ja hyvää vaikka ovat kuolemansairaita, mutta moni muu velloo masennuksessa jo pienestäkin kolhusta, rumista sanoista. Itse pitää itsestään pitää huolta, omasta jaksamisesta. Ei kuunnella muiden tölväisyjä ja rumia sanoja, arvostelua ja piikittelyä. Kova kuori on hyvä kasvattaa. Minulla on rankkojakin kokemuksia takana ja etsin sen jokapäiväisen ilon tunteen vaikka hauskasta kissavideosta tai kauniista kukista, taistelen usein päätänostavaa masennusta ja alakuloa vastaan. Ei minua kukaan muu pysty auttamaan, itse se on itsestään huolehdittava. Jos masentaa, itke se pois ja itkiessä ajattele että kohta helpottaa ja tämän jälkeen teen jotain mukavaa. Taistelua tämä koko elämä on, eikä kannata luovuttaa. Ota ohjakset ja pidä puolesi.